Kittilä ja Talvivaara – miksi vesi on kaivoksen vaarallisin aine

Talvivaara. Raahe. Nyt Kittilä. Miksi kaivosten vedet eivät meinaa pysyä aisoissa? Ja mikä veden rooli ylipäänsä on kaivoksessa? Kahdeksan kysymystä ja vastausta kaivoksista Suomessa.

Kotimaa
Kittilän kultakaivoksen jätevesialtaita lokakuussa 2015.
Kittilän kultakaivos kuvattuna kopterikameralla lokakuussa 2015.

Miksi nyt puhutaan Kittilän kaivoksesta?

Kittilän kultakaivoksesta puhutaan, koska siellä paljastui outo vuoto syyskuun puolivälissä.

Silloin huomattiin yllättäen, kuinka suuren jätealtaan padon suunnasta virtasi pieni ja kirkas noro.

Havainto kieli suuren jätealtaan vuodosta. Kaivosyhtiö Agnico Eagle käynnisti välittömästi vuodon tutkimukset. Häiriöstä tehtiin samana päivänä ilmoitus viranomaisille ja seuraavana päivänä julkisuuteen.

Vuotoa tutkinut sukeltaja löysi suuren jätealtaan nurkasta pohjan bitumimatosta viisi peukalonpään kokoista reikää. Altaan puhdistettu jätevesi on kirkasta kuin tunturipurossa, mutta siinä on ympäristöluvan sallimia pitoisuuksia haitta-aineita, kuten sulfaattia, antimonia, arseenia ja nikkeliä.

Vuodon suuruudeksi arvioitiin kymmenen suurta tankkiautollista tunnissa. Kaivosyhtiö pumppasi vuodon vedet takaisin altaaseen, jonka pinta oli ollut huolestuttavassa nousussa heinäkuun alusta alkaen. Vuoto yritettiin tukkia kippaamalla altaaseen 36 tuhatta kuutiometriä moreenia.

Jätevesialtaan vuoto 14.9.2015
Juha Rissanen

Kaivosyhtiön paineet kasvoivat. Vuotoa ei saatu yli kuukauden ponnisteluista huolimatta loppumaan. Altaasta löytyi uusi vuotokohta lokakuussa. Veden pinta jatkoi uhkaavaa nousua ja kaivosyhtiölle tuli kiire hakea poikkeuslupaa vesien vähentämiseksi.

Marraskuun lopulla Kittilän kaivoksen vuotavan jätealtaan pinta oli saatu laskettua turvalliseksi arvioidulle tasolle ja poikkkeusjuoksutukset lopetettua.

Vuotavan altaan pohjan bitumimaton reikiä ja vuotoa on kuitenkin mahdotonta korjata. Näin arvioidaan kaivoisyhtiön tilaamassa Geobotnia Oy:n suunnitelmassa. Ratkaisuksi esitetään altaan täyttelemistä rikastushiekalla ja vuodon pumppaamista muihin altaisiin. Näin vuotavan altaan veden paine poistuu aikanaan, vuoto vähenee ja suotuu paksumman maa-aineksen läpi.

Paheneeko Kittilän vesiongelma?

Myös Lapin Ely-keskus katsoi patoturvallisuuden vaarantuvan korkean veden vuoksi. Ely antoi ripeästi yhtiölle luvan lisätä jätevesien juoksutusta ympäristöön.

Elyn päätöksessä kerrotaan kaivosyhtiön pitävän korkeata vedenpintaa kestämättömänä riskinä, josta voi seurata piping-ilmiö eli vuotoreikien syöpyminen ja padon murtuminen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Piping video

Kaivosyhtiön patoasiantuntija vaati altaan pinnan alentamista lähes neljällä metrillä patoturvallisuuden vuoksi.

Yhtiö esitti myös, että se voisi pumpata osan liikavesistä viereiseen syanidijätealtaaseen. Tämän vaihtoehdon Ely torjui vaarallisena. Riskinä olisi syanidialtaan tulviminen yli äyräiden syysateilla tai keväällä lumien sulaessa.

Elyn mukaan syanidialtaalla on sama pohjarakenne kuin vuotavalla isolla jätealtaalla.

Kaivosyhtiön rikastamon käyttämä syanidi on yhtiön mukaan suljetussa kierrossa ja tuhotaan erityisessä tankissa. Suljetusta kierrosta ja tuhosta huolimatta syanidipitoista jätettä varten on erillinen allas.

