Tuhansien joulukorttien Sari: "Se on viikonloppufiilistelyä"

Sari Pokela on jo pian 40 vuotta tehnyt joka joulu satakunta korttia ystäville ja sukulaisille. Perhe tietää, että työhuoneeseen ei kannata muutamaan viikkoon mennä, kun äiti päästää intohimonsa valloilleen.

ilmiöt
Sari Pokelan askartelemia joulukortteja pöydällä, aiheina muun muassa enkeleitä, tonttuja ja  pupuja.
Kati Latva-Teikari / Yle

Luulisi, että sadan kortin tehtailu puuduttaisi: leikkaa sata kartonkipohjaa, ripottele sata kertaa kimalletta...Kokkolalainen Sari lyttää mielikuvan. Joulukorttien teko on nautintoa, ei liukuhihnahommaa. Valmista tulee kortti kerrallaan, ja erilaisia versioita on joka joulu kymmenkunta.

Se on viikonloppufiilistelyä. Jalassa on villasukat, musiikki soi, mulla saattaa olla siinä myös lasi punaviiniä.

Sari Pokela

– Se on viikonloppufiilistelyä. Jalassa on villasukat, musiikki soi, mulla saattaa olla siinä myös lasi punaviiniä. Toisinaan saan valmiiksi yhden kortin, välillä useita. Jos tulee kiire, olen työhuoneessa tuntikausia, Sari kertoo.

Pitkin vuotta päässä muhivat ideat syntyvät milloin mistäkin. Sanomalehden mustavalkoisesta kuvasta, ystävän askartelemasta joulukortista tai askarteluliikkeen houkuttelevista materiaaleista.Tänä jouluna Sari syttyy vanhoista postikorteista, boordinauhoista, pitsienkeleistä ja helmistä.

Sari Pokela ja kolme joulukorttia, punainen, sininen ja punainen.
Kati Latva-Teikari / Yle

Haikea fiilis ja luopumisen tuska

Kaupasta löytyisi kortteja halvemmalla, mutta se jokin ei ole senteissä ja euroissa. Esimerkiksi 86-vuotias opettajaystävä aloittaa aina joulunsa laittamalla esiin kaikki vuosien saatossa Sarilta saamansa kortit.

– En voi lopettaa, kun tiedän, että joillekin korteillani on näin iso merkitys.

Tänä syksynä on tekemättä enää parikymmentä korttia. Kun kaikki on valmista, Sari levittää kortit pöydälle, ihailee niitä ja sulkee kuoriinsa.

On suuri ilo saada lähettää sellaista, johon on antanut jotakin itsestään.

Sari Pokela

– Usein on haikea fiilis. Luopumisen tuska iskee, jos kortit ovat oikein ihania. Mutta on suuri ilo saada lähettää sellaista, johon on antanut jotakin itsestään, Sari miettii.

Joulukorttiurakassa uupumus iskee vasta osoitetietoja kirjoittaessa.

– En kelpuuta tietokoneella tehtyjä osoitetarroja. Miehen kanssa kirjoitamme tervehdykset ja osoitteet sillä vanhalla, koulussa opitulla koukerokaunolla.