Kodittomille jyrsijöille loppuelämän koti – muistisairaat vanhuksetkin herkistyivät

Marsut olivat jäämässä ilman kotia, joten ne otettiin asumaan ikäihmisten palvelukeskukseen. Hugoksi ja Helmeriksi nimetyt jyrsijät ovat jo vuorokaudessa saaneet asukkaista vankan ihailijakunnan.

Kotimaa
Palvelukeskuksen asukkaat ihastelevat marsuja.
Kati Ruusuvirta

Lehtiojan palvelukeskuksen arki Lahdessa mullistui uusista pienistä asukkaista. Lähes 200 ikäihmisen palvelukeskukseen kannettiin tällä viikolla iso häkki ja sen kaksi karvaista asukkia, Hugo ja Helmeri.

Marsut olivat kotia vailla, ja vähän yllättäen sellainen järjestyi palveluyksiköstä.

– Heitimme vitsinä, että otetaan marsut tänne. Kyselimme työntekijöiltä ja asukkailta asiasta, ja kaikki olivat innoissaan. Niinpä marsut muuttivat keskukseen, palveluesimies Minna Mattila sanoo.

Haluamme jakaa eläinten tuomaa iloa joka kerrokseen.

Minna Mattila

Sekä asukkaita että henkilökuntaa on vieraillut marsuhäkillä tasaisena virtana. Pienet jyrsijät herättävät kiinnostusta.

Mattila kehuu, että marsukaverukset ovat sopeutuneet uuteen kotiinsa mainiosta. Häkki on sijoitettu asukkaiden yhteiseen olohuoneeseen.

Ja koska pienten lemmikkien seurasta haluaa osansa jokainen, häkki kannetaan kahden viikon välein palvelukeskuksen kerroksesta toiseen.

– Haluamme jakaa eläinten tuomaa iloa joka kerrokseen.

Marsut häkissään palvelukeskuksessa.
Marsujen hoitovastuu on henkilökunnalla. Kati Ruusuvirta

Hugo ja Helmeri saavat silittelijänsä ilostumaan

Minna Mattilan mukaan on melko epätavanomaista, että palveluyksikössä asuu lemmikkeinä jyrsijöitä. Ainakaan hänen urallaan ei moista ole tullut vastaan aiemmin.

Koiria Lehtiojan palvelukeskuksessa on vieraillut asukkaiden omaisten mukana, mutta jyrsijöitä ei.

Vaikka olisi muistisairas, ihminen vaistoaa ja ymmärtää eläimen silittelystä tulevan ilon.

Minna Mattila

– Toisaalta miksipä ei. Marsuja on pidetty jo sylissä, ja hoitajat sekä asukkaat saavat silittää ja helliä niitä. Ne ovat tuoneet uutta elämää ja intoa tänne. Kaikki ovat mielissään.

Marsujen hoitovastuun kantavat työntekijät. Asukkaat saavat keskittyä pienten vipeltäjien paijailuun sen verran, kuin mukavalta tuntuu.

Mattilan mukaan pehmoisten pienten eläinten läheisyys on jo lyhyessä ajassa näkynyt asukkaissa.

– He puhuvat marsuista hellittelysanoin. Vaikka olisi muistisairas, ihminen vaistoaa ja ymmärtää eläimen silittelystä tulevan ilon. He herkistyvät ja virkistyvät. Kaikista on ihanaa, että marsut muuttivat tänne.

Jos kaikki sujuu hyvin, yksivuotiaat Hugo ja Helmeri saavat asua loppuelämänsä palvelukeskuksen asukkaiden helliittävänä.

– Kun hoidamme niitä hyvin, marsuista on iloa meille pitkäksi aikaa!