"Lapsi kuin lapsi on kaveri" – Päiväkodissa suomen kieli opitaan leikkien

Leikit sujuvat päiväkodissa paremmin, kun yhteinen kieli löytyy. Lapset ovat innokkaita opettamaan suomea kavereille, jotka eivät sitä vielä osaa. He myös iloitsevat huomatessaan, että kaveri on oppinut sanomaan jotain uutta.

ilmiöt
Kaksi lasta leikkii nukeilla päiväkodissa.
Eeva Pentikäinen / Yle

Grate Rehema ja Nuppu Väisänen pukevat nukeille vaatteet ja laittavat ne sitten nukkumaan. Kotileikki on kovassa huudossa Huuhkajavaaran päiväkodissa Kajaanissa.

– Me leikitään myös koiraleikkiä Neelan, Nupun ja Neean kaa. Ja Annin kaa. Siinä joku on koira ja joku on kissa. Sitten voidaan mennä ulos ja leikkiä. Minä olen koira. Sellainen pikkukoira, Grate Rehema kertoo.

Kainuussa on noin sata maahanmuuttajataustaista lasta, ja Huuhkajavaarassa heitä on parikymmentä. Lapset ovat kotoisin muun muassa Etiopiasta, Somaliasta, Sudanista, Irakista, Afganistanista ja Venäjältä. Päiväkodissa on kahdentoista eri kielen puhujia.

– Alussa voi olla hankalaa, jos lapsilla ei ole yhteistä kieltä. Silloin leikit eivät suju samalla lailla kuin jos on yhteinen kieli. Silloin me voimme mennä leikkiin mukaan ja viedä lasta, jolla ei ole suomen kieltä, kertoo Lastentarhaopettaja Pirkko Pikkarainen.

Pikkarainen sanoo, että lapset eivät erottele toisiaan ihonvärin tai sen perusteella, mistä kukakin on tulossa.

– Lapsi kuin lapsi on kaveri, hän sanoo.

– Joskus kolmatta ikävuotta lähentelevä lapsi ihmetteli, että miksi tuo on sininen kun minä olen punainen. Näin hän erotti ihonvärin. Mutta eivät lapset muuten juurikaan huomaa sitä eroa, kertoo myös Paula Hurnasti, joka on lastentarhaopettaja pienten puolella.

Lapset kannustavat toisiaan oppimaan

Yhteisen kielen puuttuminen aiheuttaa jonkin verran haasteita myös lastentarhaopettajille. Ulos lähdettäessä lapsi pitäisi esimerkiksi saada ymmärtämään, että nyt käydään vessassa, puetaan ja mennään ulos leikkimään. Tällöin kommunikoinnin apuna ovat kuvakortit, ilmeet ja eleet.

Alussa voi olla hankalaa, jos lapsilla ei ole yhteistä kieltä.

Pirkko Pikkarainen

Suomea opitaan päiväkodissa arkisissa tilanteissa. Esimerkiksi ruokaillessa ja pukeutuessa opetellaan niihin liittyvää sanastoa. Myös lukeminen, loruttelut ja laululeikit opettavat kieltä.

– Kun tulee uusi lapsi, joka ei osaa suomea, osa muista lapsista on innokkaita opettamaan kieltä. Kun joku oppii sanomaan jotain, lapset huomaavat sen heti ja ovat iloisia siitä. Sekannustaa oppimaan ja puhumaan suomea, Pirkko Pikkarainen sanoo.

Kaksi lasta leikkii nukeilla päiväkodissa.
Grate Rehema ja Nuppu Väisänen leikkivät usein kotia nukeilla.Eeva Pentikäinen / Yle

Vanhemmat ovat tyytyväisiä

Yhteinen kieli voi puuttua myös lastentarhaopettajien ja vanhempien väliltä. Vanhemmille annetaan tietoa päiväkodista jo etukäteen, ja myös päiväkodissa keskustellaan aluksi paljon vanhempien kanssa ja käydään läpi päivärytmiä.

– Päivän kulusta voidaan kertoa myös kuvien, ilmeiden ja eleiden avulla. Englantiakin käytetään, ja tulkit ovat tosi tärkeitä alkukeskusteluissa, Pirkko Pikkarainen kertoo.

Kun joku oppii sanomaan jotain, lapset huomaavat sen heti ja ovat iloisia siitä.

Pirkko Pikkarainen

Myös erilaisesta kulttuurista ja tavoista seuraa erikoisia tilanteita. Joskus lapsilla on liian paljon tai vähän vaatetta päällä, kun perhe ei ole vielä tottunut suomalaiseen talveen eikä tiedä, miten kylmään säähän pitäisi varautua.

– Olen myös huomannut joitakin hankaluuksia aikakäsityksen erilaisuudesta. Suomessa aikataulujen suhteen ollaan tarkkoja, että jos lapsen on tarkoitus tulla päiväkotiin kahdeksalta, hän tulee silloin. Suurelle osalle maahanmuuttajavanhemmista aikakäsitys on häilyvämpi, Paula Hurnasti sanoo.

Hän sanoo, että maahanmuuttajavanhemmat iloitsevat siitä, että heidän lapsensa saavat tulla hoitoon ja kokea päiväkodissa uusia asioita.

– Suomalaiset vanhemmat taas ovat iloisia, että lapset saa tutustua muihin kulttuureihin ja olla lapsesta asti tekemisissä ulkomaalaistaustaisten kanssa.