1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. talous

Valtion kehitysrahaa sijoitettu kymmeniä miljoonia rahastoihin, joiden kotipaikka on veroparatiisimaa

Kehitysmaihin sijoittava valtion rahasto Finnfund on mukana useissa pääomasijoitusyhtiöissä veroparatiisimaissa. Finnfundilla on Afrikan maissa sijoituksia monissa pääomasijoitusyhtiöissä, joiden kotipaikka on kansainvälisten sijoittajien käyttämä veroparatiisi Mauritius. Veroparatiisimaissa ei ole tarkoituskaan maksaa veroja, sanoo Finnfund.

Kuva: Yle

Valtion kehitysrahoittaja Finnfund on sijoittanut suuria summia rahaa moniin pääomasijoitusyhtiöihin, joiden kotipaikka on jokin veroparatiisimaa. Fiinfundilla on erityisen paljon sijoituksia yhdessä kansainvälisten sijoittajien kanssa Afrikassa. Sijoitusyhtiöt on usein rekisteröity Mauritiukselle. 

Mauritius on kansainvälisten sijoittajien tuntema veroparatiisi, missä on tarjolla myös paljon asiantuntemusta erilaiseen rahoitukseen ja verosuunnitteluun. Maassa on lukuisia asianajotoimistoja. 

Finnfundilla on toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemen mukaan sijoitettuna tällä hetkellä kaikkiaan noin 80 miljoonaa euroa 30 rahastossa. Afrikkalaisissa hankkeissa on Finnfundin mukaan rahaa lähes 150 miljoonaa euroa, josta alle puolet rahastojen kautta. Yli puolet on yksittäisissä hankkeissa.

Palmuöljyä ebola-alueella

Yksi hankkeista on Sierra Leonessa Kailahun läänissä maan itäosassa sijaitseva palmyöljypuristamo ja pakkauslinja palmuöljylle. Paikallinen yritys  on nimeltään Goldtree, jonka yksi omistaja on Finnfund, ja mukana on myös African Agriculture Fund yksityishenkilön lisäksi. Goldtreen omistaa kuitenkin Goldtree Holdings, joka on rekisteröitynyt Mauritiukselle.

Kuvakaappaus Goldtreen nettisivuilta. Kuva: www.goldtreeholdings.com

Hankkeen avulla Kailahun köyhälle alueelle saadaan noin 300 vakinaista työpaikkaa. Kailahu oli vaikeinta ebola-aluetta, ja viime vuonna hanke näytti kaatuvan, Hankkeen suurimmat haasteet liittyvät paikallisen työvoiman vähäiseen osaamiseen teknisissä ja johtamiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi monet nuoret ihmiset ovat jääneet vaille peruskoulutusta kokonaan, kun sisällissota päättyi kymmenen vuotta sitten.

Finnfund saattaa saada valtiolta koko vaalikaudelle vielä huomattavan potin, 160 miljoonaa euroa, jota eri puolueiden edustajista koostuva hallintoneuvosto on esittänyt. Tällöin lisäystä toimintaan tulisi 40 miljoonaa vuodessa, mikä on huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Ensi vuoden budjettiesityksessä on lisäksi 130 miljoonan esitys määrärahoista, mutta on vielä auki, kuinka suuri osa siitä tulisi Finnfundille. Finnfundin vuosittainen pääomakorotus on tavallisesti ollut 10 miljoonan luokkaa, mutta Juha Sipilän hallitus (kesk.) on antamassa huomattavasti enemmän.

Kansainvälinen tapa, kun muuta ei voida

Toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemen mukaan pääomasijoitustoiminta on arkipäivää monissa kohteissa.

– Kaikki sijoitustoiminta noudattaa meille asetettua tehtävää eli kohdemaiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämistä. Kun on nähty tarkoituksenmukaiseksi, että voidaan mennä pääomasijoitusrahastoon, joka sijoittaa tyypillisesti paikallisiin keskisuuriin tai joskus pieniinkin yrityksiin ja jolla on paikalla toimiva tiimi, silloin mennään välillisesti rahaston kautta sen sijaan, että mentäisiin suoraan Finnfundin sijoituksena suoraan yksittäiseen yhtiöön.