Agnico Eaglen ja Lapin Ely-keskuksen mukaan syanidialtaan vesi ei päädy koskaan altaan ulkopuolelle. Yhtiön ja valvontaviranomaisen mukaan kaikki altaan vesi palautetaan uudelleen käytettäväksi. Tämä kuulostaisi turvalliselta, ellei naapurialtaan samanlaiseen pohjaan olisi tullut reikiä ja vuoto.

Myös kaivoksen pysäyttämisen vaihtoehtoa arvioitiin. Yhtiön mukaan seisauttaminen tulisi liian kalliiksi. Pysäytyksen jälkeen veisi peräti puoli vuotta, ennen kuin veden pinta ehtisi laskea turvalliselle tasolle.

Vaihtoehtojen pohdinnan jälkeen Lapin Ely joutui vaaran välttämiseksi antamaan yhtiölle lokakuussa ensin luvan juoksuttaa jätevesiä suon kautta Seurujokeen kolme kertaa enemmän kuin ympäristölupa sallii. Heti perään Ely joutui antamaan luvan pumpata jätealtaan liikavesiä vastavalmistuneeseen uuteen jätevesialtaaseen, vaikka sen turvatarkastus oli vielä tekemättä.

Ylen lokakuussa haastattelema Agnico Eaglen Suomen toimitusjohtaja Ingmar Haga perusteli kasvanutta vesimäärää sillä, että kaivos on louhinut ja rikastanut malmia suunniteltua enemmän ja siten tarvinnut enemmän vettä.

Kaivosyhtiö Agnico Eagle odottaa parhaillaan tuotanto- ja jätevesimäärien suurennuslupaa Korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Laajennus on KHO:n puitavana koska kaivosyhtiö ja luonnonsuojelijat ovat valittaneet asiasta. Luonnonsuojelijat vastustavat laajennusta ja kaivosyhtiö vaatii enemmän päästöoikeuksia kuin alemmat viranomaiset antaneet.

Kaivosyhtiön tavoite on ollut tuotannon laajennus tänä vuonna. Louhinnan ja vesimäärän kasvu viittaa siihen, ettei tavoitteesta ole tingitty, vaikka lupa on vielä saamatta.

Asiantuntijaa Kittilän kaivosvuoto ei yllättänyt. Yliopisto-opettaja Minna Leppänen Tampereen teknillisestä yliopistosta arvioi rakennepiirustusten perusteella kaivoksen altaiden olevan alttiita vuodoille.

Leppäsen mielestä Kittilän altaiden suunnittelussa on otettu riski, kun on valittu suotava pato, eikä ole edellytetty kunnollista mineraalista tiivistyskerrosta kauttaaltaan kalvon alle. Suojakerroksen vaatimukset padon alla olisivat pitäneet olla tiukemmat.

Leppänen arvioi olevan vain ajan kysymys, koska vuotavan altaan kanssa rakenteeltaan samanlaisen, syanidipitoista jätettä sisältävän altaan vaikutukset alkavat näkyä pohjavesissä.

Näin on koska tiivistyskerroksena on melko tehoton eli liian läpäisevä luonnonmoreeni ja pohjakalvona oleva bitumimatto on huonosti suojattu työnaikaiselta liikenteeltä sekä kivien ja muun karkean kiviaineksen aiheuttamilta pistekuormilta.

Leppäsen mukaan altaisiin olisi kaivoksen rakentamisen aikaan ollut tiedossa ja saatavana parempaa tekniikkaa. Ei tosin ehkä yhtä halvalla.

Suomessa Kittilän kaltaiset rakenteet on voitu laillisesti tehdä, sillä lainsäädännössä ei tarkasti määritellä millaisilla rakenteilla pohjaveden ja maaperän pilaantuminen on estettävä, kuten kaivannaisjäteasetus edellyttää.

Vedenpinta suuressa jätealtaassa
Juha Rissanen

Mikä on veden rooli kaivoksessa?

Vettä tarvitaan sitä enemmän mitä enemmän malmia louhitaan ja rikastetaan.

Kaivokset käyttävät vettä poravetenä louhinnassa ja rikastuksen prosessivetenä. Vettä tarvitaan myös kun rikastuksessa syntynyt hienonhieno rikastushiekka notkistetaan juoksevaan muotoon ja pumpataan putkea pitkin rikastushiekka-altaaksi kutsuttuun suureen jätealtaaseen.

