Toiselle harrastus, toiselle elämäntapa – "Ei ole yhtä syytä, miksi saisi joogata"

Joogan lempeys, sallivuus ja itsensä kuuntelu voi viehättää harrastajaa niin paljon, että harjoituksesta tulee tapa katsoa maailmaa. Joogaohjaaja Sari Marita Ikäheimon mielestä halu lisätä kehon liikkuvuutta ei kuitenkaan ole yhtään huonompi syy harrastaa joogaa.

terveys
Äänimalja, kynttilöitä ja kukkia hyllyllä.
Eeva Pentikäinen / Yle

Joogasta on tullut Suomessa tavallinen harrastus, joka kiinnostaa ihmisiä monesta syystä. Yksi hakee helpotusta fyysisiin vaivoihin, toinen stressiin. Joogaohjaaja Sari Marita Ikäheimon mukaan suurin osa harrastajista tulee saadakseen liikkuvuutta selkärankaan.

Ikäheimolle itselleen jooga on enemmän kuin harrastus ja jopa elämäntapa. Niin ei kuitenkaan tarvitse olla kaikille:

– Joogan ajatus on, että kaikki ovat hyväksyttäviä omissa taustoissa ja perusteissaan. Ei ole yhtä syytä, miksi saisi joogata. Eikä ole ollenkaan vähäistä, että saadaan fysiikka kuntoon. Henkinen puoli tulee, jos on tullakseen, hän sanoo.

Intiasta mausteita omaan harjoitukseen

Ikäheimon oma joogapolku alkoi hänen ollessaan stressaavassa elämäntilanteessa. Hän mietti, voisiko tehdä jotain muutakin kuin perinteistä jumppaa.

Kun tapaan pitkään joogaa harrastaneita ihmisiä, heissä on mahtavaa se silmien välke. Siitä välittyy elämänilo ja uteliaisuus.

Sari Marita Ikäheimo

– Lempeys, sallivuus ja oman itsensä kuuntelu tuntui todella hyvälle siinä tilanteessa. Jooga tuntui heti omalle. Muistan, miten kuvasin jollekin ystävälle, että tuntuu, kuin olisi tullut kotiin, Ikäheimo muistelee.

Jooga jäi säännölliseksi osaksi Ikäheimon elämää kuitenkin vasta vuosia myöhemmin hänen käytyään Äiti Amman ashramissa eli luostarityyppisessä henkisessä keskuksessa Intiassa. Siellä Ikäheimo vietti kaksi viikkoa joogaten ja kasvisruokaa syöden.

– Siellä tehtiin tiettyyn aikaan aamulla joogaharjoituksia ja myöhemmin päivällä vapaaehtoistyötä. Kaikki tietenkin aina huipentui Äiti Amman tapaamiseen ja hänen halailuunsa.

Kun Ikäheimo huomasi saavansa joogasta oivalluksia omasta elämästään, kehostaan ja mielestään, hänelle tuli halu jakaa sitä myös muille. Nyt hän ohjaa joogaryhmiä pitkin Kainuuta.

Sari Marita Ikäheimo joogaa.
Moni sanoo Sari Marita Ikäheimolle, ettei joogaa tule harrastettua kotona. – Joku viisas sanoi koulutuksessa, että pisin matka omaan harjotukseen on minun ja maton välillä. Jos menee matolle, niin yleensä tulee tehtyä jotain. Aloittaminen on se, joka on vaikeaa. Eeva Pentikäinen / Yle

Silmien välke kertoo elämänilosta

Ikäheimon ryhmissä joogaharjoitukset ovat tarkkaan suunniteltuja ja ohjattuja, mutta hänen oma harjoituksensa on vapaampaa.

Muistan, miten kuvasin jollekin ystävälle, että tuntuu, kuin olisi tullut kotiin.

Sari Marita Ikäheimo

– Joogaliikkeet ovat selkäytimessä, joten menen vain matolle ja lähden kuuntelemaan, mitä tarvitsisin. Joskus harjoitus on vain muutama liike, joskus se on pidempi. Parhaimmillaan jooga on mielestäni sitä, että menee itsensä kuuntelun kautta.

Ikäheimo kuvailee, että jooga on hänelle kuin silmälasit, joiden läpi hän katselee maailmaa. Hän haluaa kehittyä siinä, ja toivoo säilyvänsä mahdollisimman pitkään hyväkuntoisena ja vireänä.

– Kun tapaan pitkään joogaa harrastaneita ihmisiä, heissä on mahtavaa se silmien välke. Siitä välittyy elämänilo ja uteliaisuus. He eivät ole jääneet murehtimaan mennyttä tai tulevaa, vaan elävät tässä hetkessä.

EDIT 26.11.2015 klo 12.57: Ikäheimon titteli korjattu joogaopettajasta joogaohjaajaksi.