Lapsen pakkosyöttäminen voi johtaa syömishäiriöön

Lasten pakkosyöttäminen voi johtaa syömishäiriöön. Ikuisuusongelma ratkeaa paljon mukavammin, mutta ilman tabletteja ja televisiota.

Kotimaa
Kurkkuviipaleista ja tomaateista tehty vihainen naama lautasella.
Yle

Lilli ja Petti ovat 2-vuotiaita. Molemmille on tarjottu aina täsmälleen sama ruoka, samaan aikaan ja samanlaisilta lautasilta. Identtisten kaksosten maut eivät kuitenkaan ole samat. Toinen syö pitsän reunat, toinen päällyksen.

– Ei lapsia pakottamalla syömään saa, aloittaa kaksosten isoäiti, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin ravitsemusterapeutti Sirkku Kylliäinen.

Pahimmillaan pakottamisesta voi seurata syömättömyys. Syömishäiriöstä kärsiviä lapsia on tullut myös Kylliäisen vastaanotolle. Lasten syömishäiriöt ovat kuitenkin edelleen harvinaisia.

Lasten huono syöminen, nirsoilu, taas on tuttua jokaiselle lapselliselle. Sen takia ei tarvitse terapiaan lähteä.

Ruokailusta yhteinen, rauhoitettu hetki

Ruokailusta tulisi ravitsemusterapeutin mukaan tehdä mahdollisimman mukava hetki. Siihen ei kuulu käskeminen.

– Syömään ei tulisi käskeä vaan kutsua. Samoin kuin ei syömäänkään pitäisi pakottaa käskien vaan kokeilemalla, yhdessä tekemällä ja leikin kautta, Kylliäinen muotoilee.

Lasten ottaminen mukaan ruoanlaittoon tai leipomiseen on myös Kylliäisen mukaan hyvä tapa. Helpointa on aloittaa siitä mukavimmasta, leipomisesta. Ja jos vihannekset eivät maistu, voi niistä muotoilla vaikka naurunaaman, joka on mukavampi syödä.

Monesti lasten huonon syömisen ja syömishäiriöiden takaa voi löytyä myös se, että lapsi on kokenut jääneensä yksin ruokailussa.

Sirkku Kylliäinen

Tärkeää olisi myös ruokahetken rauhoittaminen. Kaikki ylimääräinen, kuten tablettikoneet ja televisiot tulisi poistaa ruokailutilanteesta, jonka keskiössä on ruokailu.

Leikkimään kiirehtivät lapset olisi hyvä rauhoittaa ruokailun ajaksi. Se onnistuu tuomalla ruokapöydän keskustelussa keskiöön lasten arkiset asiat vaikka kyselemällä heidän päivän tapahtumistaan.

– Monesti lasten huonon syömisen ja syömishäiriöiden takaa voi löytyä myös se, että lapsi on kokenut jääneensä yksin ruokailussa.

Ranskalainen menetelmä saa nirsoimmatkin syömään

On yleistä, että lapsilla on ennakkoluuloja. Kylliäisen mukaan lapset tarvitsevat monta, jopa 20 - 40 maistamiskertaa. Periaate on, että lapsi syö sitä mikä on tuttua. Ja se on tuttua, mihin lapsi on tottunut.

– Ennen lapset tutustuivat uusiin makuihin äidin sylissä istuen ja äidin lautaselta napsien. Nyt istutaan erillään jo pienestä asti, eikä lapsi pääse kokeilemaan uusia makuja ja ruokia oma-aloitteisesti, Kylliäinen aloittaa.

Haasteellisimpia ruokailijoita on Kylliäisen mukaan saatu syömään ranskalaista Sapere-menetelmää käyttämällä.

– Siinä ruokaan tutustutaan kaikin aistein. Haistellaan miltä ruoka-aine haisee, tunnustellaan miltä sen syöminen tuntuu, katsellaan, makustellaan ja kokeillaan esimerkiksi laittamalla käsi pussiin, millaista uusi ruoka-aine on.

Kaikesta ei kuitenkaan voi oppia tykkäämään. Jälkikasvuaan tarkastellessa Kylliäinen on saanut omakohtaisesti huomata, kuinka makuasiat voivat myös periytyä, jopa hypätä yli sukupolvien.

– Äitini teki aina marjapuuroa. Itse en voinut sitä sietää, enkä sitä omassa keittiössäni tehnyt. Koulun kotitaloustunnilla tyttäreni hullaantui siihen ja marjapuuro teki paluun keittiöön.