Uutta käyttövettä kaivokset ottavat joista ja järvistä. Vettä pumpataan käyttöön myös avolouhoksista ja maanalaisesta kaivoksesta.

Muuten onkalot täyttyisivät kaivon lailla vedestä, eikä niissä voisi työskennellä. Vanhat kaivosonkalot ovat sukeltajien suosiossa.

Kaivokset myös kierrättävät samaa vettä prosesseissa moneen kertaan, mikäli vesi säilyy tarpeeksi puhtaana eikä vaaranna tuotantotekniikan toimintaa.

Kaivokselle sataa vettä myös taivaasta ja sulamisvesiä syntyy keväällä. Sade- ja sulamisvesien määrä ja kertymisnopeus ovat riippuvaisia säästä ja ilmastosta.

Kerran kaivosalueelle otetusta vedestä on hankala päästä eroon. Vettä voi vähentää juoksuttamalla sitä kaivosalueen ulkopuolelle ympäristöön. Jätealtaisiin vettä ei voi loputtomasti kerätä, sillä lopulta padon yläreuna ylittyy. Rajallisia ovat myös jätealtaiden patojen ja pohjarakenteiden kestävyys vedenpaineen kasvaessa. Vesien haihdunta on sattumanvaraista.

Kaivosveden vaarallisuus piilee sen määrässä ja laadussa. Suuri veden määrä nostaa painetta ja koettelee patojen ja allaspohjien pitävyyttä. Veteen liukenee kaivoksen käyttämien rikastuskemikaalien lisäksi mineraaleja ja metalleja louhitusta malmista. Vesi kuljettaa haitta-aineet painovoiman määräämään suuntaan.

Ympäristöministeriön viime vuonna (2014) julkaistussa raportissa kaivosten stressitesteistä kerrotaan, että yli puolet Suomen kaivosten poikkeustilanteista aiheutui ongelmista vesienhallinnassa. Kittilän kaivoksen osalta raportti toteaa, että altaiden ylitäyttyminen ei vaikuta todennäköiseltä.

Ennakkoarvioiden pettäminen ei ole ollut harvinaista kaivosalalla viime vuosina.

Veden kierto Kittilän kaivoksessa
Juha Rissanen

Mitä kaivoksen jätevedet ovat tehneet Rimminvuoman suolle?

Rouravaaran rinteellä olevan Kittilän kaivoksen alapuolella on kymmenien hehtaarien laajuinen suo nimeltään Rimminvuoma. Tämä turvekosteikko on kaivoshankkeessa saanut nimen Pintavalutuskenttä 4.

Painovoima kuljettaa jätealataasta juoksutettavat vedet Rimminvuoman kautta Seurujokeen. Suon tehtävänä oli ympäristöluvan mukaan tasata osaksi puhdistettujen jätevesien virtausta Seurujokeen. Tosiasiassa suo on myös pidättänyt haitta-aineita.

Kaivoksen puhdistettujen jätevesien vaikutuksia suohon on tutkittu. Tutkimuksen ovat rahoittaneet Oulun yliopisto, Geologian tutkimuskeskus ja kaivosyhtiö.

Tutkimusryhmän jäsen Anna-Kaisa Ronkanen Oulun yliopistosta sanoo Kittilän kaivoksen jätevesien valutuksen Rimminvuoman suolle kuormittaneen turvekerroksen yllättävän nopeasti arseenilla, antimonilla ja nikkelillä. Kuormitus yllätti, koska puhdistettujen kaivosvesien lupaehtojen mukaiset haitta-ainepitoisuudet ovat alhaiset.

Suota tutkittiin vuosina 2010–2014. Tutkimuksen mukaan Rimminvuomalla olevalla pintavalutuskentällä arseenin, antimonin ja nikkelin arvot turpeessa olivat ylittäneet paikoin pilaantuneiden maiden ylemmät ohjearvot jo vuonna 2013.

Suurina pitoisiuuksina haitta-aineet ovat ympäristömyrkkyjä. Ronkasen mukaan haitta-ainekertymien perusteella ei voi kuitenkaan epäillä luparajojen ylittämistä. Riskinä on haitta-aineiden irtoaminen, josta kerrotaan tuonnempana.

Tutkijan mukaan jätevedet pitäisi puhdistaa nykyistä puhtaammaksi jo kaivosalueella, jotta suo kestäisi. Sinänsä suo on hänen mukaansa hyvä vesien tasaisessa hallinnassa ja myös onnettomuuden sattuessa.

