1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Tsaari ja sulttaani törmäyskurssilla – Euraasian kukkopojat Putin ja Erdoğan nokittelevat toisiaan

Venäjän ja Turkin kiristyneet suhteet juontavat juurensa kaukaa historiasta. Tilannetta vaikeuttaa kahden machoilevan johtajan, Vladimir Putinin ja Recep Tayyip Erdoğanin pyrkimykset nostaa omaa profiiliaan.

Ulkomaat
Recep Tajjip Erdogan ja Vladimir Putin.
Erdoğan ja Putin mahtuivat vielä 15. marraskuuta samaan kuvaan. Ilmapiiri oli tosin jo viilentynyt.Tolga Bozoglu / EPA

Yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti (siirryt toiseen palveluun) esittelee mielenkiintoisen näkökulman Venäjän ja Turkin kärjistyneisiin suhteisiin: Tsaari vastaan sulttaani.

Lehti viittaa tietysti presidenttien Vladimir Putinin ja Recep Tayyip Erdoğanin omavaltaisiin johtamistyyleihin. Lisäksi, FP arvioi, kumpikaan heistä ei ole ymmärtänyt olevansa jo rappeutuneen imperiumin valtionpäämies.

Erdoğanin suuret suunnitelmat

Erdoğan ajaa Turkkiin vahvaa presidenttijohtoista valtiomallia, eikä siihen sabluunaan mahdu päätöksissään horjuva valtionpäämies. Ulkopoliitiikassa Turkin presidentti on, jos mahdollista, vieläkin kunnianhimoisempi.

– Turkki haluaisi nähdä itsensä tulevaisuudessa sunnilaisen muslimimaailman johtajana, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta arvioi.

– Realiteetit eivät tue tällaista näkemystä, mutta Erdoğan on pysynyt härkäpäisesti linjallaan, Alaranta sanoo.

Erdoğanin sisäpoliittinen linjaus islamilaiskonservatiivisen yhteiskunnan synnyttämiseksi vaatii kovaa kättä.

– Puolet kansasta vastustaa uskonnon aseman lisäämistä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Siksi tällaista politiikkaa on mahdollista harjoittaa vain pakkovallalla, tutkija Alaranta huomattaa. Se taas selittää hallituksen koventuneet otteet toisinajattelijoita vastaan.

Epäilys länttä kohtaan yhdistää Venäjää ja Turkkia

Sekä Venäjä että Turkki ovat kärkkäitä hakemaan ongelmien syitä lännestä, lähinnä EU:sta ja Yhdysvalloista.

– Putinin ja Erdoğanin maailmassa vain vahvat pärjäävät. Tämän takia molemmat haluavat vähätellä esimerkiksi EU:ta, Alaranta sanoo.

Turkki on myös johdonmukaisesti pyrkimässä eroon riippuvuudestaan länteen.

– Turkki on kehittänyt aseteollisuuttaan viitisen vuotta siihen suuntaan, että se valmistaa nyt itse omia taisteluhelikoptereitaan ja hävittäjiään.

Turkin entinen loisto kaukana takana

Turkkilaiset olivat jo pitkään hyväksyneet sen tosiasian, että Ottomaanien valtakunta mureni viimeistään 1900-luvun alussa. Erdoğanin johdolla asiaa on alettu jälleen lämmitellä.

– Suurvalta-ajattelusta ei puhuttu mitään 90 vuoteen. Nyt Erdoğan on herättämässä ajatusta uudelleen henkiin, Alaranta sanoo.

Putin ja Erdoğan kuin kaksi marjaa

Venäjä sen sijaan pitää itseään edelleen myös sotilaallisena suurvaltana. Sen takia Turkin alasampuma rynnäkkökone sattui Kremlissä asti.

– Putinin suosion kannalta sotilaskoneen alasampuminen on huonompi asia kuin esimerkiksi Venäjän talouden heikkeneminen, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith sanoo.

Smithin mukaan Putin saa nyt maistaa omaa lääkettään, sillä Turkki oli varoittanut Venäjää monta kertaa ilmatilansa loukkaamisesta.

– Kun tarpeeksi kauan ärsyttää, jossakin vaiheessa käy huonosti.

Tutkija Smith näkee Putinin ja Erdoğanin johtamistyylissä paljon yhteistä. Molemmat ovat populistisia valtionpäämiehiä, jotka vetoavat mielellään suoraan kansaan eikä kummankaan linjaa voi luonnehtia erityisen demokraattiseksi. Kaksi miestä, samanlaiset toimintamallit.

– Putinin päänsärkynä on nyt, miten taistella itse itseään vastaan, Smith sanoo.

Lue seuraavaksi