Näkökulma: Yhdeksän tapaa ratsastaa sotaveteraanilla

Vetoaminen sotaveteraanien yhteiseen maailmankatsomukseen on kuin väittäisi, että on olemassa vain yksi joulupukki ja hänellä jakamaton mielipide, kirjoittaa toimittaja Santtu Natri.

Kotimaa
Santtu Natri
Yle

Hälytys!

Ulkomaalaisia virtaa Suomeen. Mitä sotaveteraanikin tästä ajattelisi? Homot kekkaloivat avoimesti keskenään. Kai nyt ainakin sen veteraanit tuomitsevat? Tämän maan puolesta ei tapeltu, jotta vapaa Suomi liitettäisiin mihinkään puolustus- tai muuhun liittoon! Niinhän sodan käyneet ajattelevat. Ainakin keskimäärin. Vai ajattelevatko?

Sotaveteraaneja on jo vuosia käytetty keppihevosina julkisessa keskustelussa. Heidän nimissään on puhuttu heiltä itseltään kysymättä. Milloin minkäkin väitetään loukkaavan veteraanien kunniaa. Pakkoruotsi, sivarit, kerjäläiset, Linnan juhlat, jääkiekkouho.

Veteraanikortti on se viimeinen kortti, keskustelun päätös, kun tolkulliset argumentit on käytetty. Veteraaneihin, tai kuvitteelliseen yhteiset tunnot kiteyttävään keskivertoveteraaniin, vedotessa lausuja tai nettikirjoittaja ohittaa sen tosiasian, että yhteistä mielipidettä tai maailmankatsomusta ei sodan käyneillä ole. Sama kuin vetoaisi yksittäiseen joulupukkiin.

Varmasti huomattava osa joulupukeista kautta Suomen vastustaakin lasten tuhmaa käytöstä, haluaisi edesauttaa kotimaisten lahjojen määrää lahjasäkeissä ja pohtii, tulisiko Korvatunturin liittyä yhteistyön merkeissä Napapiiriin. Mutta ei kukaan aikuinen väitä, että on vain yksi pukki ja ainoat mietteet.

Päätimme kysyä suoraan veteraaneilta uutisaiheista, kun vielä ehdimme. Joukon keski-ikä huitelee yhdeksissäkymmenissä, minkä vuoksi heitä ei ole vaivattu laajoilla mielipidetiedusteluilla vuosikausiin. Rutiinikyselyissä ei soitella 70 ikävuoden ylittäneille.

Jäljellä olevat miltei 24 000 veteraania muodostavat merkittävän osan ikäluokastaan. Utelemalla heiltä kuulimme samalla, mitä kansamme vanhimmat ajattelevat ajankohtaisista teemoista. Yle julkaisee juttuja kyselytulosten pohjalta pitkin itsenäisyyspäiväviikkoa.

Esitimme yhdeksän kysymystä. Ovatko niistä tehdyt uutiset sitten sotaveteraaneilla ratsastamista? Eivät ole. Alkaa nimittäin olla viimeiset ajat kysyä. Joidenkin vuosien kuluttua veteraanikortin nostaja, somessa tai eduskunnassa, ei voi enää valita, ajaako hän omaa asiaansa elävien sotaveteraanien näkemyksillä vai pelkällä mielikuvitusveteraanilla.