"Suomen kielessä vaikeinta ovat aakkoset" – 4000 Suomeen tullutta lasta tarvitsee koulupaikan

Suomessa on laitettu tänä vuonna vireille lähes 4000 perusopetusikäisen lapsen turvapaikkahakemusta. Jokainen heistä tarvitsee koulupaikan. Yksi heistä on yksin Suomeen tullut 15-vuotias Sadek.

Kotimaa
kaksi poikaa luokassa tekee tehtäviä
Sadek ja Mehdi tarkistavat kokeen vastauksia. Yle

Alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksikössä herätys on arkiaamuisin seitsemältä. Neljäkymmentä yksin Suomeen turvapaikkaa hakemaan tullutta nuorta miestä on majoitettu neljän hengen huoneisiin. He kaikki ovat alle 18-vuotiaita.

Vain harva heistä nousee sängystä raketin lailla heti ensimmäisellä herätyskerralla. Moni haluaisi jatkaa uniaan. Yksikön henkilökunta on kuitenkin armoton. Kouluun on noustava vaikkei huvittaisikaan.

Yksi vaikuttaa kuitenkin muita poikia innokkaammalta. Hän istuu ensimmäisten joukossa aamiaispöydässä. Hän on 15-vuotias Sadek. Viisi vuotta sitten hän pakeni Afganistanista Pakistaniin perheensä kanssa, kun taleban-sissit polttivat heidän kotitalonsa.

grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Viime kesän lopussa vanhin poika lähti kohti Eurooppaa. Muut kahdeksan sisarusta, seitsemän siskoa ja veli sekä vanhemmat jäivät pakolaisleirille Pakistaniin. Kaksi kuukautta sitten Sadek saapui Suomeen. Noin kuukauden kestänyt matka kulki samaa reittiä kuin niin monen muunkin täältä turvapaikkaa etsivän.

– Pakistanista ensin Iraniin, sieltä Turkkiin ja Kreikkaan. Seuraavaksi Serbiaan ja sieltä Unkariin ja Itävaltaan. Saksasta Tanskan kautta Ruotsiin ja lopulta Suomeen, Sadek kertaa.

Koulupäivä alkaa yhdeksältä puolen tunnin matkan päässä olevalla koululla. Luokan lapset ovat 12–16-vuotiaita. He ovat saapuneet Suomeen muun muassa Afganistanista, Albaniasta, Filippiineiltä sekä Iranista. Osa on tullut jo kauan sitten vanhempien työn perässä, toiset turvapaikanhakijoina vasta tänä syksynä.

Päivä aloitetaan käymällä viikonlopun tapahtumat läpi. Suomeksi tietenkin, sillä on suomi on tässä luokassa kieli, jolla puhutaan ja kirjoitetaan. Vain tiukan paikan tullen voidaan avuksi ottaa englanti.

– Mitä teit viikonloppuna? kysyy opettaja Taija Linnankivi jokaiselta vuoronperään.

Jotkut ovat käyneet ostoksilla. Sten on ostanut talvikengät. Joku toinen puolestaan uuden paidan_. _Moni on ottanut kaiken ilon irti viikonloppuaamuista nukkumalla pitkään. Sadek vastaa viikonlopun olleen hyvä.

– Pelasitko jalkapalloa? kysyy Linnankivi.

– Kyllä pelasin, Sadek vastaa.

nuori mies
15-vuotias Sadek saapui Suomeen syyskussa. Matka läpi Euroopan kesti kuukauden. Yle

Kouluun neljän vuoden jälkeen

Suomalaista koulutaivalta Sadekilla on nyt takana noin puolitoista kuukautta. Hänen lempiaineita koulussa ovat biologia ja kemia. Matematiikasta hän ei sen sijaan pidä.

Intoa koulunkäyntiin riittää, sillä Sadek ei ole voinut käydä koulua neljään vuoteen. Perheen vanhimman pojan on pitänyt auttaa ison perheen elättämisessä. Aivan kuten moni muukin Suomeen yksin tullut turvapaikanhakijalapsi, myös Sadek haaveilee saavansa täällä mahdollisuuden laadukkaaseen koulutukseen.

Kaikki vanhemmat varmasti toivovat, että lapset opiskelisivat ahkerasti ja pärjäisivät koulussa.

– Koulut ovat täällä parempia kuin Afganistanissa ja Pakistanissa. Koulunkäynti on täällä myös hyvin erilaista, kuten opiskelu ja läksyt. Suomessa opettajat myös välittävät oppilaista enemmän kuin Afganistanissa, Sadek pohtii.