Kaivosyhtiö Agnico Eaglen Suomen toimitusjohtajan Ingmar Hagan mukaan Kittilän kaivoksen prosessivedet puhdistetaan monivaiheisessa kalkkisaostuskäsittelyssä. Lisäksi kaivokselle on määrä ensi vuonna valmistua sulfaattipuhdistamo, joka alentaa vesipäästöjen sulfaatin kolmasosaan nykyisestä.

Hagan mukaan jätevesistä puhuminen on harhaanjohtavaa. Hänen mukaansa kyse on kaivoksen puhdistetuista prosessivesistä. Suurta jäteallasta kaivosyhtiö kutsuu rikastushiekka-altaaksi. Samanlaisia ilmaisuja käyttävät muutkin kaivsosyhtiöt jätevesistään ja -altaistaan.

Miten kaivoksen vesipäästöjä valvotaan?

Kaivosta valvoo sen toiminta-alueen Ely-keskus. Kittilän tapauksessa Lapin Ely. Patoturvallisuus kuuluu Kainuun Ely-keskukselle, jolle on kertynyt mittavaa asiantuntemusta Talvivaaran padoista.

Päästöjen pitoisuudet ja määrät asetetaan kaivosten ympäristö- ja vesitalousluvissa.

Kittilän kaivokselle on määrätty jätevesien haitta-aineiden pitoisuusrajat mutta ei esimerkiksi kilomääriä. Jäteveden juoksutuksen sallittu määrä on rajattu prosenteissa suhteessa Seurujoen kulloiseenkin virtaamaan. Tavoitteena on myrkkyjen laimeneminen luonnonvesiin niin ettei vahinkoa tule.

Kittilän kaivoksen jätevesien fysikaalis-kemiallinen tarkkailu määrättiin alunperin ulkopuolisen konsultin tehtäväksi puolueettomuuden takaamiseksi. Tämä koski kaikkia vaiheita, eli näytteenottoa, analyysia ja raportointia.

Myöhemmin Pohjois-Suomen aluehallintovirasto salli kaivosyhtiön vaatimuksesta myös kaivosyhtiön ottaa näytteitä.

Lapin Ely-keskuksen ylitarkastajan Tiina Kämäräisen mukaan yhtiö ottaa näytteitä viikoittain ja konsultti kerran kuussa. Kämäräisen mukaan tämä on yleinen käytäntö ja tulkinta Suomessa teollisuuden vaikutustarkailussa.

Ulkopuolisena konsulttina olevan Ramboll Finland Oy:n mukaan Seurujoen vesinäytteet kerää kaivosyhtiö viikottain ja Ramboll kerran kuukaudessa. Syyskuun allasvuodon näytteet otti kaivosyhtiö. Ramboll analysoi näytteet ja tekee tarkkailuraportit valvontavirtanomaiselle.

Kuorma-auto Kittilän kultakaivoksella lokakuussa 2015.
Uula Kuvaja / Yle

Mitä hyvää ja huonoa kaivos tuottaa elinaikanaan?

Kaivosteollisuus ja malminetsintä ovat synnyttäneet parhaimmillaan tuhansia uusia työpaikkoja tällä vuosituhannella. Suomen kansantalouteen ruiske on ollut vähintäänkin satoja miljoonia euroja.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kaivosala työllistää jopa 6000 ihmistä. Kerrannaisvaikutukset arvioidaan jopa yli kolminkertaiseksi. Eduskunta ja viranomaiset ovat korostaneet kaivosten synnyttävän kasvua myös muille toimialoille, kuten kauppaan ja rakentamiseen. Asiantuntijat kiistelevät vaikutuksista.

Kaivosalan epävarma kohta on sen suhdanneherkkyys. Kiinan jättimäinen talouskasvu on synnyttänyt maailmaan ison joukon kaivoksia. Kasvun hidastuessa kaivoksia on päätynyt jopa vararikkoon.

Suomen kaivosbuumin kaunotar on ollut Kittilän kultakaivos ja hirviö Talvivaara. Molempien vaiheet kuvaavat sattuvasti, kuinka huippuosaamista vaativaa ja suhdanneherkkää kaivosteollisuus on.

Uusista kaivoksista Kittilä lienee ollut yhteiskunnalle tuottoisin. Kaivoksen valmistuminen ja tuotannon käynnistyminen osui kullan historialliseen huippuhinnan aikaan. Hinta on laskenut mutta on yhä kannattava.

