Tikkapikkujouluissa ollaan pää terävänä ja silmä kovana

Ruuhkaisimman pikkujoulusesongin aikaan Itä-Suomessa jo kymmenettä kertaa vietettävät tikkapikkujoulut ovat toista maata kuin yleisimmät pimeän ajan riehat. Kiteelle kokoontui marraskuun viimeiseksi viikonlopuksi noin 50 lintuharrastajaa kertomaan tarinoita, kuulemaan esitelmiä sekä rengastamaan tikkoja ja talvilintuja.

luonto
Lintuharrastaja Kimmo Martiskaisen käsissä on Kiteenjärven rannalla rengastettavaksi saatu käpytikka.
Jouki Väinämö / Yle

Itärajalla vietetään marraskuun viimeisenä viikonloppuna tikkapikkujouluja.

Tämä on jo kymmenes kerta, kun Pohjois-Karjalan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon lintuharrastajat kokoontuvat yhteen muistelemaan kulunutta vuotta ja rengastamaan tikkoja ja talvilintuja. Tällä kertaa tiet veivät Kiteelle. Kolmen maakunnan lintuharrastajia oli mukana eri tilaisuuksissa ja ruokintapaikoilla kaikkiaan noin 50.

Kahden ja kolmen aikaan iltapäivällä on odotettavissa jälleen vipinää, kun linnut varustautuvat yöhön.

Kimmo Martiskainen

Lauantain rengastusurakan yksi tapahtumapaikka oli Kiteenjärven rannalla sijaitsevan Rotisten omakotitalon pihassa oleva valkoselkätikkojen ruokintapaikka.

Aamuhämärissä ruokintapaikalle asennettuihin verkkoihin lensi ensimmäisen parin tunnin aikana noin 20 lintua, jotka rengastettiin.

– Kaksi kuusitiaista, sinitiaisia, talitiaisia ja yksi käpytikka. Nyt on menossa vähän hiljaisempi aika. Linnut yleensä yön jälkeen, nälkäisinä ahkerasti käyvät ruokinnalla. Sitten on keskellä päivää hiljaisempaa, Kimmo Martiskainen Keski-Karjalan luonto -yhdistyksestä kertoo.

– Kahden ja kolmen aikaan iltapäivällä on odotettavissa jälleen vipinää, kun linnut varustautuvat yöhön.

Valkoselkätikka on tuttu vierailija Kiteenjärven ruokintapaikalla. Lauantaiaamunakin se ilmestyy paikalle, mutta varovaisena lintuja seuraa tapahtumaa hieman sivusta ja päästelee varoitushuutoja.

Kimmo Martiskainen seuraa valkoselkätikan liikkeitä silmä tarkkana. Mies hiippailee ja vaanii harvinaista lintua kuin intiaani, mutta tällä kertaa valkoselkätikka ei ole jujutettavissa, vaikka ruokintapaikalla on suolatonta rasvaa.

Tikkapikkujoulu alkoi päähänpistosta

Kimmo Martiskainen on yksi tikkapikkujoulun veteraaneista. Hän kertoo, että kaikki sai alkunsa päähänpistosta.

– Vuonna 2006 muutamat tikoista kiinnostuneet pohjoiskarjalaiset lintuharrastajat päättivät kokoontua illanviettoon. Katsottiin vuoden mittaan kertyneitä diakuvia rengastuksista ja tikoista. Meitä oli vajaat kymmenen henkeä silloin koolla.

Katsottiin vuoden mittaan kertyneitä diakuvia rengastuksista ja tikoista.

Kimmo Martiskainen

Kokoontumisesta tulikin perinne. Porukka alkoi aina vuoden hämärään aikaan suunnitella seuraavaa lintuvuotta, rengastuksia ja pesien etsintöjä. Seuraavaksi mukaan tuli Etelä-Karjala ja sitten Etelä-Savo. Nämä maakunnat ovat valkoselkätikan perinteisiä pesimäalueita.

Osanottajamäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Tapahtumiin on osallistunut 10 vuoden aikana n 300-400 lintuharrastajaa. Tikkapikkujouluja on järjestetty muun maussa Parikkalassa, Mäntyharjulla, Joensuussa ja Kesälahdella.

Ruokapäydässä suolatonta rasvaa

Sakari Rotinen on ruokkinut vaimona kanssa lintuja omakotitalonsa pihassa jo noin 30 vuotta. Erittäin uhanalainen valkoselkätikka on ollut spesiaaliruokailija noin 20 vuotta.

Tässä on valkoselkätikkapopulaatioita aivan lähellä.

Sakari Rotinen

– Tässä on valkoselkätikkapopulaatioita aivan lähellä. Ja järven toisella puolella on ainakin pesinyt jo pitempään valkoselkätikkoja.

Rotiset syöttävät valkoselkätikoille ja muille linnuille suolatonta rasvaa. Lintuharrastajat tuovat rasvat, talon väki huolehtii tarjoilusta. Ruokintapaikalla riittää asiakkaita.

– Käpytikka, harmaapäätikka, pikkutikka ja on tainnut pohjantikkakin käydä. Pikkulintuja on kaikenlaisia.

Kun Kiteelle saapuu oikea talvi pakkasineen, alkaa ruokintapaikalla kuhina.

– Siinä on kuhinaa. Se on todella mielenkiintoista. Tikat tulee aamulla jo hyvin varhain, hämärissä.