– Afrikassa toimivat pääomasijoitusrahastot on normaalisti järjestetty niin, että omistus on hoidettu jonkin tällaisen finanssikeskusmaan kautta. Hyvin monissa Afrikan maissa ei ole vielä sellaisia taloudellisia ja juridisia perusrakenteita, että voitaisiin mennä näihin maihin suoraan.

– Monissa maissa lainsäädäntö, joka koskisi tällaista toimintaa, puuttuu tai on epäselvää. Silloin me vastuullisesti suomalaisen veronmaksajan varoilla toimivana organisaationa emme voi lähteä sellaiseen, kun emme edes tiedä, mikä lainsäädäntö toimintaa koskee, Kangasniemi sanoo.

Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi. Kuva: Yle

– Kun järjestelyssä on monta sijoittajaa ja monta sijoituskohdetta, näin toimitaan, vaikka muutakin on yritetty ja monet muutkin kehitysrahoittajat ovat yrittäneet, selventää Kangasniemi.

Kangasniemi painottaa, että juuri tällainen menettely on veronmaksajien rahojen vastuullista käyttöä.

Finnfund noudattaa UM:n maalistaa

Kepalle tutkimuskatsauksen tehnyt tutkija Matti Ylönen Helsingin yliopistosta huomauttaa, että veroparatiisimaiden käyttö mahdollistaa verojen mahdollisimman alhaisen maksamisen. Samoin on mahdollista siirtää pääomia köyhästä maasta esimerkiksi Mauritiuksella, Caymansaarilla, Luxemburgissa tai vaikkapa Hollannissa toimivaan pääomasijoitusyhtiöön.

Kangasniemi vetoaa ulkoministeriön ohjeistukseen, jota noudatetaan pilkulleen. 

– Noudatamme ulkoasiainministeriön meille antamaa ohjeistusta. Vuodesta 2013 meillä on ollut ohjeet, että OECD:n Global Forumin epätransparenteiksi luokitellut maat ovat sellaisia, joihin rekisteröityihin rahastoihin emme voi sijoittaa. Listalla on 20 maata, ja niihin emme voi sijoittaa.

Valtioneuvoston kanslia kiinnitti asiaan huomiota vuonna 2013 ja kehotti välttämään veroparatiisien käyttöä sekä lisäämään sijoitusten avoimuutta.

Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Pekka Puustinen kertoo, että Finnfundin toiminnassa rahastosijoittaminen kehitysmaihin on tärkeässä osassa.

– Tämä tapahtuu usein kansainvälisten rahoituskeskuksien tai niin sanottujen veroparatiisiien kautta. Toinen kasvava ala on suorat sijoitukset investointeihin kehitysmaihin. Molempia kanavia käytetään, sanoo Puustinen.  

Puustisen mukaan Mauritius, Caymansaaret, Luxemburg ja Alankomaat ovat sijoittajien käyttämiä rahoituspalvelukeskuksia, jotka tarjoavat sellaiset palvelut, että kehitysmaihin voidaan tehdä rahastosijoituksia turvallisesti. Verolainsäädäntöä tai vaikkapa inflaatiota koskevat asiat eivät näin ollen pääse yllättämään investoijaa.

Luxemburg Kuva: Nicolas Bouvy / EPA

Puustinen ei ole huolissaan, että kaikkia verotuloja ei saataisi.

– Kysymys ei ole oikeastaan siitä suoraan, vaan enemmänkin siitä, kuinka ennustettava toimintaympäristö investoinneille voidaan saada. Silloin kun liikutaan puhtaat jauhot pussissa ja investoidaan rahoituskeskusten kautta, ajatus siitä, että haluttaisiin kiertää veroja, ei pidä paikkaansa. Ongelma on ehkä enemmän se, että sellaisetkin, joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa, voivat käyttää näitä keskuksia omiin tarkoitusperiinsä, Puustinen sanoo.

