Elämää Postin jälkeen – Kahdeksan lasta kasvatettu, toiveena uudet sijaislapset

Sirpa Karjula: Olin jo pitkään miettinyt, miten pääsisin fiksusti lähtemään talosta. Karjula on yksi kahdeksasta, joita Yle seuraa Elämää postin jälkeen -sarjassa.

Kotimaa
sirpa karjula

Vuosilomat olivat ruhtinaalliset ja palkka hyvä. Ajattelin, että olen viimeinen, joka Postista lähtee. Olin aloittanut Postissa kaksikymppisenä.

Toisin kuitenkin kävi. Jakajan työ oli fyysisesti raskasta. Milloin pakotti olkapäätä, milloin jalkaa. Se sai miettimään, jaksanko eläkeikään asti. Haluan tehdä työtä. Pyysin Postilta moneen otteeseen jotain kevyempää, mutta se ei järjestynyt. Vuoden 2014 huhtikuussa lähdin itse.

Olin jo pitkään miettinyt, miten pääsisin fiksusti lähtemään talosta. Vuonna 2012 hain vuorotteluvapaalle, jonka aikana kouluttauduin koulunkäynnin ohjaajaksi. Valmistuttuani pyysin Postista virkavapaata ja pääsin päiväkotiin ryhmäavustajaksi.

Ehdotin itse, että voisin lähteä ja ottaa niin sanotun Oma polku -paketin, joka tarkoitti kuuden kuukauden palkkaa. Työttömäksi en joutunut.

Kesän ajan annoin itselleni luvan olla lomalla. Syksyllä 2014 aloitin koulunkäynnin ohjaajana.

Miehelläni ja minulla on kahdeksan lasta. Kun kuopus vuonna 1999 syntyi, ajattelin jäädä kotiin. Äitiysloman lähetessä loppuaan ajatus palkattomuudesta sai minut kuitenkin muuttamaan mieleni. Palasin Postiin.

sirpa karjula
Kuvat: Pekka Tynell /Yle

Olen aina haalinut sivuhommia itselleni. Olen myynyt pesuainetta, lastenvaatteita ja puhdistuslaitteita. Nyt teen enää vain yhtä työtä. Vähän se tuntuu oudolta, mutta ajattelen, että vihdoinkin on aika nauttia elämästä.

Kaikki lapset asuvat jo viikot pois kotoa. Mieheni kanssa olemme viime kuukaudet kouluttautuneet sijaisvanhemmiksi. Toiveemme on, että tulevaisuudessa saisimme lapsia, jotka tarvitsevat kodin. Me olemme valmiina.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.