Korkeimman oikeuden jättävä presidentti Pauliine Koskelo: Joululahjarahat eivät kuulu tuomioistuimiin

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen siirtyvän Pauliine Koskelon mukaan suomalaiset poliittiset päättäjät eivät ole kiinnostuneita oikeusasioista. Ei ole oikein, että Suomen suurin tuomioistuin joutuu toimimaan joululahjarahojen turvin, sanoo Koskelo Ylen erikoishaastattelussa.

Kotimaa
Pauliine Koskelo
Milla Vahtila / Yle

– Tuo saniainen on hyvässä kunnossa.

Korkeimman oikeuden presidentti istuu työpöytänsä takana, ja katselee suuren huoneen toisessa päässä olevaa viherkasvia, joka on päässyt paraatipaikalle suomalaisen lainkäytön huipulla.

Saniainen saapui Koskelon huoneeseen pian sen jälkeen, kun ruotsalainen kollega oli käynyt vierailulla, ja tuonut Koskelolle lahjaksi kauniin ruukun.

– Piti löytää ruukkuun joku kasvi. Siivoja ja minä sitä aina nypimme.

Moni olisi halukas vaihtamaan paikkansa niin Koskelon kuin saniaisenkin kanssa.

Saniainen seisoo korkealla kukkajakkaralla ikkunan edessä, josta avautuu yksi Helsingin parhaista maisemista Kauppatorille ja merelle. Koskelo puolestaan johtaa taloa, jolla on viimeinen sana Suomen rikos- ja siviiliasioiden oikeusprosesseissa.

– Korkein oikeus on erittäin hieno työpaikka, koska tämä on ennakkopäätöstuomioistuin. Täällä saa käsitellä vaikeita periaatteellisia kysymyksiä.

Suomen korkeimman oikeuden ensimmäisen naispresidentin nimitti kymmenen vuotta sitten Suomen ensimmäinen naispresidentti. Naapuritalon emäntä.

– Olen huomannut, että nuoret juristinaiset tarvitsevat edelleen esikuvia, ja he pitävät asemaani myönteisenä asiana. Mutta en voi kiistää, etteikö toisenlaistakin palautetta tulisi. Sitä tulee hyvinkin suorasanaisesti ja nimettömästi sähköpostilla. Se on ilmeisesti sellainen ilmiö, jota johtavissa asemissa olevat naiset ilmeisesti joutuvat kokemaan.

Korkein oikeus.
Korkein oikeus sijaitsee Helsingissä kauppatorin laidalla 1830-luvulla valmistuneessa rakennuksessaMilla Vahtila / Yle

Tuomioistuimissa on laatuvaihtelua

Naisjohtajan haasteet ovat Koskelon mielestä pientä sen rinnalla, missä jamassa suomalainen oikeudenhoito on tällä hetkellä.

Suomen oikeuslaitokset elävät suuressa murroksessa ja talouspaineiden alla. Suomalaiselle tuomarille ei enää riitä se, että Suomen lakikirjat löytyvät työhuoneesta. EU-lainsäädäntö ja perusihmisoikeudet ovat tulleet jäädäkseen suomalaisiin oikeussaleihin. Niitä pitäisi ymmärtää ja osata soveltaa tuomioita laatiessa.

Samaan aikaan niin poliisien, syyttäjien kuin tuomareidenkin pöydille hiipivät myös aivan uudenlaiset, esimerkiksi verkkorikollisuuteen, liittyvät rikostyypit. Syyttäjät ja asianajajajat ovat usein arvostelleet tuomareita siitä, etteivät he aina kykene täysin hallitsemaan aihepiirejä, joita ovat käsittelemässä.

Korkeimman oikeuden presidentti myöntää, että eri tuomioistuinten ja tuomareiden välillä on laatuvaihtelua.

– Oikeusjärjestyksemme on mullistunut monella tavalla eurooppalaistumiskehityksen ja perusihmisoikeuksien kasvaneen merkityksen vuoksi. Kyllä laatuvaihtelua ilmenee. Tässä tilanteessa olisi hyvin tärkeää, että tuomareiden koulutuksesta huolehditaan riittävästi.

Pauliine Koskelo
Milla Vahtila / Yle

Oikeusasiat eivät kiinnosta hallitusta eivätkä oppositiota

Koskelon mukaan Suomessa täytyisi pian löytää vastaus siihen suureen kysymykseen, miten oikeuslaitos pystyy turvaamaan toimintansa suurten haasteiden ja säästöpaineiden keskellä.

Kauppatorin laidalta katsottuna näyttää siltä, että suomalaiset tuomioistuimet on jätetty yksin juttujensa ja ongelmiensa kanssa.

– Oikeuslaitoksen asiat eivät ole tavallista kansalaista yhtä lähellä kuin esimerkiksi terveysasiat. Siksi näihin ei liity suurta poliittista kiinnostusta. Ei hallituspiireissä, mutta ei myöskään oppositiossa.