Luxemburg oli vielä kesällä Global Forumin kiellettyjen maiden listalla, mutta ei ole sitä enää. Eurooppaa lähin maa kieltolistalla on Turkki. Afrikkalaisista maista sijoituskieltolistalta löytyy muun muassa Liberia, Karibianmereltä Trinidad ja Tobago. Näissä maissa toimivien rahastojen kautta Finnfund ei sijoita muihin maihin. Kangasniemi huomauttaa, että kyse on näiden maiden lainsäädännön puutteista.   

Onko mitään muuta tapaa toimia kuin tunnetuissa veronkiertomaissa? Eikö Finnfundin kohdemaissa kuten Etiopiassa ja Sierra Leonessa voi toimia muulla tavalla?   

– Veroparatiiseista käydyn keskustelun yhteydessä on esitetty vaihtoehtoa, että pitäisi luoda rekisteröintipaikka, joka olisi EU ja joka olisi täysin transparentti ja jolla ei olisi mitään tekemistä veronkierron kanssa, mutta joka tarjoaisi mahdollisuuden toimia, jonka tällä hetkellä tarjoaa Afrikassa tyypillisesti Mauritius, Kangasniemi kertoo.

– Tämä olisi meidän kannalta erinomainen ratkaisu, että emme joutuisi käyttämään sitä työkalua hyvään tarkoitukseen, jota jotkut toiset käyttävät huonoihin tarkoituksiin.

Veroparatiisimaissa ei olekaan tarkoitus maksaa veroja

Pääomasijoittajien valvonnasta Kangasniemi sanoo, että sijoittajana Finnfund seuraa yhtiöiden tilinpitoa. Kangasniemi kuitenkin myöntää, että veroparatiisimaissa ei ole tarkoitus maksaa veroja. Sitä haluavat sekä sijoittajat että kohdemaat.

– Veroparatiisimaissa ei ole tarkoitus veroja maksaa. Se on sekä sijoittajien että kehitysmaiden yhteinen intressi, että pelkästään eri lähteistä tulevien rahojen kokoamisesta yhteen ja ohjaamisesta eri maissa oleviin sijoituksiin ei veroja makseta.

Veroja maksaa hankeyhtiö, joka toimii esimerkiksi Sierra Leonessa.

– Kerromme niistä veroista, jota siellä kohdemaassa maksetaan, selvittää Kangasniemi.

Sierra Leonen lainsäädännöstä oli äärimmäisen vaikea saada tietoa etukäteen, kertoo Kangasniemi.  

Mihin verot maksetaan?

Saavatko kohdemaat sitten kaikki verot, jotka niille kuuluisivat, kun kehitysrahoja sijoitetaan pääomasijoitusyhtiöihin veroparatiisimaissa, joissa veroja ei juuri tarvitse maksaa.

– Oikeastaan se on toisinpäin. Menemällä tällaisen finanssijoitusmaan kautta luodaan ennustettavuus. Tiedetään, että siellä rekisteröintimaassa ei veroja makseta, ja on lisää ennustettavuutta siitä, mitä veroja kokonaisuudessa maksetaan. Se auttaa siinä, että näihin kohdemaihin tulisi sijoituksia, koska epävarmuus verokohtelusta on suurta, kun puhutaan maista, joissa on usein aika korkea inflaatio. Esimerkiksi myyntivoiton vero voi nousta suureksi tilanteessa, jossa mitään arvoa ei ole syntynyt, Kangasniemi kuvailee.

Finnfundilla ei ole laskettuna, missä maissa mitäkin veroja maksetaan.

– Olemme selvittäneet tuota paljon viime aikoina. Se on tavattoman hankalaa, koska meidän kohdemaissa on kymmeniä erilaisia veroja ja maksuja, joita yhtiöt maksavat. Yhtiöt eivät juuri alkuvaiheessa usein tuota voittoa. Voisi luulla, että yhtiön voitosta maksettava vero olisi nolla, mutta aina ei ole niin. Vertailun mahdollistavien tietojen saaminen verotuksessa on aika vaikeaa, kertoo Kangasniemi.

