Elämää Postin jälkeen – "Irtisanominen oli onnenpotku"

Kata Ahonen: Kun on vain yksi työ, tuntuu, että pääsen ehkä liian helpolla. Ahonen on yksi kahdeksasta, joita Yle seuraa Elämää postin jälkeen -sarjassa.

Kotimaa
kata ahonen

Irtisanominen oli minulle onnenpotku. Sen olisi oikeastaan pitänyt tapahtua aikaisemmin. Saan ajatella omilla aivoillani ja työtä on tulossa lisää.

Minut irtisanottiin maaliskuussa 2014. Olen ehkä parhaimmillani, kun minut pannaan selkä seinää vasten. Painoin päälle kuin höyryjuna. Otin yhteyttä Savon Jakeluun, joka silloin etsi alihankkijoita pienille paikkakunnille, kuten Pielavedelle. Solmimme sopimuksen. Viimeinen työpäiväni oli syyskuun viimeinen ja heti seuraavana yönä oli jakamassa lehtiä Savon Jakelun alihankkijana.

Alku jakeluyrittäjänä oli rankka. Ensimmäiset vapaat pidin kolmen kuukauden päästä jouluna, jolloin lehdet eivät ilmesty. Nyt olen päässyt siihen, että jaan lehtiä vain viitenä yönä viikossa.

Tienaan yrittäjänä paremmin kuin Postissa. Ei tämä mikään kultakaivos ole, mutta tulen toimeen. Aina on ollut kahta työtä, siihen olen tottunut. Kotisiivouksesta se oma firma lähti. Lisäksi oli yrityssiivousta ja asiointipalvelua. Kävin esimerkiksi vanhusten kanssa kauppareissulla tai ulkoilutin koiria. Kello soi 22.30. Lähdin ensin siivoamaan, sitten jakamaan lehtiä ja välillä vielä päiväpostiakin. Niinä päivinä työpäivän pituudeksi tuli 14 tuntia.

Nyt kun on vain yksi työ, tuntuu, että pääsenkö liian helpolla. En kyllä pääse. Yritykseni palveluksessa on kolme työntekijää, joiden kanssa jaan lehdet. Lähden kotoa kolmen maissa, virallinen työaika alkaa neljältä. Lehdet pitää olla jaettuna puoli seitsemään mennessä. Sen jälkeen on sitten kaikki palkan laskemiset ja kirjanpidot, jotka kuuluvat minun tehtäviini.

Byrokraattinen se Posti on. Välillä tuntui, että helpostakin asiasta tehtiin vaikea ja monimutkainen. Postin ongelmissa on varmaan kyse volyymien laskusta. Kirjemäärät pienenevät, samoin pakettien määrät, tekijöitä on liian paljon suhteessa työmääriin.

kata ahonen
Kuvat: Pekka Tynell /Yle

Postista minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Olen saanut sieltä työtä ja uskon, että olen ollut ihan hyvä työntekijä. Molemmin puolin olemme hyötyneet.

Olen ollut elämäni aikana työttömänä kaksi ja puoli vuotta. Silloin henkinen kantti punnitaaan. Oman kokemukseni perusteella antaisin neuvon: Älä ikinä anna periksi, en minäkään antanut. Sohvan pohjalle ei pidä jäädä surkuttelemaan. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampaa se on.

Mietin, onko meidän sosiaaliturvamme pikkuisen liian hyvä, kun on varaa valita, lähdenkö jakamaan lehtiä, vai olenko työttömyysturvan varassa. Yhtä paljon minäkin olisin saanut kotona olemalla, mutta valitsin työn. Nyt se kantaa hedelmää.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.