Koskelon mielestä Suomessa olisi pitänyt jo viime hallituskaudella linjata, miten oikeuslaitosta lähdetään kehittämään. Jotain on tehtävä, koska rahat eivät riitä. Oikeusalalla on pohdittu viime vuosina monenlaisiakin säästöhankkeita.

Tuomioistuinten toiminta on hyvin tarkkaan säädelty laissa. Siksi monet päätökset täytyy tehdä lakia muuttamalla eduskunnassa. Isoja ratkaisuja ei ole tehty. Se kertoo Koskelon mukaan siitä, etteivät oikeusasiat kiinnosta riittävästi päättäjiä.

Asiat täytyy ratkaista

Yksi ajankohtainen ja tunteita herättävä hanke on käräjäoikeusverkoston supistaminen. Sitä valmistellaan parhaillaan oikeusministeriössä. Käräjäoikeuksien määrän vähentäminen on arka asia monelle paikkakunnalle, mutta erityisesti myös päätöstä pohtivalle hallitukselle.

Oikeusministeri Jari Lindström (ps.) totesi äskettäin oikeustoimittajien lounaalla, että käräjäverkostoasiassa käydään kulisseissa kovaa poliittista vääntöä. Ratkaisua asiaan on turhaan odotettu jo useita viikkoja.

– Tämmöinen asia täytyy saada ratkaistua. Tämä päätös vaikuttaa nimittäin moneen muuhun asiaan.

Kun päätös käräjäoikeuksien määrästä on tehty, sen jälkeen voidaan pohtia esimerkiksi lakimuutosta, jonka avulla käräjäoikeuksissa voitaisiin aloittaa todistajien lausuntojen videointi. Näin toimitaan esimerkiksi Ruotsissa.

Videointi keventäisi ja lyhentäisi merkittävästi hovioikeuksien käsittelyjä. Hovioikeustuomarit voisivat katsoa todistajien lausunnot videolta, eikä todistajia tarvitsisi juoksuttaa kahteen kertaan eri oikeusasteissa.

– Tämänkin asian valmistelu seisoo, kun emme tiedä, kuinka monta käräjäoikeutta meillä on Suomessa tulevaisuudessa.

Pauliine Koskelo
Milla Vahtila / Yle

Vuosikertatuomarit ja joululahjarahat eivät kuulu oikeusvaltioon

Oikeuslaitokseen iskeneet säästötoimet näkyvät pääkaupunkiseudulla esimerkiksi niin, että vuosi toisensa perään eduskunta on joutunut myöntämään aina vuoden lopussa lisärahoitusta tuomioistuinten toimintaan.

Jutturuuhkat ovat säilyneet samanlaisena vuodesta toiseen, mutta tuomioistuinten perusrahoitus laahaa oikeuslaitosten edustajien mielestä pahasti jäljessä. Juttuja ei ehditä hoitaa, ja käsittelyajat tuomioistuimissa kasvavat.

– Tämä ei voi olla oikeusvaltiossa kestävä tilanne, että eduskunta myöntää aina joululahjarahoja, joiden avulla tuomioistuimissa voidaan tehdä tuomarinimityksiä aina vuodeksi kerrallaan. Joululahjarahat ja vuosikertatuomarit eivät kuulu oikeusvaltion toimintaan.

Pauliine Koskelon mukaan oikeuslaitos on yhteiskunnan tukipilari, jonka pitäisi jäädä säästöjen ulkopuolelle, vaikka muu julkinen Suomi joutuu säästämään.

Koskelon mielestä oikeuslaitoksiin kohdistuvat säästöt kertovat siitä, että oikeusasioita ei tässä yhteiskunnassa arvosteta.

Juristin koulutus olisi eduksi oikeusministerille

Oikeusasioiden arvostus näkyy Koskelon mukaan myös siinä, että oikeusministerin tehtäviä hoidetaan tällä hetkellä Suomessa puolipäiväisesti. Oikeusministeri hoitaa myös työministerin tehtävät.

Korkeimman oikeuden presidentti ei katsele tilannetta hyvällä.

– Kyllä se on hyvin outo ja ongelmallinen tilanne.

– Oikeudenhoidon vaikea tilanne vaatisi vahvaa johtajuutta, ja kykyä viedä eteenpäin tämän alan kysymyksiä. Nythän ei kysymys ole henkilöstä, koska ministeri Lindström ei ole itse valinnut tätä osaansa, vaan se on langennut hänelle.

Onko oikeusministerin sitten ylipäätään mahdollista onnistua tehtävässään?

– No varmasti se on aika vaikeaa.

Oikeusministerin ei tarvitse lain mukaan olla juristi koulutukseltaan. Oikeusministeri Jari Lindströmillä ei ole juristin koulutusta. Presidentti pyörittelee tarkoin sanansa.

– Tietysti se olisi eduksi, jos oikeusministerillä olisi juridinen koulutus. Se varmasti helpottaisi kokonaisuuden ymmärtämistä ja hahmottamista juuri näissä oikeuslaitoksen uudistamisasioissa.

