Näkökulma: Virtuoosikaan ei aina saa yleisöä syttymään viulukilpailussa

Tänään ratkeavan Sibelius-viulukilpailun tuomariston olisi suonut kirjoittavan Kerson Leongille enemmän plussia, kirjoittaa musiikkikriitikko, Ylen kulttuuritoimittaja Mattias Mattila.

musiikki
Mattias Mattila.
Yle

Jean Sibelius -viulukilpailun keskustelluimpia aiheita on ollut kanadalaisen Kerson Leongin tiputtaminen finaalista. Ilmeikkään taiturin kohtaloa on pidetty sekä skandaalina että täysin hyväksyttävänä. Ristiriidasta on syntynyt hurjia väittelyitä.

Samaan aikaan finaali on edennyt kohti tämäniltaista huipennustaan ja palkintojenjakoa. Tuomariston valitsemat kuusi finalistia ovat jo soittaneet vähintään yhden suurista viulukonsertoista. Niiden avulla voi parhaiten muodostaa mielipiteensä siitä, kuinka kiinnostava viulistin näkemys musiikista on. Siitä on lopulta kyse, sillä jokainen finalisti on lahjakas virtuoosi.

Loppuunmyydyissä Musiikkitalon finaalikonserteissa on kuultu kutkuttavasti fraseerattuja melodialinjoja, kiehtovasti groovaavia rytmejä ja yltäkylläisesti soivaa säveltaidetta. Saksalainen Friederike Starkloff, itävaltalainen Emmanuel Tjeknavorian, japanilainen Minami Yoshida sekä yhdysvaltalaiset Nancy Zhou, Mayumi Kanagawa ja Christel Lee ovat tehneet selväksi, että juuri he ovat finaalipaikkansa ansainneet. Jokaisella on näkemystä.

Toisaalta on kompasteltukin. Starkloff takelteli Sibeliuksen teknisesti haastavimmissa kohdissa, kun Tjeknavorianin Brahmsista puuttui kiloja. Yoshidan Sibeliuksessa oli imua ja puhuttelevan tummaa sointia, mutta paatos tarvitsee rinnalleen kevyempääkin tulkintaa. Mahtuipa mukaan myös rytmi, joka oli Yoshidan, ei Sibeliuksen käsialaa. Zhoun romantiikkaa puhkuva soittotapa sopii erinomaisesti juuri Tshaikovskiin, mutta jo viime Sibelius-kilvan finaalissa esiintynyttä taiteilijaa on tämän kisan aikana vaivannut krooninen intonaatio-ongelma.

Ensimmäisen konserttokierroksen selkeimpiä onnistujia olivat Mayumi Kanagawa ja Christel Lee. Kanagawa tarjoili Sibeliuksesta rakenteellisesti ehjän, hätkähdyttävän sisäistyneen version, ja Christel Lee loihti Bartókin haastavasta teoksesta räiskyvästi svengaavan taideteoksen.

Tuomariston päätöksistä ei voi valittaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö kenellä tahansa saisi olla tuomaristosta poikkeavaa mielipidettä. Kerson Leongin lisäksi monen muunkin välieriin jääneen olisi voinut hyvillä mielin päästää finaaliin, mutta myös nyt tehdyille valinnoille riittää perusteita.

Leongin kohtalo harmittaa siksi, että hänen erityistaitonsa on alku- ja välierän perusteella hurmata kuulija mukaan intohimoiselle, ehkä yllätyksellisellekin musiikkimatkalle. Finaalin ensimmäisten konserttojen aikana niin kävi minulle vain Leen Bartókin kanssa.

Viimeistään semifinaalissa heräsi kysymys: Mitä Leong tekisi Sibeliuksen viulukonsertolle? Nyt huomasin esittäväni saman kysymyksen Leen kohdalla. Juuri hän päättää tänä iltana koko kilpailun Sibelius-tulkinnallaan.

Sibelius-viulukilpailun kolmas finaali Yle Teemalla klo 18 ja palkintojenjako klo 21.30. Suorat lähetykset myös radiossa ja verkossa.