Mannerheim-ristin ritari numero 95, Tuomas Gerdt: Olen vain tavallinen sotaveteraani

Viimeinen elossa oleva Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt on presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton ehkä odotetuin vieras. Vaatimaton ritari muistuttaa, että Suomen itsenäisyys oli koko kansan vastuulla. Ei vain palkittujen sankareiden.

Kotimaa
Tuomas Gerdt
Touko Yrttimaa / Yle

Presidentinlinnan Mariankadun puoleisesta ovesta astuvat itsenäisyyspäivänä Sibeliuksen Jääkärimarssin soidessa perinteisesti ritarijärjestyksessä sotaveteraanit.

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle sunnuntai-iltana saapuva Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt, 93, puhuu kauniisti itsenäisestä Suomesta. Hän myös haluaa muistuttaa, että itsenäinen Suomi saavutettiin koko kansan yhteistyöllä, ei pelkästään rintamalla.

– Kyllä koko kansan vastuulla oli meidän itsenäisyys, ja suuri merkitys oli kotirintamalla.

"Suomi on hyvä maa, sitä kannatti puolustaa, ja kannattaa edelleen rakastaa ja pitää yllä"

Lappeenrannassa vanhuuspäiviään viettävä sotaveteraani Tuomas Gerdt on hieman hämillään huomiosta, joka häneen kohdistuu. Ritarius velvoittaa, vieläkin. Gerdt kuitenkin muistuttaa, että arvo pitää antaa kaikille sotilaille, kaatuneille ja haavoittuneille.

– Minä olen tavallinen sotaveteraani ja sotainvalidi. Suomi on hyvä maa. Sitä kannatti puolustaa, ja kannattaa edelleen rakastaa ja pitää yllä – niin ajatuksissa, töissä kuin tavoissakin. Näin sanoi rykmentin komentajani Adolf Ehrnroth.

Kunnia sille, kenelle se kuuluu

Tuomas Gerdt muistuttaa, että kotirintamalla tehtiin tärkeää työtä sodan aikana. Itsenäisyys oli koko kansan vastuulla.

– Kunnia täytyy antaa kotirintaman ihmisille. Kotiväki hoiti siellä asiat ja kynti pellot. Vanhat ukit ja mummit pitivät huolta, että sotilailla ja koko kansalla oli leipää. Kotirintamalla oli suuri merkitys.

Gerdt jakaa kunniaa myös sota-ajan sairaanhoidolle, joka teki uupumatta töitä haavoittuneiden parissa.

– Tunsin sotasairaalat itse erittäin hyvin, sillä haavoituin vuonna 1941 erittäin vaikeasti. Sairaanhoito uurasti lievästi ja vaikeasti haavoittuneiden parissa väsymättä.

Itsenäisyys oli veitsen terällä

Talvi- ja jatkosodassa kaatui tai katosi noin 90 000 suomalaista sotilasta. Rintamalla haavoittuneita oli yli 200 000.

– Koko itsenäisyys oli veitsen terällä, mutta suomalaiset veteraanit, sotilaat puolustivat maatamme ja saivat vihollisen pysymään poissa. Maa-alueita menetettiin, mutta pysyvä rauha on ollut jo vuosikymmeniä.

Itsenäisyyspäivää juhliva Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt sanoo seuraavansa maailman nykyistä politiikkaa huolissaan. Myös Euroopan asiat huolestuttavat häntä, mutta ikävistä tunteista on vain päästävä eroon.

– Ensi vuosikin tuo taas paljon vaikeita tilanteita, ja toivon, että Suomi säästyy kaikelta sellaiselta, joka horjuttaisi itsenäisyyttämme. Näissä merkeissä kunnioitan Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisyyspäivällä on jokaiselle Suomen kansalaiselle suuri merkitys.

– Toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

”Ylipäällikkö on pvm:llä 8.9.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Kaiho Tuomas Albin Gerdtin.

Alikersantti Gerdt on sodan alkuvaiheista alkaen erikoisesti kunnostautunut taistelulähettitehtävissä, joutuen pitämään yhteyttä eri komentoportaitten välillä erittäin vaikeissa olosuhteissa. Paitsi rohkeutta vaatii tällainen työskentely nopeita itsenäisiä ratkaisuja ja aika annoksen synnynnäistä neuvokkuutta. Kerran vihollisen onnistuessa yllättämään komppanian, johon alikersantti Gerdt kuului, haki hän itsenäisesti toimien tykistön apua. Tällöin joutui hän mm. ylittämään erään maastonkohdan, jota vihollinen tulitti 10:llä konekiväärillä ja yli 10:llä pikakiväärillä ja konepistoolilla keskittäen samaan maastokohtaan yhtäjaksoisesti raskaitten kranaatinheittimien tulen. Tällä teollaan alikersantti Gerdt pelasti komppaniansa suurilta tappioilta. Monissa muissa kiperissä tilanteissa on hän kylmäverisesti ja itseään säästämättä suorittanut tekoja, joitten arvon tuntee vain sellainen, joka on joutunut johtamaan joukkoja tilanteissa, milloin kaikki muut yhteydet ovat poikki ja milloin vain miehinen kunto ja urhoollisuus voivat toimittaa perille annetut käskyt ja ilmoitukset. 20.–21.7.42 Kannaksella ”Sevastopolista” käydyn taistelun aikana ilmoittautui alikersantti Gerdt vapaaehtoisena vastaiskua tekemään määrättyyn osastoon. Ensimmäisenä miehenä syöksyi hän eteenpäin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia pyrkien aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan. Vihollisen erittäin ankarasta tulesta välittämättä kantoi hän kuolettavasti haavoittuneen kapteeni Tofferin suojaan jatkaen sitten taistelua reippaana ja rohkeana aina haavoittumiseensa saakka. Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen.”