Haave ei ole pelkästään Sadekin. Myös perhe toivoo pojan pääsevän täällä kiinni parempaan elämään.

– Kaikki vanhemmat varmasti toivovat, että lapset opiskelisivat ahkerasti ja pärjäisivät koulussa. Se on tärkeää perheen talouden kannalta. Pakistanissa, Afganistanissa ja Iranissa ei ole samanlaista mahdollisuutta koulutukseen kuin Euroopassa.

Kun kuulumiset on saatu vaihdettua, oppilaat jatkavat kesken jäänyttä harjoitusta eli asioimista vaatekaupassa. Mehdi on vaatekaupan myyjä ja Sadek asiakas.

– Anteeksi, oletteko te myyjä? Sadek kysyy.

– Kyllä. Miten voin auttaa? Mehdi vastaa.

Keskustelu sujuu niin hyvin, että molemmat saisivat taidoillaan ostettua tai myytyä uuden takin kaupassa.

– Suomen kielessä vaikeinta ovat aakkoset. Erityisesti y, ä ja ö, Sadek luettelee.

Suomeen tullut lähes 4000 kouluikäistä

Lain mukaan kunnilla on velvollisuus järjestää kaikille alueellaan asuville lapsille perus- ja esiopetusta. Myös niille lapsille, jotka aikanaan saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen ja viipyvät täällä vain muutamia viikkoja tai kuukausia.

grafiikka
Yle Uutisgrafiikka Lähde: Maahanmuuttovirasto

Suomeen on saapunut viime kesän ja kuluvan syksyn aikana ennätysmäärä turvapaikanhakijalapsia. Alle 18-vuotiaiden lasten turvapaikkahakemuksia on laitettu Suomessa tänä vuonna vireille yhteensä lähes seitsemän tuhatta.

Kouluikäisiä lapsista on noin neljä tuhatta. He kaikki tarvitsevat koulupaikan, sillä lain mukaan kunnilla on velvollisuus järjestää kaikille alueellaan asuville lapsille perus- ja esiopetusta. Myös niille lapsille, jotka aikanaan saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen ja viipyvät täällä vain muutamia kuukausia.

Kun olemme yhteydessä, kerron miten olen edistynyt koulussa.

Entistä vaativamman tilanteesta tekee se, että noin kolmannes lapsista on tullut tänne yksin ilman perhettään.

– En pidä paljoa yhteyttä perheeseeni, koska se on vaikeaa. Kun olemme yhteydessä, kerron miten olen edistynyt koulussa, hän kertoo.

Joillekin kunnille on ollut yllätys, että opetuksen järjestäminen on heidän vastuullaan. Tämä on tullut uutena tietona erityisesti niille kunnille, joihin vastaanottokeskus on perustettu kysymättä kunnan mielipidettä. Myös tällöin opetuksen järjestäminen on kunnan vastuulla. Moni kunta onkin joutunut perustamaan turvapaikanhakijoille tarkoitettuja valmistavia luokkia samalla tavalla kuin vastaanottokeskuksia eli lähes lennosta.

grafiikka
Yle Uutisgrafiikka, Lähde: Opetushallitus

Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon perusopetukseen tähtääviä valmistavia luokkia on perustettu ja mihin.

Opetushallituksen luvuista kuitenkin selviää, että valmistavien luokkien oppilasmäärä on kasvanut tänä vuonna viime vuodesta. Luvut ovat joka vuoden syyskuulta, jolloin opetushallitus laskee vuosittain oppilasmäärän. Laskentapäivän jälkeen Suomeen on tullut vielä satoja turvapaikanhakijalapsia lisää.

Monelle pienelle kunnalle voi olla helpotus tai jopa pelastus, että lapsia tulee lisää ja sulkemisuhan alla olevia kouluja ei tarvitsekaan ehkä sulkea.

Kuvista apua opiskelussa

Koulupäivä on puolessa välissä. Ruokatunnin jälkeen opettaja Taija Linnankivi jakaa kokeet. Koe käydään kohta kohdalta yhdessä läpi.

– Muistakaa korjata oikeat vastaukset kokeeseen, jotta opitte, Linnankivi huomauttaa.

Turvapaikanhakijalasten koulutaustat ovat hyvin erilaiset. Joillakin on takanaan pitkä kouluhistoria. Toiset eivät välttämättä osaa edes lukea tai kirjoittaa. Esimerkiksi Sadek on käynyt elämänsä aikana koulua yhteensä seitsemän vuotta, niistä kuusi Afganistanissa ja yhden Pakistanissa.

