Taannutko vanhempiesi luona raivoavaksi teiniksi? Näin selviät juhlapyhistä kunnialla

Miksi aikuinen lapsi vetää teinikilarit viettäessään aikaa vanhempiensa kanssa? Entä miksi äiti hyysää jälkikasvuaan, vaikka tämä olisi ohittanut lapsuusvuodet aikoja sitten? Asiantuntijat kertovat ilmiön olevan yleinen. Opituista käyttäytymismalleista voi myös pyristellä eroon.

Kotimaa
Nainen näyttää keskisormiaan toiselle.
Hanna Lumme / Yle

Vanhempien ja aikuisten lasten joulunvietto voi olla yhtä hampaiden kiristelyä, jos toisen jokainen sana ärsyttää. Lapsuudenkodissa, omien vanhempien seurassa luiskahtaa helposti takaisin teinivuosien käyttäytymiskaavoihin – joista voi myös pyristellä eroon.

Esitimme asiantuntijoille neljä väitettä vanhempien ja lasten suhteista. Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen psykologi, psykoterapeutti Suvi Laru ja vanhemmuuskeskuksen asiantuntija Anja Saloheimo vastaavat, ovatko väitteet totta vai tarua.

Väite 1. Kolmikymppinen lapsi kilahtelee vanhemmilleen, vaikka muita kohtaan hän käyttäytyy järkevästi. Aikuinen taantuu siis teiniksi viettäessään aikaa vanhempiensa kanssa?

Totta ja tarua. Ilmiö on tunnistettavissa. Vanhoihin rooleihin ajautuu tiedostamatta. Taustalla voivat olla opitut mallit ja perheen tavat.

"Kierroksia kohottava tekijä ovat kasvatusperiaatteet. Poikien ollessa pieniä äidilläni oli erilaiset näkemykset, miten poikia pitäisi kasvattaa. Tästä aiheesta sai aina erinomaiset kierrokset molemmille osapuolille. Toisinaan, kun en jaksa kuunnella, katkaisen vain puhelun ja laitan viestin perään, että palaillaan, puhelu vaan katkesi, vikaa linjoissa." Nainen, 47 vuotta, kaksi lasta, Lahti.

"Kierrokset lisääntyvät vähitellen. Isä ei ole oikein vieraskorea, ja mua ärsyttävät kylässä kehotukset olla oma-aloitteinen syömisten suhteen, laittaa muille teetä jne. Se ei kuitenkaan ole kotini ja siksi odottaisin isäntäväeltä panostusta vierailuun. Osittain kiukuttelu johtuu siitä, että isä on mulle vanhemmista se läheisempi. Isälle uskaltaa osoittaa mieltä." Nainen, 30 vuotta, Lahti.

Jos ohjeita ja neuvoja ei halua, ne saavat raivon partaalle.

Nainen raivoaa toiselle, joka kutoo kaulaliinaa.
Hanna Lumme / Yle

"Lapsuudenkotiin mennessä kierrokset nousevat yleensä vain äidin kanssa ja siinä vaiheessa, kun äiti alkaa jakaa elämänneuvojaan. Hermostuessa huomaan taantuvani 14-vuotiaan tasolle, ja vastaukset ovat sitä luokkaa: "joo joo, kyllä mä tiedän" tai kirosanoilla höystetty "kyllä mä vi##u tiiän". Huomaan tiuskivani vasta, kun mieheni huomattauttaa, miksi puhun vanhemmilleni noin, nehän yrittävät vaan auttaa." Nainen, 24 vuotta, Lahti.

Nuori aikuinen saattaa käyttäytyä huonosti, mutta yhtälailla vanhemmat voivat olettaa, että jälkikasvua pitää paapoa eivätkä he kohtele häntä aikuisena. Paljon riippuu siitä, miten lapsi on erillistynyt vanhemmistaan ja nämä hänestä.

Kun en jaksa kuunnella, katkaisen vain puhelun ja laitan viestin perään, että palaillaan, vikaa linjoissa.

"Olen jotenkin yleensä aina valmiiksi hermostunut, kun tavataan. En ymmärrä miksi. Ärähtelen pienestä. Omia lapsia hellin ylenmäärin. Tuntuu, etteivät vanhemmat tajua mitään ja että he puhuvat typeriä. Vaikka oikeasti puhuvat ihan normaalisti. Monesti meneekin hiljaisuudessa yhteinen aika." Nainen, 37 vuotta, Kaarina.

