1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Kirkonkellojen soittaminen vaatii hyvää sävelkorvaa – soittajan taito kuuluu kellojen soinnissa

Kirkonkellojen soittaminen on taitolaji. Vaikka isoissa kirkoissa kelloja soittaa automatiikka, pienissä seurakunnissa kellojen tahdin määrää vielä ihminen. Voiman sijasta tärkeämpää on tekniikka, rytmitaju ja soitto-olojen tunnistaminen.

Kotimaan uutiset
Pulkkilan kirkossa kelloja soitetaan vetämällä kellon kieli kellorunkoa eli kellomajaa vastaan, näyttää Siikalatvan seurakuntamestari Risto Rainevaara.
Risto Degerman / Yle

Monissa seurakunnissa kellojen soitto on jo automatisoitu, mutta esimerkiksi Siikalatvan seurakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla kellot kumisevat vielä käsivoimin. Kilometrien päähän kantautuvaa kotikirkon sanomaa välittäviä kelloja soittavat seurakunnan suntiot, joiden nykyinen titteli tosin on seurakuntamestari.

Kirkonkellojen soittaminen on muutakin kuin vain narujen kiskomista. Soittaja pystyy säätelemään soitossaan rytmiä, nopeutta ja lyönnin voimakkuutta. Voimaakin pitää osata käyttää oikein, sillä liian voimakas veto ei tuota oikeanlaista ääntä.

Myös ulkoilman lämpötila vaikuttaa kellojen sointiin. Kovalla pakkasella kellon ääni lähtee eri tavalla kuin lämpimällä, kertoo 26 vuotta kirkon kelloja soittanut Siikalatvan seurakuntamestari Risto Rainevaara.

– Kellojen soittaminen vaatii hyvää rytmitajua ja tarkkana pitää olla, ettei soita liian kovaa. Kyllä se vähän niin kuin taitolaji on, Rainevaara sanoo.

Eri kellot vaativat erilaisen soiton

Eri kirkoissa kellojen soittaminen on erilaista. Kellot ovat yksilöllisiäja myös niitä kannattelevat kellotapulit ovat rakennuksina keskenään erilaisia.

Pulkkilan kirkon kelloja soitetaan kellotapulin alakerrasta. Seurakuntamestari Risto Rainevaaralle soittovuosia on vuonna 2015 kertynyt 26.
Normaalisti kelloja soitetaan tapulin alakerrasta vetämällä naruja, jotka tulevat kahden alakaton läpi.Risto Degerman / Yle

Pulkkilassa kellot soivat kellon kieleen kiinnitettyä nylonnarua vetämällä, mutta osassa kirkkoja kelloja liikutetaan metallivaijerien voimin. Vanha tapa soittaa kelloja on liikuttaa koko kellomaljaa.

Siikalatvan seurakunnassa on neljä vanhaa pitäjän kirkkoa: Kestilässä, Piippolassa, Rantsilassa ja Pulkkilassa. Esimerkiksi Kestilän kirkon tornista löytyy vain yksi kello ja sen soittaminen on tietysti erilaista kuin vaikkapa Pulkkilassa, jossa kaksi eri kelloa mahdollistaa kellojen vuorosoiton.

Sanomakellojen soitto kertoo viestin

Kutsukellot soitetaan vuorosoittona puoli tuntia ennen jumalanpalveluksen alkua ja se kestää viisi minuuttia. Vähän ennen jumalanpalvelusta kelloja soitetaan uudestaan yhteensä kolmen minuutin ajan. Jumalanpalveluksen jälkeen voivat vielä päätöskellot.

Kuolinkellojen soittoon sisältyy myös tietoa haudattavasta vainajasta.

– Jos nainen on kuollut, niin soitto aloitetaan pienellä kellolla ja jos mies on kuollut, iän soittaminen aloitetaan isolla kellolla. Kellonsoitto kestää 14 minuuttia.

Käytännössä esimerkiksi 75-vuotiaalle naiselle kelloja soitetaan niin, että ensin soitetaan seitsemän kertaa pienellä kellolla ja viisi kertaa isolla kellolla. Vastaavasti 75-vuotiaalle miesvainajalle soitetaan ensin seitsemän kertaa isolla kellolla ja sen jälkeen viisi kertaa pienellä kellolla.

Ääni kaikuu laajalle alueelle

Kirkonkellojen kumu kantautuu kilometrien päähän, joten on selvää, että ääntä riittää myös soittopaikalla. Eri kirkoissa kellonsoiton ääni kuitenkin vaihtelee. Esimerkiksi Piippolan kirkossa kellojen ääni ei kuulu samalla tavalla soittajan korviin kuin Pulkkilassa.

Siikalatvan Pulkkilna kirkon kellot ovat puisen 1843 rakennetun tapulin tornissa.
Pulkkilan kellotapulin 14:n metrin korkeudessa soivien kellojen ääni kantautuu usean kilometrin päähän.Risto Degerman / Yle

Pulkkilan kellotapuli on rakennettu vuonna 1843 ja sen 35 metriä korkeassa tornissa olevat kellot kumisevat 14 metrin korkeudessa. Niitä soitetaan tapulin alakerrasta.

Kellojen ja soittopaikan välissä on kaksi välikattoa. Silti ääni soittonyörien varressa alhaalla nousee kovimmillaan noin 80 desibeliin. Tätä nykyä kellonsoittajan korvia suojaavat kuulosuojaimet, mutta Siikalatvan seurakuntamestari Risto Rainevaara myöntää soittaneensa kelloja ilman suojaimia kohtalaisen monta vuotta.

– Olisi kyllä kannattanut käyttää kuulosuojaimia jo aikaisemmin. 21 vuotta soitin ilman suojaimia ja vasta viisi vuotta olen nyt käyttänyt niitä, Rainevaara tunnustaa.

Käytäntö opetti uusille tavoille.

– Se käypi vähän kipiää korviin.

Aina kellon soitto ei mene kuitenkaan suunnitellusti. Rainevaara kertoo, että muutaman kerran soittokellojen narut ovat katkenneet. Siinä tilanteessa ainoa keino oli kavuta kiireen vilkkaa kellojen luo ja soittaa sarja loppuun kellon vierestä.

Lue seuraavaksi