Näkökulma: Voiko kenestä tahansa tulla paha?

Ranskassa pohditaan nyt, miksi maassa niin moni nuori radikalisoituu ja mikä saa ihmisen ryhtymään äärimmäisen väkivaltaisiin tekoihin. Asiasta kirjoittaa myös Annastiina Heikkilä Pariisista.

Ulkomaat
Annastiina Heikkilä.
Annastiina Heikkilä.Juha Nurminen

"Hänen lempiharrastuksensa olivat pilvenpolttelu ja nukkuminen.” Näin kuvasi ex-vaimo yhtä Pariisin terrori-iskujen tekijöistä, 31-vuotiasta Ibrahim Abdeslamia.

Miten laiska pikkurikollinen muuttuu fanaattiseksi terroristiksi, joka on valmis räjäyttämään itsensä keskellä Pariisia aatteensa nimissä? Mistä tällainen hulluus ja pahuus nousevat, ja voiko sitä jotenkin ennakoida?

Ibrahim Abdeslam ei ollut ex-vaimonsa mukaan erityisen kiinnostunut uskonnosta, hän kuunteli mieluummin rap-musiikkia kuin kävi moskeijassa. Myöhemmin pariskunta erosi. Sen jälkeen tapahtui jotakin ja Abdeslamin kannabisharrastus vaihtui ääri-islamismiin.

Asiantuntijoiden mukaantämä ei ole erityisen poikkeuksellista, vaan itse asiassa radikalisoituminen etenee usein juuri näin. Äärijärjestöjen ehdoton maailmankuva vetoaa epävarmoihin ja itseään etsiviin nuoriin, joiden elämältä puuttuu selkeä suunta.

Radikalisoituneet nuoret fantasioivat kuolemasta ja pitävät elämää vaillinaisena välitilana.

Terroristijärjestöt kuten Isis tarjoavat raudanlujia totuuksia ja selkeän tarkoituksen aiemmin sohvalla kuluneelle arjelle. Samalla entisestä alisuoriutujasta kuoriutuu sankari, joka pääsee suorittamaan jumalallista tehtävää.

Isis-järjestöön liittyvät nuoret eivät välttämättä juurikaan tunne islamia, jolla he tekojaan perustelevat. Tämä sopii karismaattisille johtajille, jotka värittävät rekrytoitavalle uuden todellisuuden ja pyyhkivät pois tämän yksilöllisyyden ja ihmisyyden.

Ihmisyys häivytetään myös iskun kohteena olevista vääräuskoisista, ja siksi heidät voi tyynesti tappaa.

*Viikon takaiset iskut *olivat Ranskan verisimpiä toisen maailmansodan jälkeen. Uutta oli myös niiden tekotapa eli itsemurhaiskut. Mikä ajaa miehet painamaan laukaisinta keskellä rock-klubia ja räjäyttämään itsensä pysäyttääkseen poliisien rynnäkön?

Ranskalaisen Le Nouvel Obs -lehden haastatteleman psykologin mukaan hänen tapaamansa radikalisoituneet nuoret fantasioivat kuolemasta ja pitävät elämää vaillinaisena välitilana.

He todella kuvittelevat, että lihakappaleiksi räjähtäminen on vain pieni kirpaisu ennen siirtymistä oikeaan elämään eli paratiisiin. Jos itsemurha on osoitus heikkoudesta, kertoo itsemurhaisku voimasta ja sankaruudesta.

Tuttu ranskalaislapsi pelkäsi, että pahat miehet tulisivat yhtäkkiä oven taakse.

*Kaikki radikalisoituneet nuoret *eivät kuitenkaan ryhdy terroritekoihin. Mikä yhdistää heitä, jotka ryhtyvät? Ilmeisesti ainakin ympärillä olevat ihmiset: karismaattisen johtajan vaikutuspiiriin ja tiiviiseen fanaatikkoryhmään päätyminen voi tehdä perääntymisestä hyvin vaikeaa.

Tutkijatkaan eivät silti ymmärrä, mistä lopullinen sysäys äärimmäisen väkivaltaisten tekojen toteuttamiseen tulee. Jos ymmärtäisivät, olisi Ranskan tuhansien radikalisoituneina pidettyjen henkilöiden valvonta ja heidän tekojensa ennakointi huomattavasti helpompaa.

Eräs tuttu ranskalaislapsi puhui tammikuisten terrori-iskujen jälkeen ”pahoista miehistä”. Hän pelkäsi, että nuo pahat miehet tulisivat yhtäkkiä oven taakse ja tekisivät jotain itselle tai vanhemmille.

Viime viikon iskujen jälkeen pienen pariisilaisen huoli oli kuitenkin muuttunut. ”Voiko kenestä tahansa tulla paha? Voiko minusta tulla yhtäkkiä paha?” oli hän kysynyt. Erinomainen kysymys, johon ei ole ihan helppoa vastausta.