Kaivosyhtiö Agnico Eagle on Kittilässä myös onnistunut kaivoksen perustamisessa, tuotantoprosesseissa ja tuoton arvioinnissa montaa uutta kaivosta paremmin. Nyt paljastunut vesiongelma on oikeastaan ainoa särö Kittilän kaivoksen kullanhohtoisella alkutaipaleella.

Kittilän kaivoksella on töissä kaivosyhtiön nettisivujen mukaan 400 ihmistä yhtiön palveluksessa ja 100 on alihankkijoiden työntekijöitä. Kaivos tuottaa 6000 kiloa kultaa vuodessa. Vuonna 2012 kaivosyhtiö arvioi Suomen valtion ja Kittilän kunnan saavan yhtiöltä 15 miljoonan euron verotulot ja rojaltit. Lisäksi yhteiskunnalle tulevat työntekijöiden palkkaverot.

Talvivaaran kaivosyhtiö epäonnistui lähes kaikessa missä Kittilän kaivos onnistui.

Uutena yhtiönä se paini alusta alkaen osaamisongelmien kanssa. Talvivaaran bioliuotetussa nikkelirikasteessa ollut uraani sotki sen jatkojalostusta Harjavallassa. Puhdistus aiheutti lisäkustannuksia. Tähän kompurointiin osunut nikkelin ja muiden perusmetallien hintojen lasku oli myrkkyä. Uusi yhtiö tarvitsee välttämättä tuottoja jättimäisen investoinnin maksuun.

Kaiken huipuksi Talvivaaran vesienhallinta petti pahasti ja jätevesiä pääsi ympäristöön. Onnettomuustutkintakeskuksen loppuraportin (2014) mukaan Talvivaaran jätevuoto tapahtui, kun kipsisakka-altaan rakenne ei kestänyt kipsisakan päälle varastoidun veden painetta.

Talvivaaran investointi päätyi konkurssiin. Kaivosyhtiön vararikko ja ympäristövahinkojen hoito ja torjunta maksavat yhteiskunnalle satoja miljoonia. Talvivaara lienee viime vuosikymmenien kallein valtiollinen teollistamisprojekti. Kiistatta se on luonut suoraan ja välillisesti työpaikkoja Kainuuseen ja kauemmas.

Kuinka vakavista ympäristöongelmista puhutaan?

Miten vakavaa Kittilän kaivoksen jätevesien lisäjuoksutus Seurujokeen on? Kaivosyhtiön mukaan joen tila säilyy vähintään hyvänä.

Yhtiön nettisivuilla olevassa tiedotteessa todetaan, ettei poikkeusjuoksutus aiheuta muutoksia joessa. Yhtiön käyttämä ulkopuolinen konsulttiyhtiö Ramboll toteaa vuotoraportissaan, että joen vesi muuttui poikkeuksellisen suolapitoiseksi. Konsultin mukaan suolaisuus voi tappaa lohikalojen mätimunia. Lapin Ely-keskus arvioi suolaisuuden ehkä tekevän vedestä kelvotonta saunomiseen.

Yhtiön ja sen konsultin arviot näyttävät erilaisilta. Tai sitten yhtiön näkemykseen sisältyy ajatus, että suolaisuusmuutos Seurujoessa on tapahtunut jo aiemmin.

Tutkija Anna-Kaisa Ronkanen mukaan vielä ei tiedetä, mitä Rimminvuoman turpeisiin kertyneille haitta-aineille tulevaisuudessa tapahtuu. Vasta kuusi vuotta toiminut Kittilän kaivos on osoittautunut tässä mielessä harppaukseksi tuntemattomaan.

Tutkija kertoo maallikolle yllättävästä ristiriidasta. Laboratoriokokeet viittaavat siihen, että nykyistä vähemmän haitta-aineita sisältävät jätevedet saattaisivat aiheuttaa turpeeseen ennestään pidättyneiden haitta-aineiden huuhtoutumisen pois kosteikolta.

Ajan myötä turpeeseen kiinnittyneet arseenit voisivat esimerkiksi rankkasateiden vaikutuksesta lopulta päätyä Seurujokeen. Arvioita vaikutuksista ei ole tehty.