Opiskelu aloitetaankin aina suomen kielen ja kulttuurin perusteista. Joissakin kouluissa opiskellaan lisäksi matematiikkaa, englantia, liikuntaa ja taideaineita, kuten musiikkia ja kuvaamataitoa. Koska yhteistä kieltä ei alussa välttämättä ole lainkaan, käytetään apuna paljon kuvia.

avoin koulukirja pulpetilla
Yle

– Varsinkin opetuksen alussa käytämme apuna paljon kuvakirjaa, mikä tukee oppimista. Muuten lähdetään liikkeelle ihan aakkosista ja ääntämisestä, se on hyvin tärkeää. Keskustelemme myös paljon ajasta ja sen määrityksestä, sillä länsimaisessa kultuurissa aika on kuitenkin niin tärkeä asia, huomauttaa Linnankivi.

Kaikki eivät edes tiedä, missä oma perhe on.

Valmistavilla luokilla opettajan on keskityttävä myös havainnoimaan oppilaiden mielialoja ja tunnetiloja. Monella lapsella on takanaan pitkä ja raskas matka. Moni on myös kokenut nuoreen ikäänsä nähden paljon asioita, eikä pelkästään hyviä, sanoo yli 20 vuotta opettajana toiminut Linnankivi.

– Lapsilla on paljon väsymystä, ei jaksaisi aina herätä aamulla kouluun. Lisäksi on psykosomaattisia oireita, kuten päänsärkyä tai vatsakipua. Toisinaan on myös vaikea keskittyä ja tällöin ajatus lähtee usein harhailemaan tulomatkaan ja perheeseen. Kaikki eivät edes tiedä, missä oma perhe on.

Lisähaastetta opetukseen tuo myös se, että uusia oppilaita voi tulla luokalle minä päivänä tahansa. Heidän kanssaan opetus pitää aloittaa aivan alusta.

– Kun oppilaita tulee tipoittain, niin luonnollisesti on huoli myös niistä, jotka ovat olleet jo täällä. He saattavat turhautua joskus siitä, että uudet oppilaat tarvitsevat alussa enemmän tukea. Vaatii taitoa, että pystyy ottamaan kaikki tasapuolisesti huomioon oppimistasosta huolimatta. Oletus on, että tällekin luokalle tulee uusia oppilaita viimeistään tammikuussa, Linnankivi sanoo.

"Minä maksan, sinä maksat, hän maksaa..."

Ryhmä omaksuu suomea yllättävän nopeasti ja sanavarasto karttuukin joka päivä uusilla sanoilla. Hallussa ovat ainakin tervehdykset, viikonpäivät, vuodenajat, aakkoset ja värit. Myös verbien taivutukset onnistuvat jo melko hyvin. Jos toinen ei heti muista oikeaa muotoa, muut auttavat.

opettaja luokassa pulpeteissa istuvien oppilaiden keskellä
Yle

– Minä maksan, sinä maksat, hän maksaa, me maksamme, te maksatte, he maksavat, luettelee luokka.

– Minä otan, sinä otat, me otamme..., Sadek taivuttaa vuorollaan.

Osa tämänkin luokan lapsista saanee aikanaan kielteisen turvapaikkapäätöksen. He, jotka ovat vielä ensi syksynä Suomessa, siirtyvät tavalliselle luokalle. Joidenkin mielestä koulupaikan tarjoaminen vasta hetki sitten tulleille turvapaikanhakijoille on turhaa. Opettaja on toista mieltä.

– Koulu on sellainen paikka, joka on tietyllä tavalla pysyvä asia näiden lasten elämässä. Koulussa on tuttuja aikuisia, mikä on todella tärkeää erityisesti heille, jotka tulevat ilman vanhempia. Tässä tilanteessa lapsia auttaa paljon, että on jonkinlaista säännöllisyyttä sekä tietyt raamit miten päivä rakentuu, sanoo Linnankivi.

Kello on kaksi. Koulu on tältä päivältä ohi. Oppilaat pakkaavat reppunsa ja sanovat heit opettajalle. Osa lapsista suuntaa kotiin, toiset vastaanottokeskuksiin ja asumisyksiköihin. Läksyjä ja opeteltavaa riittää. Erityisesti Sadek tietää sen, sillä hänellä on selkeä haave, jota kohti ponnistaa.

– Haluaisin päästä yliopistoon opiskelemaan lakia, Sadek kertoo.

Lisää aiheesta illan A-studiossa klo 21.