1. yle.fi
  2. Uutiset

Super-Marjo Niittyviita: Olen lasteni paras ystävä

Kaveeraaminen omien lasten kanssa ei syö vanhemman auktoriteettia, väittää Marjo Niittyviita. Super-Marjona tunnettu hollolaisäiti on valmis vaikka muuttamaan aikuisten lastensa perässä, jotta yhteys säilyy.

ilmiöt
Marjo Niittyviita.
Taavi Salmivaara / Yle

Niittyviidoilla motkotetaan netissä roikkumisesta ja syödään kiireisinä päivinä eineksiä, kuten missä tahansa muussa perheessä, jossa on teini-ikäisiä lapsia. Super-Marjona tunnetun perheenäidin kasvatusfilosofia rakentuu rakkauden ja rajojen varaan.

Kolmea lasta kasvattaessa omat käsitykset vanhemmuudesta ovat muokkautuneet.

– Jokainen lapsi on yksilö. Samat säännöt eivät päde kumpaankin sukupuoleen. Vanhemman pitää olla vanhempi, joka sanoo, että näin tehdään tai näin ei tehdä. Jos mennään liikaa lapsen toiveiden mukaan, myöhemmin elämässä tulee eteen se, ettei nyt tehdäkään niin kuin minä haluan. Lasta pitää rakastaa ja kuunnella, esimerkiksi mitä lapsi haluaa harrastaa ja tukea sitten siinä, mutta ei pakottaa, Niittyviita toteaa.

Minulla oli tosi tiukat rajat, mutta en kyseenalaistanut sitä.

Marjo Niittyviita

Niittyviita itse on ainoa lapsi, joka on kasvatettu tiukin ohjaksin.

– Minulla oli tosi tiukat rajat, mutta en kyseenalaistanut sitä. Urheilu ja musiikki olivat tärkeitä henkireikiä, eikä ollut aikaakaan kapinoida kuin jossain poikajutuissa murrosiän kynnyksellä.

Omien tyttäriensä poikaystäviin äiti ei aio puuttua. Tosin Niittyviita on tyytyväinen siihen, että vanhimman tyttären poikaystävä on samanhenkinen.

Niittyviidan lapset kuvassa.
Taavi Salmivaara / Yle

"Lasten kaverit kertovat minulle salaisuuksiaan"

Hollolalaisperheen eteinen täyttyy usein tyttöjen kaverien kengistä. Niittyviita kertoo olevansa lastensa paras ystävä.

Lasten kaverit kertovat minulle salaisuuksiaan, joten tiedän lasten asioista varmaan enemmän kuin heidän vanhempansa.

Marjo Niittyviita

– He haluavat olla myös minun parhaita kavereitani. Ja heidän kaverinsa haluavat tulla meille ja kokoontuvatkin 90-prosenttisesti meillä. Täällä on harvase päivä iso kasa lapsia – heistä on siistiä, että Saran ja Rosan mutsi on kaikessa mukana: pelaamassa heidän kanssaan ja kuljettamassa heitä.

– Lasten kaverit kertovat minulle salaisuuksiaan, joten tiedän lasten asioista varmaan enemmän kuin heidän vanhempansa. Haluan heittäytyä mukaan lasten maailmaan ja koen, että sitä kautta voin olla oikeasti läsnä. Tämä on toiminut perheessämme. Meillä on luottavaiset välit lasten kansa, äiti iloitsee.

Niittyviita toivoo, ettei yhteys katkea sitten, kun lapset muuttavat pois.

– Tätä on paljon mietitty lasten kanssa. Molemmat vanhemmat lapseni haluavat asua isona Vuokatissa. Suunnitelmamme onkin, että menemme Vuokattiin ja asetutaan koko klaani sinne. Lapset asuvat sitten omillaan, mutta me olisimme samalla paikkakunnalla. Halusin nuorena muuttaa Itävaltaan, mutta kun olin ainoa lapsi, jäin lähelle vanhempiani. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja edelleenkin näemme päivittäin.

