Laura Lindstedtin Oneiron kertoo tarinoita kuoleman jälkeisestä unitilasta

Oneiron on kiehtova ajatusleikki siitä, mitä naiset kertovat toisilleen juuri hetki kuolemansa jälkeen. Romaanissa seitsemän naista kertoo eri tavoin toisilleen omasta elämästään ja kuolemanhetkestään.

kirjallisuus

– Kirjaan valikoitui seitsemän naista, koska halusin tutkia naisten välisiä valtasuhteita, solidaarisuutta ja kateutta. Miesten mukaan ottaminen olisi ollut tylsä idea, sanoo Lindstedt.

Ääneen romaanissa pääsevät amerikkalainen performanssitaiteilija Shlomith, brasilialainen Rosa Imaculada, joka saa siirrännäisenä itselleen nuoren miehen sydämen, mallin urasta haaveileva senegalilainen Maimuna, itävaltalainen nuori tarjoilijanainen Ulrike, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, venäläinen pääkirjanpitäjä Polina ja ranskalainen kaksosia odottava hienostorouva Nina.

– Naisten eri kansalaisuus tulee siitä, etten halunnut heille yhteistä kieltä. Naiset joutuvat kommunikoimaan esteiden kautta, kertoo Lindstedt.

Oneironissa eniten tilaa saa amerikanjuutalainen performanssitaiteilija Shlomith, joka laihduttaa itsensä hengiltä yleisön edessä.

– Minua kiinnosti tutkia anoreksiaa sillä tavalla, ettei se ole pelkästään sairaus, vaan se voi olla myös jonkinlainen itseilmaisun väline. Juutalaisuudesta ja anoreksiasta löytyy paljon kirjoituksia. Aihetta on käsitelty esimerkiksi kosher-ruokavalion kautta, sanoo Lindstedt.

Lindstedtin mukaan Oneiron ei ole synkkä kirja vaan myös humoristinen.

– Sen kanssa voi nauraa ja iloita, koska naisilla on mukavia keskusteluja keskenään. Vaikka siinä on paljon kertomuksia ihmisten pahuudesta, se on myös lohdun kirja. Oneiron on ylistys yhteisölle ja sille, että yhdessä voimme päästä vaikeuksien yli, sanoo Lindstedt.

Kirjoittaessaan Lindstedt tekee hahmoistaan kuolemattomia. Oneiron on moniäänisen kuoromainen teos, joka yhdistelee eri tyylilajeja. Tällaisia romaaneja ilmestyy suomalaisessa kirjallisuudessa vain pari vuosikymmenessä.