Analyysi: Ampumisista on tullut pelottavaa rutiinia

On kylmäävää seurata, millaisella rutiinilla Yhdysvalloissa kommentoidaan ampumisia, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen.

Ulkomaat
Aseistautuneita poliiseja auton vieressä.
Poliisit etsivät epäiltyjä ammuskelun jälkeen Kalifornian San Bernardinossa.Eugene Garcia / EPA

"Tästä on tullut rutiinia. Raportointi on rutiinia ja vastaukset noudattavat aina samaa kaavaa. Missään muussa kehittyneessä valtiossa tällaisia massa-ampumisia ei tapahdu muutaman kuukauden välein. Olemme itse tehneet tällaisen poliittisen valinnan.’'

Presidentti Barack Obama lausui nämä tuskastuneet sanat lähes päivälleen kaksi kuukautta sitten Roseburgissa, Oregonissa tapahtuneen yliopistoampumisen jälkeen. Yksin toiminut ampuja tappoi yhdeksän ihmistä ja lopulta itsensä.

Presidentti Obama kaivoi rutiinipuheensa ydinkohdat esille eilisiltana vain kaksi tuntia Kalifornian ampumisen alettua, kun tilanne oli täysin kesken.

On kylmäävää seurata myös, millaisella rutiinilla yhdysvaltalaiset tv-kanavat ja toimittajat raportoivat ampumisista.

Ääni- ja kuvayhteydet rakentuvat lyhimmillään muutamissa minuuteissa ja ensimmäiset aseväkivaltaan perehtyneet asiantuntijat kommentoivat tapahtumaa jo silloin, kun tekopaikka hädin tuskin on selvillä.

Ampumistapausten aikana uutisseuranta jatkuu tuntikausia ilman mainoskatkoja.

Toimittajien äänet eivät värähtele ja studioissa lähetysten juontajat koostavat tapahtumat samalla otteella ja ilmeellä kuin minkä hyvänsä muunkin uutistapahtuman.

Tämä on osa toimittajien ja uutiskoneiston ammattitaitoa, mutta – rutiinit pelottavat.

Missä vaiheessa aseväkivaltaan alkaa tottua? Tunnistan rutiinin jo omasta käyttäytymisestäni, tavasta, jolla seuraan ampumisia.

Asiantuntijat löysivät Kalifornian väkivallasta hyvin pian uuden kulman. Yhden sijasta tekoon osallistui ilmeisimmin kolme ampujaa. Yhteinen motiivi, tappajaryhmän kokoaminen sekä itse teon että myös paon suunnittelu edellyttivät poikkeuksellista järjestelmällisyyttä. Se oli uutinen.

Yhdysvaltain presidenttiehdokastaistossa on jo pari viikkoa kiistelty Donald Trumpin johdolla siitä, tanssivatko muslimit ilosta syksyllä 2001 lähellä New Yorkin terrori-iskujen tapahtumapaikkaa.

Olen ihmetellyt, kuinka tuo yhä todistamaton väite hyödyttää amerikkalaista äänestäjää, joka yrittää päättää kantansa ensi vuoden vaaleihin.

Demokraatit eivät ole puuttuneet 14 vuoden takaisiin asioihin. Ehdokas Hillary Clinton on ottanut vahvimmin kantaa aselakien kiristämisen puolesta. Jos hän mahdollisesti valituksi tullessaan onnistuu rikkomaan löysän aselakirutiinin, hän on presidenttiytensä ansainnut.