Pitkä päätykiekko, joka vei pyörätuoliin

Vaasalainen Tomi Väkelä oli 17-vuotiaana maamme jääkiekon suurimpia puolustajalupauksia ja pelasi myös Leijona-paidassa nuorten maajoukkueen EM-turnauksessa. Ruotsin Sollefteåssa vuonna 1990 pelattu turnaus ja pitkä päätykiekko muutti kuitenkin kaiken. Luistimet vaihtuivat pyörätuoliin.

urheilu
Tomi Väkelä pyörätuolissaan keittiössä.
Halvaantumisestaan huolimatta Tomi Väkelä tekee töitä kotonaan ja pystyy ajamaan jopa autoakin. Antti Haavisto / Yle

– Se oli pitkäksi mennyt vanha kiekko, jota lähdin luistellen hakemaan. Vain noin metrin päässä päädystä kaaduin pää edellä laitaan ja sain selkäydinvamman viidenteen ja kuudenteen kaulanikamaan, Tomi Väkelä muistelee viimeiseksi jäänyttä peliään.

Vaikka tapauksesta on kulunut jo 25 vuotta, muistaa Väkelä kaiken hyvin.

– Olin täysin tajuissani ja yritin heti noustakin jäältä, mutta mikään ei toiminut. Joukkueen lääkäri tuli ja laittoi heti niskatuet ja sitten lähdettiin sairaalaan. Sen jälkeen minulta meni vasta filmi poikki enkä muista oikeastaan seuraavasta viikosta mitään, hän sanoo.

Koko totuus valkeni onneksi hitaasti.

– Sairaalassa todettiin, että niskanikamia oli murtunut ja ne painoivat selkäydintä. Minut laitettiin niskavetoon ja ylimääräiset luunpalaset poistettiin selkäytimestä. Siihen aikaan ei leikkauksia vielä tehty.

Alku näyttikin lupaavalta, kun tunto palautui raajoihin melkein heti ja Väkelän raajatkin hieman liikkuivat. Aloitettu kuntoutus alkoi vaikuttaa jalkoihin ja käsiinkin tuli pientä liikettä.

– Mutta sitten kuntoutus ei enää tuottanutkaan tulosta ja niin alkoi käydä pikkuhiljaa selväksi, etten kävelisi enää koskaan. Ehkä henkisesti tämä oili sellainen pehmeämpi lasku, kun se selvisi vasta pikkuhiljaa eikä heti. Käytännössä nykyään olen lähes neliraajahalvaantunut kun kädetkään eivät toimi ihan kunnolla. Mutta näillä mennään, toteaa Tomi Väkelä.

Jotain hyvääkin

Vaikka kolaus jääkiekkouran päättymisestä ja terveyden menetyksestä oli kova, tapahtui paljon hyvääkin. Tomi Väkelä meni naimisiin, perheeseen syntyi poika ja tyttö ja Väkelät rakennuttivat itselleen uuden, pyörätuolillekin sopivan riittävän tilavan talon jossa he asuvat vieläkin. Eikä liene yllätys, että myös perheen Jesse-poika löysi jääkiekon.

– Jesse on nyt 20-vuotias ja lainassa Sportista Hermeksen Mestisjoukkueessa. 19-vuotias Malin urheilee hänkin käyden muunmuassa salilla. Jessen kiinnostus on kyllä lähtenyt ihan hänen omasta aloitteestaan, enkä ole häntä tämän lajin pariin painostanut, Tomi Väkelä muistuttaa.

Tomi Väkelän kasvattiseura on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 27, mutta sen käyttöoikeus annettiin hänen pojalleen, kun tämä siirtyi Sportin edustusjoukkueeseen. Näin Tomi-isän aloittama Sport-ura perheessä jatkuu.

Myös Tomi Väkelän jääkiekko-ura sai erikoisen jatkon loukkaantumisesta huolimatta.

– Noin viisi vuotta onnettomuuden jälkeen valmentaja ja kykyjenetsijä Matti Väisänen otti minuun yhteyttä ja tarjosi apuaan. Se vei meidät puoleksitoista vuodeksi jenkkeihin, jonka jälkeen tapasimme vielä toisen suuren jääkiekkovaikuttaja Göran Stubbin, joka sitten kysyi olisinko halukas tekemään heille töitä, Tomi Väkelä muistelee.

Näin Tomi Väkelästä tuli Euroopan ainoa nuorten kykyjen pelaajatarkkailija, joka tekee töitä ja raportoi NHL Central Scoutille. Väkelän laatimista listoista seulotaan uusia, todennäköisesti varaukseen päätyviä kykyjä Pohjois-Amerikan ammattikaukaloihin.

Ei este vaan hidaste

Vaikka loukkaantumisen jälkeiset ensimmäiset vuodet olivatkin henkisesti rankkoja, on Väkelä hyväksynyt tosiasiat ja arki on kantanut hyvin. Pyörätuolilla tehdään lenkkejä ja kuntoutuksissa käydään edelleenkin säännöllisesti. Myös kaverien läheisyys ja tuki on ollut tärkeää.

– Pyörätuoli on osa arkea enkä sitä enää sen kummemmin mieti. Talomme on suunniteltu niin että pystyn täällä omatoimisesti hyvin toimimaan ja ajamaan muunmuassa autoakin. Avustaja minulla silti viitenä päivänä viikossa täällä käy auttamassa arjen perustöissä, kuten esimerkiksi kaupassa käynnissä. Olen sen verran vilkas luonne, ettei pyörätuoli minua pidättele. Olen muunmuassa hypännyt Benji-hypyn vaikka pyörätuolissa olenkin, Väkelä sanoo.

Entä jos?

Vaikka jääkiekko onkin vauhdikas ja välillä väkivaltainen laji, ei Tomi Väkelä pidä sitä vaarallisena, eikä ole huolissaan esimerkiksi Jesse-poikansa jääkiekkouravalinnasta. Sitäpaitsi Väkelän tapaturmaan ei liittynyt edes kontaktia. Tapaus herätti tuolloin jääkiekkopiireissä runsaasti huomiota ja harvinainen se on edelleen.

– Kaaduin aivan itse ja yksin ilman mitään taklausta tai kontaktia. Tiedossani on nyt vain neljä vastaavaa tapausta ja viimeiseen 15 vuoteen ei yhtäkään eli kyllä tämä todella harvinaista on, sanoo Väkelä.

Jälkikäteen voisi myös spekuloida, onko jääkiekko liian vaarallista ja olisiko vammautuminen ollut vältettävissä vaikkapa nykyään käytössä olevilla joustolaitakaukaloilla?

– En ole sitä hirveästi ajatellut ja en tiedä, olisiko se tässä minun tapauksessani auttanut, mutta varmasti nämä nykykaukalot auttavat ehkäisevästi pää- ja olkapäävammoissa. Kovimmat yliyönnit ja muunmuassa päähän kohdistuvat taklaukset pitää karsia pois enkä niitä hyväksy. Mutta reilut taklaukset, kova peli ja se intohimo mikä jääkiekossa on, ne kuuluvat lajiin. Niitä oli silloin ja toivottavasti on vielä tulevaisuudessakin, sanoo Tomi Väkelä.