Marjo Niittyviita.
Niittyviidan mielestä hyvälle vanhemmuudelle ei ole olemassa vain yhtä määritelmää. Vanhempien on luotava yhteiset, heidän perheeseensä sopivat säännöt.Taavi Salmivaara / Yle

Perheessä erilaiset kasvatuskulttuurit kohtaavat

Lasten uhma tai teinien toilailut eivät ole Niittyviidalle tuttuja. Äiti paljastaakin itse olevansa temperamenttinen, mutta tasaisemmista perheenjäsenistä on vaikea saada riitelykaveria.

– Olen itse räiskyvä ihminen ja joskus yritän joskus saada jonkun riitelemään. Joskus Sara joutuu sanomaan mulle, että mitä siinä vauhkoat. Sara on tasainen kuten isänsä. Onneksi nuorimmainen, Kevin näyttää osaavan rähistä vastaan, Niittyviita nauraa.

Mieheni on vapaan kasvatuksen kodista ja minä en todellakaan vapaan kasvatuksen kodista.

Marjo Niittyviita

– Sara on tosi kiltti, Rosalla on omia mielipiteitä, jotka hän tuo julki. Kaikki lapset ovat erilaisia, vaikka heidät on kasvatettu samalla tavalla.

Niittyviidan mielestä hyvälle vanhemmuudelle ei ole olemassa vain yhtä määritelmää. Vanhempien on luotava yhteiset, heidän perheeseensä sopivat säännöt.

– Mieheni on vapaan kasvatuksen kodista ja minä en todellakaan vapaan kasvatuksen kodista. Meidänkin piti hakea yhteinen sävel. Inhoan sanaa vapaa kasvatus, koska suurin osa ongelmista johtuu siitä. Jatkuvasti saa lukea nuorten alkoholinkäytöstä, syrjäytymisestä ja raakuuksista, mistä vanhemmat syyttävät yhteiskuntaa ja koulua, vaikka pitäisi katsoa peiliin, hän painottaa.

Lapset kasvattavat myös vanhempia, Niittyviita pitää muutosta kuitenkin pelkästään positiivisena.

– Olen joutunut muokkaamaan itseäni hirveän paljon jokaisen lapsen jälkeen. Ja avioliittokin on minua muokannut. Olemme vastakohtia mieheni kanssa monessa asiassa, Niittyviita kertoo.

Tosi-tv kaduttaa: Arkemme ei ole oikeasti sellaista

Tosi-tv-ohjelmissaan Super-Marjo on näyttäytynyt tehokkaana ja vaativana, mutta totuus on toinen.

– Se on tuotantoyhtiön luoma mielikuva, joka on ihan bullshittiä. Lähdin siihen oravanpyörään mukaan tietämättä, mihin oikein lähden. Ne halusivat tuottaa hahmon, joka satuin olemaan minä. Sieltä syötettiin sitä kiirettä – itse vaadin paljon haliaikaa lasten kanssa ja sylittelyä ja inhoan kiirettä.

Ohjelmassa luotiin mielikuva, että viemme niska limassa lapsia joka paikkaan.

Marjo Niittyviita

– Ohjelmassa luotiin mielikuva, että viemme niska limassa lapsia joka paikkaan. Todellisuudessa kuvauspäivien aikataulu oli valmiiksi sellainen, ja kaikki oli pakko purkittaa samana päivänä. Eikä julkisuudessa ole suostuttu korjaamaan sitä, ettei meidän arkemme ole oikeasti sellaista.

Niittyviita katuu hieman ohjelmiin mukaan lähtemistä ja on nykyään tarkka siitä, millaiselle julkisuudelle perheensä altistaa. Tyttärien sosiaalisen median käyttöä Niittyviita valvoo ja esimerkiksi tarkistaa Saran blogitekstit ennen niiden julkaisemista.

Nyt kolmen lapsen kasvattamisessa on puuhaa, mutta Niittyviita ei haaveile tyhjästä pesästä tai rauhallisemmasta kahden aikuisen arjesta.

– Olen joskus miettinyt, miten käy, kun lapset muuttavat omilleen. Että teenkö sitten töitä aamusta iltaan kuten tein ennen lapsia. Toivon, että kun kuopus Kevin muuttaa pois kotoa, Saralla voisi olla jo omia lapsia ja voisin viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Lue seuraavaksi