Suorissa sijoituksissa erilainen toimintatapa

Fiinnfundilla on kuitenkin toisenlaisiakin esimerkkejä. Finnfund on mukana Afrikan suurimmassa tuulivoimahankkeessa Keniassa, jossa toimitaan Keniaan rekisteröityneen yrityksen kautta.

Finnfund on mukana suorissa sijoituksissa metsäsektorilla ja uusiutuvassa energiassa, joten toisenlainen toimintatapakin on mahdollista. Niitä aiotaankin lisätä jatkossa, sanoo Kangasniemi.  

Kangasniemi toivoo sellaista kansainvälistä järjestelmää, että verojen kiertämisestä ja rahanpesusta päästäisiin eroon yleisesti hyväksyttävillä ohjeilla.

Suomalaisyritysten maineesta hän ei ole huolissaan. Pääomasijoitusrahastoissa suomalaisyrityksiä ei ole osakkaana, mutta ne voivat olla mukana investointikohteiden teknologiatoimittajana. 

Hän painottaa myös, että Finnfundin painopiste on yhä enemmän suorissa sijoituksissa.

  – En sinänsä usko, että suomalaisyritykselle on maineriski se, että ne toimivat Afrikassa esimerkiksi Mauritiuksen kautta, koska se on tapa, jolla Afrikassa normaalisti toimitaan, Kangasniemi sanoo.  

Finnfund toimii Luxemburgissa, koska siellä on Euroopan investointipankki, EU:n yhteinen pankki.

– Yleisimmin se menee niin, että rahastoa kasaava manageri haluaa EIB:n mukaan juuri Luxemburgiin. Se on myös EIB:lle helpoin ratkaisu, koska se tuntee sijaintimaansa lainsäädännön hyvin, huomauttaa Kangasniemi. 

Tutkija: Yritykset siirtävät voittojaan

Tutkimuskatsauksen kehitysyhteistyön palvelukeskukselle Kepalle tehnyt tutkija Matti Ylönen näkee pääomasijoitusrahastojen veroparatiisimaiden käytössä ongelmia. Rahoitus ei ole avointa, ja muutoinkin läpinäkyvyydessä on paljon toivomisen varaa.  

– Ne on tyypillisesti rekisteröity erilaisiin veroparatiisimaihin nämä pääomasijoitusrahastot, mikä on ongelma esimerkiksi kehityspolitiikan johdonmukaisuudelle, koska samaan aikaan veroparatiisit ovat kehitysmaille ongelma, koska yritykset siirtävät sinne verotta voittojaan. Tässä tulee myös isoja avoimuusongelmia. On hyvin hankala saada tietoa, mihin on sijoitettu, miten paljon ja mitä kriteerejä on käytetty.

Ylönen kertoo, että Maailmanpankin oma riippumaton arviointilaitos kritisoi Maailmanpankkia siitä, että esimerkiksi kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen on hyvin vaikea valittaa virheistä, joita tämän tyyppisessä toiminnassa voi tulla, koska tietoja yksikertaisesti ei ole saatavilla, ja rahoitusjärjestelyt ovat niin monimutkaisia, että tavalliset ihmiset eivät niitä pysty ymmärtämään. 

Vähimmäisvaatimus Finnfundille on Ylösen mukaan selkeä lista rahastoista ja siitä, mihin yrityksiin niiden kautta on sijoitettu ja miten paljon.

Ylösen mielestä läpinäkyvyys on heikentynyt, kun kehitysyhteistyörahoja on siirretty viime vuosina yksityiselle sektorille.

– Harvaa budjetinalaa seurataan yhtä kriittisin katsein kuin kehitysyhteistyötä, ja nyt kun näitä rahoja on siirrretty hyvin paljon nykyhallituksen toimin yksityisen sektorin rahoitukseen, läpinäkyvyys on heikentynyt huomattavasti, sanoo Ylönen.