Asiantuntija: Kaikki lapset eivät ole samalla viivalla erityisopetuksessa – osa kouluista vielä 80-luvulla

– Erityisopetus on Suomessa kirjavaa, eikä lapsen etu toteudu kaikkialla yhtä hyvin yhteisestä tukimallista huolimatta, sanoo Suomen erityiskasvatuksen liiton puheenjohtaja Päivi Juntti. Hänen mukaansa osa kouluista joutuu elämään vielä 80-luvun hengessä, osa pystyy toteuttamaan tuoreinta kolmiportaista mallia. Kaiken takana on raha.

Kotimaa
Melissa Nygård ja erityisopettaja Tiina Vitka Kiviniityn koulussa.
Kalle Niskala / Yle

Vuonna 2011 aloitettu tukimalli on Päivi Juntin mukaan monessa kunnassa edelleen sisäänajovaiheessa. Tavoite palvelujen yhtenäistämisestä ja tasalaatuisuudesta ei ole vielä toteutunut. Juntin mukaan parhaimmassa asemassa näyttävät olevan isot koulut, joista löytyy erityisopettajan ja erityisluokanopettajan virkoja. Monissa pienissä kouluissa erityisopettaja käy vain kerran viikossa.

Jos lapsi tarvitsee erityistukea, hän tarvitsee sitä jokaisena arkipäivänä, ei ainoastaan silloin, kun kiertävä erityisopettaja saapuu koululle.

Puheenjohtaja, erityisluokanopettaja Päivi Juntti Suomen erityiskasvatusliitto

– Jos lapsi tarvitsee erityistukea, hän tarvitsee sitä jokaisena arkipäivänä, ei ainoastaan silloin, kun kiertävä erityisopettaja saapuu koululle. Valitettavan monessa paikassa on säästösyistä vielä tämä vanha, varmasti jo 80-luvulta lähtöisin oleva toimintamalli, toteaa Juntti

Kaikki ei ole vain rahasta kiinni

Erityiskasvatuksen kolmiportainen tuki jakaantuu yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Jos yleinen tuki ei riitä oppilaalle, tarvitaan säännöllistä, tehostettua tukea. Kolmannessa vaiheessa tehdään pedagoginen selvitys ja erityisen tuen päätös. Käytännössä päätös tarkoittaa erityisluokalle siirtymistä.

– Nämä kolme porrasta toteutuvat sen mukaan mitkä ovat resurssit. Aina ei suinkaan niin hyvin kuin lapsen etu vaatisi, Päivi Juntti sanoo.

Erityisen tuen päätökseen ei Juntin mukaan periaatteessa tarvita vanhempien lupaa. Niitä ei myös pureta usein.

Kolme porrasta toteutuvat sen mukaan mitkä ovat resurssit. Aina ei suinkaan niin hyvin kuin lapsen etu vaatisi.

Puheenjohtaja, erityisluokanopettaja Päivi Juntti Suomen erityiskasvatusliitto

– Kolmiportaisen tuen myötä vanhemmatkin kasvavat siihen, että kun kaikki keinot on kokeiltu, lapsi tarvitsee erityistä tukea. Uuden opetussuunnitelman perusteissa korostetaan, että erityisluokkien oppilaille nimetään yhteistyöluokka, jossa he jollakin tavalla opiskelevat oman vertaisryhmänsä kanssa, Juntti kertoo.

Kaikki ei kuitenkaan ole vain rahasta kiinni, kyse on myös toimintakulttuurista. Uusi opetussuunnitelma painottaa myös yhteistyön merkitystä.

– Esimerkiksi erityisopettajan ja luokanopettajan yhteisopetuksella pystyy tekemään tosi paljon. Mutta se on aina kiinni siitä, kuka on valmis yhteistyöhön. Sitä ei voi määrätä, se lähtee opettajien omasta työn uudelleen organisoinnista, Juntti miettii.

Kiviniitty  Kokkolassa hyvä esimerkki yhteistyöstä

Suomen erityiskasvatusliiton puheenjohtajan, erityisluokanopettaja Päivi Juntin mukaan erityis- ja yleisopetuksen yhteistyötä tehdään jo paljon varsinkin alakoulun ensimmäisillä luokilla.

Kokkolassa homma toimii myös yläkoulussa. Kiviniityn koulussa erityisopetus on haluttu jalkauttaa koko kouluun. Se ei ole erityinen saarekkeensa, vaan avoin ja näkyvä ja käy käsi kädessä yleisopetuksen kanssa. Erityisopettaja jalkautuu luokkiin opettamaan aineopettajan kanssa; välillä hän auttaa pienryhmiä, välillä yksittäisiä oppilaita. Avainsanoja ovat ennaltaehkäisy ja yhteistyö.

– Etsimme aineopettajien kanssa ratkaisuja asioihin. Mietimme yhdessä miten toimitaan, jos on työrauhaongelmia, jos motivaatio on hukassa tai oppiminen ei suju. Emme etsi ongelmia, etsimme ratkaisuja, kertoo erityisopettaja Tiina Vitka.

Vitka itse vakuuttui ennaltaehkäisyn ja yhteistyön merkityksestä, kun käväisi välillä opettamassa toisella asteella, missä vastaan tuli kouluvuosien aikana kasaantuneita ongelmia.

Oppimis-, motivaatio- ja itsetunto-ongelmien takaa löytyi selvittämättä jääneitä lukivaikeuksia. Ei ollut työkaluja oppimiseen.

Erityisopettaja Tiina Vitka Kiviniityn koulu Kokkola

– Oppimis-, motivaatio- ja itsetunto-ongelmien takaa löytyi selvittämättä jääneitä lukivaikeuksia. Ei ollut työkaluja oppimiseen: luetun ymmärtämiseen ja sanastojen oppimiseen, ei muististrategioita Vitka kertoo.

Kiviniityn koulun toiminta kuulostaa Suomen erityiskasvatuksen liiton puheenjohtajan korviin hyvältä.

Ei ole häpeällinen asia, että pääsee tekemään töitä pieneen ryhmään, missä aikuinen ehtii ohjata.

Puheenjohtaja, erityisluokanopettaja Päivi Juntti Suomen erityiskasvatusliitto

– Näin minunkin mielestäni pitäisi toimia. Yhteistyötä ja ongelmien ennaltaehkäisyä. Erityisopetuksen pitäisi olla avointa ja itsestään selvää. Ei ole häpeällinen asia, että pääsee tekemään töitä pieneen ryhmään, missä aikuinen ehtii ohjata, Päivi Juntti sanoo.

Säästötoimet pelottavat myös erityisopetuspuolella. Laadukas erityisopetus on kuitenkin satsausta tulevaisuuteen.

–Jos koulu menee hyvin, oppilaista tulee veronmaksajia. Jos koulu menee huonosti, ongelmat kasautuvat, tulee syrjäytymistä, ei pääse kunnolla työelämän alkuun, oppilaista tulee kulueriä. On vaikea perustella kuinka paljon tukea tarvitaan aivan varhaiskasvatuksesta lähtien, koska vaikutukset näkyvät vasta niin pitkän ajan kuluttua, sanoo Päivi Juntti.