Rintamaveteraanien keskuudessa Naton kannatus ei ole juuri sen suurempaa kuin väestössä keskimäärin. Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan Natoa kannattaa joka kolmas veteraani. Naiset epäröivät ottaa kantaa, mutta miehistä yli puolet on Nato-jäsenyyttä vastaan.
Jyväskyläläinen Antti Savela liittyi jo 17-vuotiaana ilmatorjuntaan Tampereella talvisodan alkaessa. Jatkosodassa hän päätyi lopulta pommikoneen tähystäjäksi keväällä 1944. Vihollisen ylivoimasta huolimatta Savela ei ole kääntynyt Naton kannattajaksi.
– Sehän tässä epäröittääkin, että onko se oikea järjestö kuitenkaan. Oltaisiinko me väärässä seurassa ja pärjättäisiinkö me yksistään neuvottelemalla.
Tohmajärvellä asuva Unto Kempas on samoilla linjoilla.
– Nato-asia on Venäjälle uhka. Jos me tähän rajalle tullaan uhkaksi, ollaan sitten itse enemmän vaaroille alttiina.
Päinvastaiseen kantaan on päätynyt jyväskyläläinen Lauri Lehtinen. Hän lähti sotaan vuonna 1943 Hämeen Ratsuväkirykmentin riveissä. Lehtinen oli mukana jatkosodan viimeisessä suuressa torjuntataistelussa Ilomantsissa. Hän uskoo, että vain Nato saattaisi olla valmis auttamaan tarvittaessa.
– Meitä ei muut tule auttamaan. Sehän nähtiin jo aikanaan, että apua ei tule mistään muualta.
Naton kannatus on selvästi suurempaa Etelä-Suomessa kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Tähän arvellaan olevan syynä se, että Pohjois- ja Itä-Suomessa asuvat veteraanit ajattelevat perinteisemmin kuin eteläsuomalaiset veteraanit. Myös koulutustasolla saattaa olla merkitystä.
Venäjä arveluttaa
Venäjään suhtaudutaan kuitenkin varauksellisesti. 40 prosenttia veteraaneista uskoo Venäjän olevan Suomelle melko tai erittäin suuri uhka joskus tulevaisuudessa. 45 prosenttia pitää uhkaa pienenä tai olemattomana.
Lauri Lehtinen ei usko Venäjän uhkaan mutta muistuttaa kuitenkin, että rajan takana on paljon arsenaalia.
– Siellä on moninkertainen määrä meihin verrattuna, eikä se ole enää mikään takapajuinen kalusto kuten talvisodan aikaan.
Espoolainen Aune Raholakin on levollisin mielin Venäjän suhteen.
– Kun jotain tapahtuu, pidän uhkaa suurena ja sitten taas pienenä. Ehkä se menee sinne pienen puolelle kuitenkin.