Konfliktit kannattaa ennakoida. Omista toiveista voi puhua yhdessä: millaisia tarpeita kullakin on. Eri ihmiset haluavat erilaisia asioita myös perheen sisällä.

Kolmikymppinen lapsi ja kuusikymppinen vanhempi ovat nyt erilaisia ihmisiä kuin 15 vuotta sitten. Tämä näkyy vuorovaikutuksessa väistämättä.

Väite 2.  Vanhempi huolehtii ja neuvoo aikuista lastaan samalla tavalla kuin silloin, kun tämä oli vielä pikkulapsi.

Totta ja tarua. Osa vanhemmista toimii näin, koska ei ehkä ole vielä hyväksynyt sitä, että lapsi on jo itsenäinen aikuinen.

"Yritän toimia niin, että muistaisin, miltä minusta tuntui aikuisiän kynnyksellä äitini läsnäolo. Mutta me äidit jaamme viisaita neuvojamme...Vanhemmalle pojalleni yksikin neuvo on liikaa." Nainen, 47 vuotta, kaksi lasta, Lahti.

"Koen, ettei isä ole hyväksynyt sitä, että minusta on tullut aikuinen ihminen, joka vastaa tekemisistään. Isä haluaa saada otteen minusta, pystyä enemmän vaikuttamaan elämääni. On vaikea suhtautua siihen kypsästi. Tiedän kyllä, että isän tarkoitusperät ovat hyväntahtoisia, hän haluaa varmistaa, että pärjään." Nainen, 30 vuotta, Lahti. Me äidit jaamme viisaita neuvojamme...

Vanhempi saattaa murehtia erilaisia huolenaiheita, esimerkiksi flunssia ja muita sairauksia, ja kuvittelee, että lapsikin pohtii niitä.

Usein vanhempi huolehtii ja hyysää tottumuksesta. Se on merkki välittämisestä. Aikuinen lapsi voi sanoa, että on hienoa, että vanhempi huolehtii ja on läsnä, mutta tämän ei tarvitse ottaa vastuuta lapsensa arjen sujumisesta.

"Kun äiti hakee keittiöstä rätin ja demonstroi olohuoneen pöytään, miten hellanlevyt kannattaa putsata, koska olenhan minä kotona asuessani ollut sellainen sottapytty, etten varmaan osaa edes kotiani hoitaa, alkaa totaalisesti kiehua." Nainen, 24 vuotta, Lahti.

Entäpä, jos lähestyisi asiaa toisesta näkökulmasta? Iäkäs vanhempi voi ottaa hoivaajan roolin, vaikka tietää, että lapsi on pärjäävä aikuinen. Silloin lapsi saa kokea olevansa huomion keskipisteenä ja voi nauttia hoivattavana olemisesta.

Jos hyvää tarkoittavat neuvot pursuavat korvista, vanhemmalta voi kysyä, käyttäytyisikö tämä samalla tavalla aikuista ystäväänsä kohtaan – siis paimentaisiko hän tätä kuten aikuista lastaan.

Nainen tarjoaa villasukkia toiselle, joka selaa puhelinta.
"Onko sinulla nyt varmasti tarpeeksi vaatetta, ettei tule kylmä? Jos kuitenkin laittaisit villasukat?" Hanna Lumme / Yle

Väite 3. Vanhempi ja aikuinen lapsi huomaavat itsekin hiiltyvänsä turhaan ja käyttäytyvänsä toistensa seurassa lapsellisesti. Oma käytös ihmetyttää ja harmittaa.

Totta. Jos vaikka jouluna on viettänyt monta päivää yhdessä, se altistaa kähinöille. Jos tunteiden kuohahtaminen kaduttaa, pyydä anteeksi.

"Tiedän, että vanhempani auttaisivat minua hakemaan vaikka kuun taivaalta, ja silti hermostun pienistä asioista. Silloin tulee todella paha mieli. Jos sillä hetkellä ei saa pyydettyä anteeksi, viimeistään illalla lähtee viesti 'anteeksi äiti!' Nainen, 24 vuotta, Lahti.

"Kivahdan isälle jostain asiasta, ja isä menee ihan kipsiin. Murjotamme erillään tai painun ovesta ulos tai oman puolison lepyteltäväksi (joka siis seuraa koko show'ta sivusta). Jälkikäteen riitelystä ei puhuta mitään, kun seuraavalla kerralla tavataan." Nainen, 30 vuotta, Lahti.

