Heikki teurasti siat joulupöytään – "Jännitti, juoksevatko ne pulttipistooli päässä ympäri kyliä"

Kävimme kesällä ihailemassa possuja Miehikkälän perukoilla Heikki Pitkäsen luona. Torstaina Pitkänen teurasti ne joulupöytää varten.

Kotimaa
Porsaita sikalassa.
Siat röhkivät ja syövät.

Miehikkälässä asuva Heikki Pitkänen teurasti torstaina ensimmäiset sikansa.

– En ole ikinä ollut siantapossa, mutta naudan olen teurastanut. Pakastimme sen viikko sitten. Appiukko on teurastanut paljon sikoja, hän oli konsulttina mukana tässä, Pitkänen kertoo.

Sikoja oli yhteensä kolme, ja niiden nimet olivat Kinkku, Ulkokyljys ja Sisäfilee. Kaikki kulkivat teurastukseen omin jaloin.

– Niille on tehty kuja, johon sika kävelee omineen. Tainnutukseen käytetään lävistävää pulttipistoolia. Pultti tulee jousen avulla ulos. Heti sen jälkeen valutetaan veret pois, Pitkänen selostaa tapahtumien kulkua.

Perhepiiriin joulukinkuiksi

Kun veri on valutettu, sika tuodaan työhuoneeseen. Siellä se kaltataan eli otetaan karva pois kuumalla vedellä ja putsataan nahka.

Ilkeääköhän enää pakastimen vierestä näyttää, et siellä se öh öh nyt on.

Heikki Pitkänen

– Se jätetään jäähtymään ja roikkumaan lauantaihin saakka. Silloin tulee yksi kaveri opastamaan meille pilkkomista.

Pilkkomisen jälkeen kinkut suolataan. Kaikki menevät perhepiiriin joulukinkuiksi.

Teurastus jännitti Pitkästä etukäteen, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Ainut hankaluus oli saada ne tainnutettua yksitellen.

– Ne ovat niin uteliaita, että olisivat tulleet yhtä aikaa. Aika jännittynyt olo oli. Toivoin, ettei sika juoksisi ympäri kyliä pulttipistooli päässä.

Onnellinen elämä

Sikoja on kohdeltu Pitkäsen mukaan hyvin.

– Niillä oli onnellinen elämä. Ne saivat tonkia ja syödä heinää. Halusin antaa niille kunnollisen elämän, kun kerran lihaa syön.

Pitkäsen mielestä kinkku on paras ruoka, mutta hän syö sikaa myös muissa muodoissa.

– Syön myös uunissa pitkään haudutettua kassler-paistia ja kyljyksiä. Rapeaksi paistettu kylkikin maistuu perunamuusin kanssa.

Halusin antaa niille kunnollisen elämän, kun kerran lihaa syön.

Heikki Pitkänen

Ei kyyneliä

Pitkänen ei tuntenut teurastuksen jälkeen surua tai haikeutta.

– Kyyneltä ei tullut omaan silmäkulmaan, mutta emäntää ei siinä ihan lähellä heti näkynyt. Täytyy silti sanoa, että on se paistaminen paljon mukavampaa kuin tappaminen.

2-vuotiaalle tyttärentyttärelle siat olivat tärkeitä.

– Hän sanoi aina öh öh, hänet piti viedä joka kerta sikoja katsomaan. Ilkeääköhän hänelle enää pakastimen vierestä näyttää, et siellä se öh öh nyt on, Pitkänen tuumii.