Kempeleen raiskaustapaus teki turvapaikanhakijoista silmätikkuja – nuoret miehet tarkkana käytöksestään

Oulussa alaikäisille turvapaikanhakijoille opastettiin tiistaina muun muassa sitä, että Suomessa ei ole tapana tulla lähelle ja koskettaa toista. Asiallisten käytöstapojen merkitys korostuu erityisesti nyt, kun tunteet käyvät kuumina ja maahanmuuttajat ovat joutuneet suurennuslasin alle.

turvapaikanhakijat
TURVAPAIKANHAKIJA ANONYYMI KAHVILLA SATEESSA JYVÄSKYLÄSSÄ
Yle / Jarkko Riikonen

Kempeleen raiskaustapauksen tiimoilta Oulun ensi- ja turvakodin alaikäisten tukiasumisyksikössä Haukiputaalla pidettiin keskustelutilaisuus. Tulkin välityksellä kaikille neljällekymmenelle yhdelle asukkalle kerrottiin, mitä tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa on ollut esillä Kempeleen tapauksesta.

– Nuoret olivat hyvin järkyttyneitä, että tällaista on tapahtunut, kertoo Oulun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja Timo Peltovuori.

– Osa oli aluksi myös vähän närkästyneitä, että emme kai me heitä epäile tapahtuneesta, ja että he ovat sivistyneitä ihmisiä.

Silmätikkuna pitää käyttäytyä erityisen hyvin

Haukiputaan Asemakylän tukiasumisyksikön asukkaista lähes kaikki ovat afganistanilaisia 16–17-vuotiaita nuoria miehiä, joukossa myös pari Irakin kurdia. Peltovuoren mukaan he ovat kahden viikon asumisensa ajan käyttäytyneet moitteettomasti.

– Toivomme heidän käyttäytyvän kuten tähänkin asti, mutta kertasimme vielä asioita ja pyysimme heidän olevan tässä tilanteessa erityisen tarkkaavaisia, sanoo Peltovuori.

Yhdeksi teemaksi nousi suomalaisten tapa koskettaa toista.

Pyysimme heidän olevan tässä tilanteessa erityisen tarkkaavaisia.

Timo Peltovuori

– Näytimme ihan konkreettisesti, miten paljon välimatkaa me suomalaiset pidetään toisiimme, ja kerroimme, että täällä ollaan aika pidättyväisiä. Vaikka paremminkin tunnetaan, niin ei silti paljon kosketa.

Kempeleen tapauksesta aiheutuneista tunnereaktioista kertominen on myös turvapaikanhakijoita koskeva turvallisuuskysymys.

– Olemme huolissamme näiden nuorten turvallisuudesta, kun he kuitenkin yksin tuolla kulkevat. Että jos joku käyttäytyy erityisen vihamielisesti, niin heillä on edes jokin selitys sille, mistä moinen saattaa johtua.

– Kun on kyse eri kulttuurista tulevasta nuoresta, he ovat ainakin aluksi silmätikkuina, ja heidän suhteensa saatetaan käydä ihan eri kierroksilla kuin kantasuomalaisten, Peltovuori pohtii.

Talon tavoilla ja lakia noudattaen

Haukiputaan yksikön alaikäiset asukkaat ovat totuttautuneet talon sääntöihin. Päivärytmi rakentuu suomen kielen opiskelun, ruuanlaiton ja ruokailujen ympärille.

– Nukkumaanmenoaika eli hiljaisuus on iltakymmeneltä. Aamulla pitää kuitenkin herätä aikaisin ja aloittaa päivän puuhat.

Sääntöjen mukaan alaikäisten turvapaikanhakijoiden on siis oltava kymmeneen mennessä kotona. Henkilökunta tarkkailee myös alaikäisten päihteiden käyttöä.

– Kaljan kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta aluksi piti puuttua muutaman asukkaan tupakointiin. Kerroimme heille, että Suomen lain mukaan he eivät saa ostaa tupakkaa ja että jos he aikovat tänne jäädä, niin Suomen lakia pitää noudattaa.

Koko kylä mukana kotouttamassa

Jos he aikovat tänne jäädä, niin Suomen lakia pitää noudattaa.

Timo Peltovuori

Nuoret miehet ovat ovat parissa viikossa ehtineet tutustua Asemakylän naapurustoon, luontoon ja kouluun.

– Kempeleen tapaus osoitti, että kotouttaminen on vielä tärkeämpää kuin alun perin ajattelimme ja että kotouttamista ei voi tehdä niin, että turvapaikanhakijat asuvat muilta piilossa. Parasta on, että muualta muuttaneet ja täällä kauemmin asuneet kohtaavat toisiaan.

Naapurit ovat kutsuneet turvapaikanhakijoita talkoisiin. He ovat myös vierailleet Asemakylän koululla kertomassa Suomen poliittisesta tilanteesta ja turvallisuustilanteesta.

Peltovuori uskoo, että jo solmitut kontaktit kyläläisiin ja Asemakylän kouluun eivät vaikeudu Kempeleen raiskaustapauksen vuoksi.

– Toki ollaan entistä tarkempia ja mietimme asioita yhdessä, mutta kyllä me mennään samalla tavalla eteenpäin. Jatkossa käytämme varmasti entistä enemmän aikaa vuorovaikutuksen lisäämiseen ja tutustumiseen naapureiden ja järjestöjen kanssa.

Vartiointia ei olla lisäämässä

Oulun ensi- ja turvakoti on perustamisesta lähtien panostanut yksikön turvallisuuteen.

– Meillä on tallentava kameravalvonta, ja valot menevät päälle, jos pihalla joku kulkee. Paikallinen vartija ja aikuisia ohjaajia on paikalla ympäri vuorokauden.

Toiminnanjohtaja ei usko, että Kempeleen tapauksesta noussut kuohunta lisää vartioinnin tarvetta.

– Ainakaan vielä ei ole tullut Maahanvirastosta ohjeistusta, että pitäisi lisätä vartiointia. Mielestäni parasta turvallisuutta on, että ihmiset tuntevat naapurinsa ja naapurit tuntevat henkilökohtaisesti nämä nuoret.

Vartiointi on järjestetty kiinteistön ja asukkaiden turvaksi, koska sosiaalisessa mediassa kantaväestön tunteet kävivät kuumina, kun yksikköä oltiin perustamassa. Mitään ei ainakaan toistaiseksi ole sattunut, ja Peltovuori luottaa rauhalliseen jatkoonkin.

– Haukiputaalaiset ovat järkevää porukkaa. En usko heidän tekevän sellaisia hölmöilyjä kuin on joissakin paikoissa ollut.