Väitöstutkija parantaisi sisäkorvaistutteiden hoitokäytänteitä

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan kuurona syntyneiden lasten sisäkorvaistutehoitokäytänteissä on kehittämisen varaa. Tutkimuksessa peräänkuulutetaan mm. tasapuolista tietoa vanhempien saataville.

Yle Uutiset viittomakielellä
Kaksi lasta keskustelemassa pöydän ääressä.

Sisäkorvaimplantit eli sisäkorvaan asennettavat kuulokojeet ovat mullistaneet kuulovammaisalaa Suomessa viimeisen 30 vuoden ajan.Lähes yhtä pitkään aiheesta on käyty ajoin kiivastakin keskustelua.

Tähän keskusteluun osansa tuo tutkija Karoliina Nikula (TT), jonka viime lauantaina tarkastetussa väitöskirjassa tutkitaan syntymäkuurojen lasten kielivalintoja ja hoitopäätöksiä. Nikulan tarkoituksenaan oli selvittää, onko siirtymä viittomakielen käytöstä lähes pelkästään puhutun kielen käyttöön aina hyvin perusteltua.

– Lapsen hyvänä voitaisiin ajatella monipuolisten kyvykkyyksien kehittymistä. Aiempien empiiristen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että vanhempien valinnat eivät ole aina toteutuneet. Tämän vuoksi voitaisiin sanoa, että valinta ei ole tapahtunut aina täysin perustellusti, kertoo Nikula.

Nykyisin Suomessa leikataan vuosittain yli 100 istutetta, joista alle puolet lapsille. Kuuroina syntyvistä lapsista 90 prosenttia saa istutteen.

Vanhemmat ovat yleensä täysin uuden äärellä, kun he päättävät lapsensa tulevaisuudesta. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että jo terveydenhuollon kanssa asioidessaan heillä olisi tarjolla heti tasapuolisesti kaikki tieto.

– Olisi tärkeätä, että myös siinä vaiheessa, kun vanhemmat joutuvat tekemään npäätöksiä lapsensa hyväksi, heillä olisi riittävästi ja monipuolisesti luotettavaa tietoa tarjolla. Ja kohtuullinen määrä, sillä kuuleville vanhemille tulee aika paljon uutta informaatiota siinä kohtaa, Nikula linjaa.

"Vastakkainasettelu haitallista"

Sisäkorvaimplanttikeskustelussa vastakkain on ollut kaksi vastakkaista näkökulmaa, joista toisessa korostetaan puhekieltä ja kuulemista ja toisessa monikielisyyttä, ja erityisesti viittomakielen pitämistä mukana implanttilasten kuntouttamisessa. Tutkijan mukaan vastakkainasettelu on turhaa ja lapsen kannalta jopa vahingollista.

– Pitäisi enemmän katsoa sitä mikä yhdistää ja sitten pyrkiä kaikki edistämään lapsen hyvää. Vastakkainasettelu tarkoittaa jo lähtökohtaisesti sitä, että jokin asia pitäisi valita pois, kun voisi valita kuitenkin sekä-että, Nikula sanoo.

Nikulan mukaan prosessissa pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon nimenomaan kielellinen näkökulma.

– Yksi tosi olennainen seikka olisi se, että jossain vaiheessa hoitopolulla olisi myös kielen asiantuntija. Mielestäni kieleen olisi kiinnitettävä paljon huomiota ja sellainen asiantuntijuus olisi tärkeätä.

Tutkimus ei ota kantaa siihen, onko sisäkorvaimplantti itsessään hyvä tai huono asia. Tutkija itse korostaa perheen päätöksen kunnioittamista.

– Perheiden valintoja täytyy kunnioittaa. Se on myös terveydenhuolloin toiminnan kannalta ihan lainsäädännöstä nouseva velvoite terveydenhuollon henkilökunnalle, Nikula toteaa.