Pauliine Koskelo
Milla Vahtila / Yle

Poliitikot pyrkivät ohjaamaan tuomioistuinten toimintaa

Ainakin yhteen asiaan poliitikkojen suhteen Koskelo on tyytyväinen.

Kansanedustajat ja ministerit eivät tunge oikeussaleihin neuvomaan tuomareita. Suomessa toteutuu siis vallan kolmijako. Lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta pysyvät siis riittävän kaukana toisistaan.

Vaikka lainsäätäjät eivät puutu yksittäisten juttujen ratkomiseen, eivätkä he ole Koskelon mielestä kiinnostuneita oikeuslaitosta kehittämään, niin siitä huolimatta korkeimman oikeuden presidentti katsoo, että poliitikot kuitenkin pyrkivät ohjailemaan tuomioistuinten toimintaa tekemillään rahoituspäätöksillä.

Koskelo ottaa esimerkin viime hallituskaudelta. Silloin eduskunta antoi korvamerkittyä rahaa harmaan talouden torjuntaan poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille.

Oikeusministeriö lähetti Koskelon mukaan tuomioistuimiin hallinnollisen kirjeen. Siinä todettiin, että harmaan talouden korvamerkittyä rahaa on annettu, ja se pyydettiin ottamaan huomioon.

Koskelon mukaan tämä on kauhistus. Tällainen ohjaus ei vain kerta kaikkiaan ole asiallista.

– Ei tuomari voi ajatella, että okei, nyt minä priorisoin näitä asioita, Koskelo sanoo ja kiihtyy ensimmäisen kerran pitkän haastattelun aikana. Samaan aikaan hän liikuttaa käsiään pöydällä ikään kuin paperipinosta toiseen.

– Tuomari ei voi laittaa hyllyyn odottamaan esimerkiksi raiskausjuttua, ja ottaa nopeaan käsittelyyn harmaan talouden jutun, josta valtiolle olisi usein tulossa taloudellista hyötyä.

Tarkoittiko tämä ohjaus käytännössä sitä, että tuomioistuimiin tulee ikään kuin poliittista ohjausta, että tietyt jutut pitäisi hoitaa nopeammin ja tehokkaammin kuin toiset jutut?

– Sitä se juuri tarkoitti. Ja minä pidän sitä hyvin vakavana ja oikeusvaltioon sopimattomana ilmiönä.

Sama ilmiö nähdään Koskelon mukaan jälleen nyt, kun eduskunta on myöntänyt hallintotuomioistuimiin lisärahaa turvapaikanhakijoiden oleskelulupaprosessiin liittyvien juttujen käsittelyyn.

– Voidaanko jonoissa seisovat muut kansalaisten valitukset jättää sivuun, ja ottaa turvapaikanhakijoiden jutut ohituskaistalle siksi, että valtion johdossa niin halutaan, kysyy Koskelo, vaikka hyvin tietää vastauksen.

Nuija lähtee Ranskaan

Pauliine Koskelo avaa oven työhuoneestaan ja astuu siihen kaikkein pyhimpään tilaan. Huoneeseen, jossa korkeimman oikeuden täysistunto kokoontuu.

Presidentin paikka on pöydän päässä, jossa on kaksi nuijaa. Koskelo on jo nuijinut viimeisen juttunsa korkeimmassa oikeudessa, ja hän siirtyy vuoden alussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Se sijaitsee Strasbourgissa.

– On hienoa, että voin aloittaa vielä tässä vaiheessa ikään kuin uuden uran.

Korkeimpaan oikeuteen tuli vuonna 2014 reilut 2600 juttua.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on tällä hetkellä jonossa noin 60 000 juttua. Ihmisoikeustuomioistuin käsittelee yksittäisten kansalaisten tekemiä valituksia. Esimerkiksi Suomi on saanut lukuisia langettavia tuomioita ihmisoikeustuomioistuimelta. Suomi ei ole kuitenkaan listan kärkipäässä.

– Italia on valitettavasti yksi niistä maista, joista tulee paljon valituksia. Valitukset liittyvät siihen, ettei tuomioistuinjärjestelmä toimi. Siitä yhtenä merkkinä ovat sitten pitkät käsittelyajat.

sali ja nuija
Milla Vahtila / Yle

Kuvaaja pyytää Koskeloa kopauttamaan nuijalla pöytään. Koskelo nappaa pöydältä tummanruskean nuijan ja tekee työtä käskettyä. Hän pyörittelee nuijaa kädessään. Siinä lukee hänen nimensä. Nuija on lahja eräältä vieraalta.

– Tämän minä kyllä vien mukanani, Koskelo sanoo ja kävelee nuijan kanssa takaisin omaan huoneeseensa.

Hän kulkee kohti työpöytää, ja ohittaa matkalla saniaisen. Saniainen on kasvanut, eikä se enää mahdu ruotsalaisen kollegan antamaan ruukkuun.

On pakko kysyä vielä yksi kysymys.

– Ottaako presidentti saniaisen mukaan Ranskaan?

Hän katsoo kasvia ja miettii hetken.

– Kyllä minä taidan jättää sen tänne seuraajalleni.