Rättikässä kiinnostaa, mutta pojilta puuttuu uskallus – "Eivät kaikki pojat halua koneita käyttää"

Tekstiilityön ja teknisen tunnit ovat vuosien saatossa muuttuneet. Se mikä on muuttunut, on tyttöjen halu hakeutua teknisen työn tunnille. Pojat sen sijaan eivät valitse tekstiilityötä silloin, kun valita saa.

ilmiöt
Kuvassa kirjailtuja vohvelikankaita, savityö ja pannunalunen.
Raila Paavola / Yle

Käsityön eli tekstiilityön tunnit ovat muuttuneet entisajoista, se on selvä. Nykyään oppilaalla on vapaammat kädet, ja luovuudelle on jätetty enemmän tilaa.

– Oppilailla on enemmän vapautta tehdä uniikkeja, muodikkaita töitä. Omaan suunnitteluun panostetaan enemmän. Opettaja antaa tehtävänannon, joka on hyvin väljä. Oppilaat ovat ikään kuin oikeita suunnittelijoita, Kajaanin Keskuskoulun tekstiilityön opettaja Jaana Tuovila-Nissinen kertoo.

Yhden työn valmistus on prosessi. Lopputuloksen arvioinnissa otetaan huomioon kaikki sen vaiheet.

– Omasta suunnittelusta valmiiseen lopputulokseen. Välissä tehdään luonnoksia ja työn edistymistä dokumentoidaan. Valmis tuote arvioidaan niin, että koko prosessi otetaan huomioon. Tarkoituksena on, että oppilas ymmärtää miten oikeat tekstiilituotteet syntyvät.

Tytöt ovat rohkeita

Tuovila-Nissinen kertoo, että nykyisen opetussuunnitelman mukaan Kajaanin peruskouluissa ensimmäiset neljä vuotta jokainen oppilas oppii molempia, sekä teknistä että tekstiilityötä yhteisillä käsityön tunneilla.

Maailmalla suuret suunnittelijat taitavat olla miehiä.

Jaana Tuovila-Nissinen

Neljännen vuoden päätteeksi jokainen on saanut valita haluamansa vaihtoehdon. Oppilaat saavat myös valita taitoaineen, joka on eri taideaineiden yhdistelmä. Teknistä, käsityötä, musiikkia, kuvataidetta ja liikuntaa.

Ruuvausta puuhun.
Jarkko Riikonen / Yle

– Tytöt ovat olleet aina hyvin rohkeita, tyttöjä on koko urani ajan ollut aina teknisessä. Opetan myös taitoaineita, joissa huomaa, että poikien toiminnassa näkyvät arvot ja asenteet kotoa. Että mikä on miehistä hommaa, voiko sitä pehmeämmistä materiaaleista tehdäkään. Niitä asenteita on vaikea muuttaa, 20 vuoden ajan tekstiilityötä opettanut Tuovila-Nissinen sanoo.

20 vuotta ja kaksi poikaa

Vaikka poikia ei kässän tunneilla vapaaehtoisesti niin usein näykään, kiinnostusta tekstiilien parissa työskentelyyn voi kuitenkin olla.

– Kaksi poikaa on urani aikana valinnut tekstiilityön. Se valinta on hyvin vaikeaa, sinne tarvittaisiin joku kaveri mukaan. Voi olla niin, että kiinnostusta on, mutta uskallusta ei. Eivät kaikki pojat halua koneita käyttää. Tekninen työ on äärettömän suosittu valinnaisaine, siellä on suurin osa poikia, Jaana Tuovila-Nissinen mainitsee.

Tuovila-Nissinen toivoisi, että pojatkin löytäisivät tekstiilityön, eivätkä välttämättä valitsisi jo ehkäpä oletuksena olevaa teknistä, eli "puukässää".

Tytöt ovat olleet aina hyvin rohkeita, tyttöjä on koko urani ajan ollut aina teknisessä.

Jaana Tuovila-Nissinen

– Tekstiilityö on hienomotorisesti vaikeampaa eli syy voi olla sekin, että joku saattaa kokea teknisen olevan helpommin hallittavissa. Yläluokilla ryhmäpaine on iso, ja valinnaisaine haluttaisiin usein valita kaverin mukaan, ei välttämättä sen oman kiinnostuksen mukaan.

Tytöt ja pojat ovat yhtä lahjakkaita tekstiilityössä, arvioi opettaja.

– Poikien työssä saattaisi näkyä rohkeampi suunnittelu. Siitä kertoo kai se, että maailmalla suuret suunnittelijat taitavat olla miehiä, Jaana Tuovila-Nissinen sanoo ja naurahtaa.