"On helpompaa, kun on paljon ulkomaalaisia"

Maahanmuuttajaperheiden lapset ovat keskittyneet Helsingissä itäisten kaupunginosien kouluihin. Samassa kaupungissa on kouluja, joissa ei ole juuri yhtään vieraskielistä lasta. Kaduilla ja kauppakeskuksissa tapaamamme itähelsinkiläiset koululaiset kertovat nauttivansa monikulttuurisesta kaveripiiristään.

Kotimaa
Tytöt pitävät toisiaan kädestä kiinni.
Milla Vahtila / Yle

Puolet luokkakavereista maahanmuuttajaperheistä

Himi Islam odottaa ystäväänsä Rastilan metroasemalla Itä-Helsingissä.

Islam on käynyt suomalaisen peruskoulun. Nyt hän opiskelee lukiossa, mutta sinne pääsy ei ollut aivan itsestään selvä asia.

”Heräsin yhdeksännellä luokalla. Olisin halunnut Ressuun tai johonkin englanninkieliseen lukioon, mutta huomasin, etten pääse. Ajattelin, että miksi en tajunnut aikaisemmin, että opiskelu olisi ollut tärkeää. Uusin kokeita ja nostin arvosanojani. Pääsin Vuosaaren lukioon.”

Himi Islam.
Himi Islam.Milla Vahtila / Yle

Islam kertoo, että peruskoulussa yli puolet luokan oppilaista oli maahanmuuttajaperheistä.

”Ei se vaikuttanut mitenkään, että luokalla oli niin paljon maahanmuuttajaperheiden lapsia. Kaikki osasivat puhua suomea.”

Islamin oma kotikieli on bengali.

Islamin ystävä saapuu. Tytöt ottavat toisiaan kädestä kiinni.

Joka perheessä omat säännöt

Aalia Jeilani ja Himi Islam.
Aalia Jeilani ja Himi Islam.Milla Vahtila / Yle

Aalia Jeilani opiskelee ammattikoulussa. Hänen äitinsä on suomalainen, mutta isänsä Jeilani kertoo tulleen Suomeen pakolaisena.

Jeilani pitää siitä, että kotikulmilla asuu paljon maahanmuuttajaperheitä.

”On helpompi olla, kun on paljon ulkomaalaisia. On minulla suomalaisiakin kavereita, mutta ulkomaalaiset tulevat paremmin toimeen ulkomaalaisten kanssa. Jos meidän mielestä jokin on normaalia, niin suomalaisten mielestä se ei olekaan.”

Koulussa oma usko on aiheuttanut erikoisia tilanteita tyttöjen mielestä vain harvoin. Himi Islam muistelee peruskoulun neljättä luokkaansa, jolloin Helsingin kaupunginjohtaja kutsuu kaikki neljäsluokkalaiset itsenäisyyspäiväjuhliin.

”En voinut tanssia pojan kanssa uskonnollisista syistä. Tanssiparini oli tyttö, mutta hän ei tullut paikalle juhliin. Koulun alussa tuli opettaja kanssa yksi kiista. Hän ei uskonut, että en saa uskonnon takia syödä vasemmalla kädellä. Myöhemmin opettaja pyysi anteeksi.”

Muslimeille on tärkeää, että tytöt eivät ole myöhään ulkona. Minun on oltava kotona kuuden-seitsemän aikaan.”

Jeilan kertoo, että hänen perheessään on erilaiset säännöt. Hänen on oltava kotona vasta hieman myöhemmin kuin Islamin.

Koulussa on tylsää

Iivari Secilmis.
Iivari Secilmis.Milla Vahtila / Yle

Iivari Secilmis odottaa bussia Helsingin Vuosaaressa. Secilmis haluaa kertoa, mitä ajattelee koulunkäynnistä.

”En viihdy koulussa. Siellä on tylsää.”

Soitamme Secilmisin isälle ja kysymme lupaa viidesluokkalaisen haastatteluun. Menee pitkään ennen kuin saan tehtyä selväksi isälle, mistä on kysymys. Meillä on kielivaikeuksia.

Pojan kanssa puhe siirtyy nopeasti siihen, kohdellaanko erilaisia ihmisiä tasaveroisesti.

”Jos joku suomalainen ärsyttää, et voi sanoa, että vihaat kaikkia suomalaisia. Tummaihoisten kohdalla se menee kuitenkin niin. Se on rasismia. Minä vihaan rasismia.”

”Kukaan mun kavereista ei ole rasisti. Aikuiset on enemmän rasisteja kuin lapset. Minä en tajua, mikä idea siinä on.”

Päiväkoti opetti suomea

Ryhmä somalipoikia.
Milla Vahtila / Yle

Ryhmä somalipoikia pysähtyy kauppakeskuksessa lähelle ulko-ovea. Pojista suurin osa kertoo olevansa peruskoulun yhdeksännellä luokalla.

Vajaan kymmenen pojan joukosta vain yksi on sitä mieltä, että oppilaiden kotikielellä on jokin vaikutus koulussa.

” Luokalla on kaksi suomalaista. Luokassa riehutaan liikaa. Minäkin riehun. Muuten minua sanottaisiin nössöksi.”

Poikajoukko ihmettelee, miksi maahanmuuttajataustalla olisi jotain merkitystä koulun käyntiin. Kaikki osaavat suomea.

”Me olemme oppineet suomen jo päiväkodissa.”

Luokan parhaat oppilaat somalityttöjä

Diana Nyman ja Titta Maria Salo.
Diana Nyman ja Titta Maria Salo.Milla Vahtila / Yle

Diana Nyman ja Titta Maria Salo tapaavat toisensa Itäkeskuksessa.

Tytöt pitävät siitä, että oman luokan oppilailla on toisistaan poikkeavat kotitaustat. Dianan sisko Samira Nyman liittyy keskusteluun.

”Olen oppinut oman luokkalaisilta somalin kieltä. Meidän luokalla kysellään paljon muiden kulttuurista.”

Samira kertoo, että oman luokan parhaita oppilaita ovat somalitytöt.

”He panostavat eniten kouluun. Kaikki osaavat hyvin suomea.”

Tyttöjen seuraan liittyy yksi tyttö lisää. Hän haluaa kertoa, että häntä kiusataan koulussa.

“Koska en puhu hyvin suomea. Vanhempani ovat venäläisiä.”

Opettaja tekee kahdet kokeet

Abdiaziiz Nur ja Bahast Rasid.
Abdiaziiz Nur ja Bahast Rasid.Milla Vahtila / Yle

Abdiaziiz Nur ja Bahast Rasid pitävät koulua tärkeänä. Nur on huolissaan ystävästään, joka osaa vain englantia.

”Kaikkien pitää saada tilaisuus opiskella, vaikka ei osaisikaan suomea.”

Nur ja Rasid kertovat oppineensa suomea pienestä pitäen päiväkodissa. Peruskoulun ysiluokalla opiskeleva Rasid kehuu opettajiaan.

”Koulussa yritetään auttaa niitä, jotka eivät osaa suomea hyvin. Opettaja tekee kaksi koetta. Molemmissa kysytään samoja asioita, mutta eri tavalla. Toinen on niille, jotka puhuvat suomea kuin äidinkieltään ja toinen ei niin hyvin suomea osaaville.”