Omaa käytöstä voi tsempata. Käyttäytymällä fiksusti aikuinen lapsi voi näyttää mallia myös omille lapsilleen.

Tunteet kuuluvat elämään, mutta aikuinen voi myös hallita niitä. Ristiriidat on mahdollista tuoda esille asiallisesti.

Anteeksipyyntö tekstiviestissä.
Jälkikäteen tuittuilu saattaa harmittaa. Asiantuntijat suosittelevat pyytämään anteeksi, jos kaduttaa. Hanna Lumme / Yle

"Yritän käyttäytyä niin, ettei mitään anteeksi pyydettävää ole. Jos en jaksa keskustella tai kyläillä äidin luona, en mene, enkä soita. Reilu peli." Nainen, 47 vuotta, kaksi lasta, Lahti.

"Harmittaa joka kerta, jo tapaamisen aikana, mutta jostain syystä en osaa muuttaa käytöstäni. Harmittaa, kun nähdään harvoin, ja joka kerta menee hermo. Puhelimessa sentään pystytään puhumaan." Nainen, 37 vuotta, Kaarina.

Väite 4. Vanhempi sekä aikuinen lapsi voivat opetella pois turhasta kilahtelusta.

Totta. Ensimmäinen askel on tiedostaa, että ajautuu törmäyskurssille. Kannattaa pohtia omia arvojaan ja tarpeitaan sekä asettaa rajat. Toisen yksityisyyttä ja itsenäisyyttä pitää kunnioittaa.

Harmittaa joka kerta, jo tapaamisen aikana, mutta jostain syystä en osaa muuttaa käytöstäni.

Katso peiliin. Keskustele. Muuta käytöstäsi.

"Tähän vastatessa tuli mietittyä, kuinka kamala sitä omille vanhemmille joskus on. Tuli tunne, että pitää soittaa niille ja kertoa, kuinka tärkeitä ne oikeasti ovat. Huh, ihan itkettää." Nainen, 24 vuotta, Lahti.

Jos vanhempi on tottunut suojelemaan ja ohjailemaan lastaan, omien toimintatapojen uudistamiseksi on tehtävä töitä. Vanhempi voi opetella antamaan lapsen tehdä omat virheensä, vaikkei itse olisi valinnut samoin.

Kaksi naista sohvalla, kahvikupit kädessään.
Hanna Lumme / Yle

Yrityksistä huolimatta sama aaltopituus ei aina löydy. Se saattaa surettaa, mutta myös helpottaa. Kaikki ihmiset eivät sovi yhteen.

"Toivoisin, että tapaamiset olisivat vähemmän jännitteisiä. Olen välillä pitänyt isään tietoisesti etäisyyttä enkä oleskele ikinä isän luona pitkiä aikoja kerrallaan." Nainen, 30 vuotta, Lahti. Olemme sopineet, että kysyn, jos tarvitsen neuvoja, mutta seuraavan tavatessamme neuvoja taas tuputetaan.

"En ole pyytänyt anteeksi, koskaan. En yhtään tajua, miksi näin käyttäydyn. Olisi todella kiva tietää, ja pystyä muuttamaan käytöstään." Nainen, 37 vuotta, Kaarina.

Jos neuvot ärsyttävät, voi sanoa, että on kiva kertoa omista asioistaan, muttei toisen tarvitse yrittää selvittää ongelmaa. Vanhempi voi muuten ajatella, että hänen on autettava lastaan ratkomaan ongelmansa.

"Olemme sopineet, että kysyn, jos tarvitsen neuvoja, mutta seuraavan tavatessamme neuvoja taas tuputetaan." Nainen, 24 vuotta, Lahti.

Rristiriitatilanteita aiheuttavat väärinymmärrykset. Jos kierrokset nousevat, vedä henkeä äläkä lähde heti kävelemään.

Juhlatilanteissa voi sanoa, että nyt keskitytään yhdessä olemiseen ja siitä nauttimiseen. Yhteisissä hetkissä ei kannata provosoitua.

Jos toinen osapuoli alkaa käyttäytyä fiksummin ja aikuismaisemmin, siis erilailla kuin ennen, toisenkin on helpompi opetella uusi tapa olla yhdessä. Kun vanhempi alkaa kohdella aikuista lasta vertaisenaan, keskinäinen kunnioitus kohenee eikä tarvitse äyskiä ja tiuskia.