Claes Andersson: Aamu meren rannalla

Claes Anderssonin uusin runokokoelma saa lukijansa vakavista aiheista huolimatta hyvälle mielelle, mikä on erinomainen asia tänä synkkänä ja vaarallisena aikana, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Claes Andersson
Claes Andersson: Aamu meren rannalla -kirjan kansi
WSOY

Synkkänä aikana, jolloin ihmiset tappavat kilvan toisiaan ja kaikenlainen vääryys vallitsee, on mukava lukea kirjaa, jossa puhutaan myös ilosta ja rakkaudesta. Lisäksi kirjaassa osataan nauraa itselle ja omille ennakkoluuloille niin, että lukijakin nauraa vedet silmissä. Kun kirjan lopulta sulkee, jää lukijalle hyvä ja puhdistunut olo. Aivan kuin olisi käynyt kunnolla saunassa ja ottanut löylyä pitkän kaavan mukaan.

Tämä mieltä puhdistava kirja oli runokokoelma nimeltään Aamu meren rannalla, alaotsakkeena sisäänhengitys, uloshengitys. Kirjan on kirjoittanut Claes Andersson, suomentanut Jyrki Kiiskinen ja kustantanut WSOY. Vuonna 1937 syntynyt Claes Andersson on kokenut kirjailija, sillä kyseessä on hänen 23. runokokoelmansa. Niiden lisäksi hän on kirjoittanut romaaneja, muistelmia ja näytelmiä. Hänet tunnetaan myös jazzpianistina. Koulutukseltaan Andersson on psykiatri. Pitkästä ja monipuolisesta taiteilijaurasta huolimatta hänet muistetaan ennen muuta poliitikkona ja Vasemmistoliiton entisenä puoluejohtajana. Kansanedustajan työn lisäksi Claes Andersson toimi Paavo Lipposen 1:sen hallituksen kulttuuriministerinä.

Uusimmassa runokokoelmassaan Andersson kirjoittaa ilosta seuraavasti:

Sellainen se on, ensin se vain suhisee

_ kuin vesi pannussa, poreilee hetken_

_ sylkee sitten villisti ympärilleen ja kastelee kaiken_

Kokoelman Aamu meren rannalla voi jakaa kolmeen osaan. Melkein puolet kokoelmasta vievät ensimmäisen osan runot, joiden joukossa on runoilijan omalle isälleen omistama kahdeksan runon kokonaisuus. Tässä osassa runoilija myös unelmoi toisenlaisesta maailmasta, jossa pelko on vaihtunut toivoon. Hän myös haparoi epätoivon partaalla maailman pahuuden ja ihmisten välinpitämättömyyden takia. Runoilija kuitenkin osaa myös nauraa omalle peilikuvalleen, jonka yllättäin peilautuu kaupan näyteikkunasta. Kumara ja huonosti pukeutunut vanhus on niin omituisen näköinen, että sille on naurettava kaksinkerroin.

Säejako luo rytmin

Kokoelman keskiosan muodostaa sisäänhengitys, uloshengitys -niminen pitkä runoelma, jossa runoilija kommentoi maaiman tapahtumia ja omia henkilökohtaisia tuntojaan elokuusta lokakuuhun vuonna 2014. Runoelma on kirjoitettu kaksisäkeisiksi osiksi, jotka ovat yhdenlaista tajunnanvirtaa. Ajatus saattaa ylittää säkeiden välisen rajan. Säejako luo lukemiseen tietynlaisen rytmin, joka muistuttaa ihmisen hengitystä sisään ja ulos.

Toisessa osassa Andersson protestoi voimakkaasti maailman sotaisuutta ja sodanuhan kasvamista vastaan. Hän arvostelee sekä Yhdysvaltoja että Venäjää sodanlietsonnasta. Hän ei myöskään jätä tuomitsematta terroristeja eri puolilla maailmaa niin Lähi-idässä kuin Meksikossakin. Synkässä maailmassa Anderssonille tarjoavat lohtua vanhat muistot ja yksitoista lastenlasta, jotka tekevät lasten askareita.

Kokoelman kolmas osa muodostuu kolmisivuisesta runosta nimeltään Ilo – 15 merkintää. Runoilija kokee ilonsa takia häpeää ja syyllisyyttä aivan kuin ihmisen ilo olisi jonkinlainen rikos. Runon viimeinen säkeistö ilosta on seuraava:

Se asuu iholla, silmissä,

korvissa, nenässä, sukuelimissä,

makunystyröissä

_ ja valossa joka loistaa taivaan_

lintujen ja perhosten läpi

ja pimeässä joka piilottaa pahat

tekomme ja petoksemme

Claes Anderssonin uusin runokokoelma Aamu meren rannalla saa lukijansa vakavista aiheista huolimatta hyvälle mielelle, mikä on erinomainen asia tänä synkkänä ja vaarallisena aikana. Ilon ja rakkauden julistaminen on rohkea teko, jota ilman tämä maailmamme olisi entistä huonompi paikka elää.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden ystävä.