Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen kulkuun vaikuttavat monet geopoliittiset, historialliset ja psykologiset tekijät. Niiden lopputuloksesta ei tälläkään kertaa tiedä etukäteen.
Alunperin asetelmat olivat selvät: kehitysmaat vastaan teollistuneet maat. Kehitysmaat vaativat ykskantaan teollisuusmaita kantamaan vastuun ilmastonmuutoksen ongelmista ja torjunnasta. Tämä tarkoitti sekä päästöjen leikkaamista että rahallista apua kehitysmaille.
Käsitys vastuunjaosta on kuitenkin aikojen kuluessa muuttunut. Nyt ilmastotalkoisiin vaaditaan mukaan erityisesti nopeasti kehittyvät valtiot kuten Kiina, josta on tullut maailman suurin saastuttaja.
Mutta rahasta riidellään edelleen. Ilmastorahoitus onkin yksi Pariisin kiperimmistä kiistakysymyksistä, johon koko kokous saattaa kompastua.
Monen mielestä ilmastoneuvottelut ovat pitkälti Kiinan ja Yhdysvaltain välistä peliä. Ne kaksin vastaavat yli puolesta maailman kasvihuonekaasupäästöjä.
Neuvottelupöydässä istuvat ryhmittymät ovat pirstoutuneet mutkikkaaksi verkostoksi, ja maat saattavat vaihtaa taustaryhmää asioista riippuen. Tässä keskeisimmät ryhmät:
