Helsingin rautatieaseman kivimiesten pikkusiskot tuhottiin sodassa – kuvat ennen ja jälkeen tuhon

Vielä ennen jatkosotaa Helsingin rautatieaseman edustalla sijaitsevilla kivimiehillä eli Lyhdynkantaja-patsailla oli Suomessa naisvastineet. Ne kuitenkin tuhoutuivat täysin jatkosodassa.

kulttuuri
Viipurin vanha rautatieasema.
Viipurin vanha rautatieasema ennen pommitusta.Museovirasto

Helsingin päärautatieasemalla sijaitsevat kivimiehet eli Lyhdynkantaja-patsaat ovat nousseet VR:n mainoskasvoiksi. Kivimiesten lisäksi Suomeen rakennettiin viime vuosisadan alussa myös vastaavat naispatsaat, jotka olivat kuin kivimiesten pikkusisaret.

Vuonna 1904 käytiin Viipurin vanhan rautatieaseman julkisivujen suunnittelukilpailu, jossa arkkitehti Eliel Saarinen voitti sekä ensimmäisen että toisen palkinnon. Myöhemmin samana vuonna Saarinen teki suunnitelmansa myös Helsingin rautatieasemaksi. Asemat muistuttivat paljolti toisiaan, mutta Viipurin aseman ehdotukset olivat tyylikkäämpiä ja modernimpia.

Viipurin vanhan rautatieaseman pääsisäänkäynti.
Viipurin vanhan rautatieaseman pääsisäänkäynti.Postikorttikokoelma, Marja-Leena Hartikainen, kuvausaika 1940.

– Sehän muistutti hyvin paljon Helsingin rautatieasemaa. Se oli vähän niin kuin Helsingin rautatieaseman pikkusisko, Elina Standertskjöld Arkkitehtuurimuseosta sanoo.

Kummankin rautatieaseman julkisivussa oli iso kaari ja iso ikkuna. Molemmille asemille yhteistä olivat pääovia reunustavat patsaat. Helsingin rautatieasemalla patsaat ovat lasipalloja kannattelevia miehiä. Viipurin vanhan rautatieaseman pääovia puolestaan reunustivat naispatsaat, joita ikään kuin suojelivat niiden edessä olevat kaksi karhupatsasta.

Viipurin rautatieasema rakennettiin vuosina 1909-1913. Asema otettiin käyttöön 1. heinäkuuta 1913. Aseman suunnitteluun osallistui Eliel Saarisen lisäksi myös arkkitehti Herman Gesellius.

Viipurin vanhan aseman Lyhdynkantaja-patsaat on veistänyt viipurilaissyntyinen kuvanveistäjä Eva Gyldén. Helsingin rautatieaseman patsaat puolestaan ovat kuvanveistäjä Emil Wikströmin käsialaa.

Asema tuhottiin jatkosodassa

Viipurin vanha rautatieasema tuhoutui pikatavararakennuksen itäosaa lukuun ottamatta jatkosodassa elokuussa vuonna 1941, kun venäläiset joukot räjäyttivät aseman.

Viipurin vanha rautatieasema pommituksen jälkeen.
Viipurin vanha rautatieasema pommituksen jälkeen.Museovirasto, kuvaaja: Pauli Jänis, 1941.

Nykyisessä Viipurin rautatieasemassa on vain pieniä elementtejä muistona vanhasta asemasta.

– Siellä on vain pätkiä ja ne pitää kyllä tietää, ei niitä muuten erota, Standertskjöld sanoo.

Lisäksi vanhasta Viipurin asemasta on jäljellä pohjapiirrokset sekä valokuvia.

Viipurin vanhasta rautatieasemasta säilyi vain pieni osa.
Viipurin vanhasta rautatieasemasta säilyi vain pieni osa.SA-kuva, kuvaaja: Erkki Majava, 1941.

Viipurin asema oli aikanaan ihailua herättänyt rakennus

Asemaa kuvaillaan Sirkka Valannon kirjoittamassa teoksessa Rautateiden arkkitehtuuri - Asemarakennuksia 1857-1941 seuraavasti:

Viidestä tammiovesta, joita kehystävät uurretut, hiotusta graniitista valmistetut pilarit, tullaan kuullotetusta tammesta rakennetun tuulikaapin kautta suureen, 18 metrin korkuiseen halliin, jonka tynnyriholvin vapaa jänneväli on 19 metriä ja joka jatkuu tasakattoisissa sivulaivoissa, joita kannattavat vuolukivipilarit katkaisevat tehokkaasti muuten kauttaaltaan ruskea värisävyn. Tynnyriholvin käsin tehdyillä ruusuköynnöksillä koristetut listat muistuttavat vuolukivipilarien ornamentteja. Halli tekee yksinkertaisella, arvokkaalla tyylillään suurenmoisen, vaapan ja ilmavan vaikutelman. Suoraan sisäänkäynnin edessä on hiukan kaareva, tumma tammipuinen matkatavaratiski, jonka keskellä on matkatavarakioski.

Vielä ylellisempiä olivat odotussalit ja ruokasali.

Odotusosasto on kokonaan ruskea, ruokasalin seinissä on paneelin korkeudelle asti harmaata stukkatuuria. Kaikki ikkunankehykset ovat tammea ja ne on koristettu tyylikkäillä messinkiheloilla. Valoa virtaa runsaasti niiden hiotuista ruuduista tai fasettilaseista.

Rakentamisessa mukana huippuinsinöörejä

Standertskjöldin mukaan sekä Helsingin että Viipurin rautatieasemien rakennustyöt ovat olleet aikanaan mittava urakka.

– Erittäin vaikea tehtävä oli ison hallin rakenteiden tekeminen. Heillä oli ihan huippuinsinöörit mukana.

Rautatieaseman sisäkatto oli tehty betonista.

– Erittäin pitkäjänteiset kattorakenteet on ollut hirvittävän vaikea rakentaa, ne ovat olleet sen ajan mestarinäytteitä. Siihen aikaan betonivalu ei ollut edes pitkälle kehittynyttä. Sen aikaiseksi betonirakennetta pidetään hyvin edistyksellisenä ja hienona. Aina, kun Suomessa kirjoitetaan betonirakenteista, niin Helsingin rautatieaseman katto mainitaan edistyksellisenä, Standertskjöld kertoo.

Viipurin asemassa malli oli saman kuin Helsingin asemassa, mutta pienemmässä mittakaavassa.

– Kyllä siinä on ollut kova laskeminen, että he ovat saaneet katon pysymään ylhäällä, Standertskjöld kertoo rakennusvaiheista.

Viipurin vanha rautatieasema.
Viipurin vanha rautatieasema.YLEn arkisto, kuvausaika: 1930.

Kivimiehistä piti tulla karhut

Kuvanveistäjä Emil Wikströmin tarkoituksena oli alun perin tehdä Helsingin rautatieaseman edustalle samanlaiset patsaat kuin Kansallismuseon edustalla.

– Myös Helsingin rautatieasemalle oli alun perin tarkoitus rakentaa kivimiesten sijaan karhupatsaat, konservaattori Tiina Sonninen kertoo.

Wikström lähti luonnosten teon jälkeen matkalle Eurooppaan ja sai siellä Art Deco -tyylisiä vaikutteita ja päätyi vaihtamaan karhut mieshahmoihin.

– Karhut olisivat olleet liian kansallismielisiä, Sonninen kertoo.