Tutkijan mukaan nykyisten jätevesien haitta-ainepitoisuuksilla kosteikko toimii edelleen jäteveden puhdistajana. Vireillä on tutkimushanke mm. Oulun yliopistossa menetelmästä, jolla haitta-aineet saataisiin pysymään turpeessa kaikissa olosuhteissa.

Ronkasen mukaan Rimminvuoman suon turpeiden haitta-ainekertymä osoittaa, että tulevaisuudessa perustettavien kaivosten jätevedet tulisi puhdistaa nykyistä puhtaammaksi jo kaivosalueella.

Ilmakuva Seurujoesta lokakuussa 2015.
Kittilän kultakaivos kuvattuna ilmasta Seurujoen suunnasta lokakuussa 2015.

Onko olemassa puhdasta kaivosta?

Täysin puhdasta kaivosta ei liene olemassa.

Kaivosteollisuuden etujärjestön Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela vastaa kysymykseen, että kaikki inhimillinen toiminta aiheuttaa päästöjä. Ei ole puhdasta ruokakauppaa, teollista toimintaa tai urheilutapahtumaa. Kaivosteollisuuden kyselyyn vastanneista 12 kaivosyhtiöstä neljällä ei ollut poikkeamia ympäristöluvasta vuonna 2014.

Suomen Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Hanna Aho arvioi, että kaikilla kaivoksilla on ympäristövaikutuksia. Ahon mukaan kalkkikaivoksilla on vähemmän vaikutuksia kuin metallikaivoksilla, joissa käytetään kemikaaleja.

Historian valossa voi sanoa kaivosten toimivan aikansa kunnes ne suljetaan. Suljetun kaivoksen jätemassiiveihin ja altaisiin kerrostuneiden mineraalien, metallien ja kemikaalien fysikaalis-kemiallinen seurustelu keskenään jatkuu tuntemattoman ajan. Vaikutukset ulottuvat yritysten, ihmisten ja viranomaisten sukupolvien yli. Satoi tai paistoi.

LÄHTEET•  Agnico Eagle Finlandin ilmoitus jätealtaan vuodosta Lapin Ely-keskukselle 14.9.2015•  www.agnicoeagle.fi ja tiedotteet 15.9.2015, 10.11.2015•  Konsulttiyhtiö Ramboll Finland: Agnico Eagle Finland Oy NP3-altaan vuodon vaikutustarkkailu -tutkimusraportti 12.10.2015•  Ympäristö- ja terveysyksikön päällikkö Jaana Hakola, Ramboll Finland, sähköpostihaastattelut 24.11.-2.12.2015•  Lapin Ely-keskuksen päätös jätevesien poikkeusjuoksutusluvasta Agnico Eaglelle 23.1.0.2015•  Lapin Ely-keskuksen päätös vesivarastoaltaan käyttöluvasta 30.10.2015•  Agnico Eaglen selvitys Lapin Ely-keskukselle vuodon hallinnasta 11.11.2015•  Ylitarkastaja Tiina Kämäräinen, Lapin Ely-keskus, sähköpostihaastattelut 17.11.2015•  Lapin ympäristökeskuksen päätös Kittilän kaivoksen ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmasta 17.2.2009•  Johtaja Timo Jokelainen Lapin Ely-keskus, tv- ja radiohaastattelu 28.10.2015•  Ympäristöpäällikkö Pasi Kreivi , Agnico Eagle Finland, tv- ja radiohaastattelu 29.10.2015•  Toimitusjohtaja Ingmar Haga, Agnico Eagle Finland, tv- ja radio haastattelu 29.10.2015•  Tutkija, TT Anna-Kaisa Ronkanen, Oulun yliopisto, puhelinhaastattelu 16.11.2015•  Yliopistonlehtori Minna Leppänen, Tampereen teknillinen yliopisto, sähköpostihaastattelut 9.11.-2.12.2015•  Toiminnanjohtaja Pekka Suomela, Kaivosteollisuus ry, sähköpostihaastattelu 1.12.2015•  Onnettomuustutkintakeskuksen loppuraportti Talvivaaran kaivoksen allasvuodosta 3.2.2014•  Ympäristöministeriön raportteja 2/2014: Kaivosten stressitestit 2013Toimittaja Tapani Leistin ja kuvaaja Uula Kuvajan omat havainnot ja kuvat paikan päällä Kittilän kaivoksella 29.10.2015 ja kaivosalueen ulkopuolella Seurujoen varressa ja kaivosalueen pohjoispuolella marraskuun alussa 2015.