Analyysi: Miksi Suomen ministereitä ei enää kutsuta Nato-kokouksiin?

Suomen ministerit saavat entistä harvemmin kutsuja Naton kokouksiin. Suomen ja Ruotsin on vaikea keksiä kriisinhallinnan tilalle Natoa kiinnostavaa kokousteemaa, kirjoittaa Ylen toimittaja Tuomas Kerkkänen.

politiikka
Naton kokous
Mauritzio Gambarini / EPA

Ensi viikolla Suomen ulkoministeri Timo Soini istuu ensimmäistä kertaa yhteiseen pöytään Nato-maiden ulkoministereiden kanssa, kun puolustusliitto kokoontuu keskustelemaan Afganistanin operaatiosta kaksipäiväisessä kokouksessaan Brysselissä.

Kokoussalin seinällä on puolustusliiton tunnus, jonka sininen väri symboloi Atlantin valtamerta ja tähden ympärillä oleva ympyrä yhteisyyttä. Rauhankumppanit Suomi ja Ruotsi näyttävät loittonevan entistä kauemmas Nato-ympyrästä, jonka lähellä ne ehtivät olla lähes parikymmentä vuotta Kosovon ja Afganistanin kriisinhallintaoperaatioiden takia.

Kutsuja ministerikokouksiin tulee entistä harvemmin. 2000-luvun alusta alkaen Suomen ulko- ja puolustusministerit ovat osallistuneet Naton kokouksiin yhteensä noin viisi kertaa vuodessa. Puolustusministeriössä arvioidaan nyt, että ulkoministeri Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö osallistuvat todennäköisesti vain muutamiin Nato-kokouksiin koko vaalikauden aikana. Yhteistyö Naton kanssa jää suurelta osin upseereiden ja virkamiesten kontolle.

Syynä harventuneisiin kutsuihin on se, että Naton toiminnan painopiste on palannut kriisinhallinnasta Nato-maiden alueen puolustamiseen. Tästä keskusteleminen ei luonnollisesti kuulurauhankumppaneille.

Nato-maiden ministerien kalenterit täyttyvät vallan hyvin ilman, että varsinaisen kokouksen jälkeen pitäisi vielä jaksaa keskustella kahden pienen kumppanimaan kanssa.

Ministeritason tapaamisten harvenemisen taustalla on myös käytännön syitä. Osa Nato-kokouksista kestää vain päivän. Terrorismin ja Ukrainan kiristämässä tilanteessa Nato-maiden ministerien kalenterit täyttyvät vallan hyvin ilman, että varsinaisen kokouksen jälkeen pitäisi vielä jaksaa keskustella kahden pienen kumppanimaan kanssa.

Ainakin osassa puolustus- ja ulkoministeriön virkamieskuntaa keskustelumahdollisuuksien harventuminen herättää huolta. Ulkoasiainneuvos Timo Kantola ulkoministeriön poliittiselta osastolta sanoo, että Suomelle olisi hyödyllistä kuulla suoraan Nato-maiden päättäjien suusta, mitä puolustusliitto ajattelee esimerkiksi Venäjästä, Itämerestä tai toiminnasta Isis-järjestöä vastaan.

Neuvotteleva virkamies Heidi Fransila puolustusministeriöstä pitää dialogin vähenemistä valitettavana.

– Kokouksista on saatu ensikäden tietoa Natosta, jota ministeri on voinut jakaa eduskunnassa. Toisaalta Suomi on voinut kertoa kokouksissa omia näkemyksiään, hän sanoo. Fransilan mukaan huoli ministeritason keskustelujen vähentymisestä jaetaan myös Tukholmassa.

Asia oli pinnalla jo viime syksynä, kun Suomikin osallistui Naton huippukokoukseen Walesissa.

– Pelko oli se, että tämä yhteistoiminta, joka oli pitkälti pyörinyt Afganistanin-operaation ympärillä, vähenee, sanoi puolustusministeri Carl Haglund Ylen haastattelussa vuosi sitten.

Kokouksessa Nato valitsi Suomen, Ruotsin, Jordanian, Georgian ja Australian kehittyneen kumppanuuden maiksi. Ulkoministeriöstä kerrotaan, että virkamiestasolla onkin keskusteltu esimerkiksi koulutusasioista, mutta toiveet yhteistyön tiivistämisestä eivät ole realisoituneet ministeritason tapaamisina.

Toistaiseksi näyttää siltä, että rauhankumppanimaat Suomi ja Ruotsi eivät ole keksineet kriisinhallinnan tilalle Natoa kiinnostavaa kokousteemaa.

Klo 19.22, korjattu ulkoministerikokouksen pitopaikka: Bryssel, ei Lissabon.