Koti-ikävää, kännykkäkuvia ja yksi putkayö

Irakilaismiesten aika kuluu hitaasti Rovaniemellä. Intoa suomen kielen opiskeluun olisi, mutta ei sopivia opetustiloja. SPR etsii niitä parhaillaan.

turvapaikanhakijat
Irakilaisia turvapaikanhakijoita Rovaniemen vastaanottokeskuksessa.
Syksyn 2015 aikana tulleita Irakilaisia turvapaikanhakijoita Rovaniemen vastaanottokeskuksessa.Raimo Torikka / Yle

Rovaniemen Pöykkölässä, askeettisessa kerrostalokeittiössä on pöytä, jonka pintaan on palanut ruskeita ympyröitä tulikuumista kattilanpohjista ja pöydän ympärillä sattuman yhteen heittämiä irakilaismiehiä. He siemailevat teetä verkkareissa ja varvastossuissa, välillä nauravat, mutta vaikenevat kun 25-vuotias Salaah Jabri puhkeaa puhumaan hiljaisella äänellä.

- Toivottavasti näen hänet pian, sanoo nuori mies näyttäessään kännykästä kuvaa tummatukkaisesta tyttövauvasta. Tytär syntyi puolitoista kuukautta sitten Etelä-Irakissa. Silloin isä oli jo Rovaniemellä.

- Soitan kotiin päivittäin, mutta en ole nähnyt perhettäni kolmeen kuukauteen, nuori mies sanoo, nieleskelee ja painaa päänsä alas. Pöydän ympärillä on hiljaista, joku ojentaa nuorelle isälle vesipulloa.

Ikävä perhettä, ja kännykkäkuvissa hymyileviä ruskeasilmäisiä poikia ja lettipäisiä tyttöjä, yhdistää miehiä vielä enemmän kuin väkivaltaan vajonnut kotimaa. Käsitys perheenyhdistämisen suhteellisesta helppoudesta ja nopeudesta vaikuttaa olleen syy siihen, että he päättivät tulla kaikista maailman paikoista juuri Suomeen.

- En kadu tänne tuloa, tein päätöksen vakavalla mielellä. Halusin maahan, jossa ihmisiä ja lakeja kunnioitetaan, Jabri tapailee sanoja.

Opettajia ja opinhalua on, mutta ei luokkahuoneita

Aika on pitkä Rovaniemellä, hankien keskellä. Parin päivän välein jotkut miehistä kävelevät puolen tunnin matkan Rovaniemen keskustaan ostamaan perunoita, appelsiineja, tomaatteja, teetä. Rohkeimmat vielä ajavat polkupyörällä liukastumista uhmaten.

Seinälle on teipattu arabiankielinen siivouslista, kolmen makuuhuoneen ja yhdeksän miehen asunnosta huolehtii kaksi miestä kerrallaan. Toisessa lapussa muistutetaan koulusta, siis suomen kielen tunneista tiistaisin.

- Opiskelemme suomea kerran viikossa eikä se ole lainkaan tarpeeksi, suomi on meille aika vaikea kieli, Jabri sanoo. Aikaa opiskeluihin olisi, muuta ei olekaan kuin aikaa.

Rovaniemen vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja Rauno Savela kertoo, että opettajiakin olisi, mutta ei riittävästi opetustiloja, jotta suomen kielen opetusta voitaisiin järjestää enemmän kuin kaksi tai kolme tuntia viikossa. Lisää opetustiloja etsitään parhaillaan.

Maassa maan tavalla

Elämä on ajan tappamista. Turvapaikkapuhutteluun voi joutua jonottamaan hyvinkin yli puoli vuotta. Vuodenvaihteessa turvapaikkapuhutteluja aletaan tehdä Oulun lisäksi myös Rovaniemellä, mikä saattaa lyhentää jonoja.

Kontaktit rovaniemeläisiin ovat jääneet olemattomiksi, koska yhteinen kieli puuttuu. Yksi miehistä, 47-vuotias hitsaaja Adel Hamdan tosin mainitsee käyneensä baarissa ja muita miehiä alkaa yhtäkkiä kovasti naurattaa. Selviää, että kotoutuminen on edennyt siihen pisteeseen, että baari-illan jälkeinen putkayö on koettu.

- Heräsin aamulla poliisiasemalla, poliisi kertoi että olin aiheuttanut ongelmia. Sanoin etten muista mitään, koska olin juonut niin paljon, kertoo irakilaisyhteisön seniori siekailematta. Kotikaupungissa Basrassa ei kuulemma baareja ollut eikä alkoholin juontia katsottu muutenkaan lainkaan hyvällä.