Roisia huumoria ja possun parisuhdeongelmia – Arktinen Banaani raivaa tilaa reipashenkiselle sarjakuvalle

Suomalaisen sarjakuvatoiminnan lippulaiva Arktinen Banaani täyttää 20 vuotta. Kustantamon repertuaariin kuuluu isoja kotimaisia sarjakuvanimiä Viivistä ja Wagnerista Fingerporiin.

kulttuuri
Arktinen banaani.
Jussi Mankkinen / Yle

Seinällä roikkuu jättiläismäinen kuva Fingerporin pyöreäpäisestä Heimo Vesasta, sarjakuva-albumeja näyttää olevan silmänkantamattomiin, ja takahuone on täynnä ruskeita pahvilaatikoita. Painetun paperin ja tuoreen kahvin tuoksut sekoittuvat toisiinsa.

– Ryhdyin keräämään sarjakuvia 80-luvulla, siitä tämä sarjakuvaharrastus lähti liikkeelle. Asuin tuolloin vielä Pohjois-Savossa ja kaikki toiminta oli hyvin pientä. Siinä opiskelun ohessa aloittelin tätä nykyistä yritystoimintaa. Ei meillä kyllä ollut tuolloin suuria luuloja siitä, mihin voisimme päätyä, Arktisen Banaanin perustaja Harto Pasonen muistelee sarjakuvauransa alkuvaiheita Helsingin keskustassa sijaitsevassa kustantamossa.

Arktinen banaani.
Jussi Mankkinen / Yle

Nyt tilanne on aivan toinen. Pasoselle myönnettiin vuonna 2001 sarjakuvaneuvoksen arvo, ja Arktisesta Banaanista on kasvanut brändi ja menestystarina. Parhaimmillaan sen sarjakuvasarjat, kuten Viivi ja Wagner, ovat yltäneet miljoonamyyntiin.

Arktinen Banaani rekisteröitiin alun perin aputoiminimeksi Valiosarjat Oy:lle, jonka liikeideana oli sarjakuvajulkaisujen ja jakelun parantaminen eli välitysmyynti. Toiminnan painopiste muuttui kuitenkin nopeasti.

– 1990-luvun lopulla löysimme nämä lehdissä suosituiksi muodostuneet sanomalehtisarjakuvat eli Ilkka Heilän B. Virtasen ja Juban Viivin ja Wagnerin. Näiden albumien suosio näytti, mikä on firman tie – eli kustannustoiminta.

Harto Pasonen.
Harto PasonenJussi Mankkinen / Yle

B. Virtanen ja arkielämän kiinnekohdat

Arktisen Banaanin julkaisupolitiikka oli Pasosen mukaan yhtiön alkuaikoina hyvin intuitiivista. 1990-luvun lopusta albumeina ilmestyneet suosikkisarjat muodostivat kuin sattumalta ihmisen elämänkaaren lapsiperheen arjesta (Baby Blues) teini-ikäisen maailmaan (Jere), parisuhteeseen (Viivi ja Wagner) ja työelämään (B. Virtanen).

– Tämä resepti osoittautui menestyksekkääksi. Yhteistä B. Virtaselle ja Viiville ja Wagnerille oli tuolloin se, että ne tarjosivat suomalaisille kiinnekohtia omaan arkielämään: nimenomaan elämänkaareen kytkeytyminen oli se asia, mikä viime vuosituhannen loppupuolella vaikutti sarjakuvan kaupalliseen läpimurtoon Suomessa, Pasonen pohtii.

– Suomalaisen sarjakuvan nousussa on ollut merkittävää, että se on onnistunut kaatamaan raja-aitoja. Viivin ja Wagnerin myötä sanomalehdissä on pystytty käsittelemään sellaisia aiheita, joita ei aiemmin ole siellä nähty. Uusi suomalainen sarjakuva ei ole myöskään aiheuttanut sellaisia palauteaaltoja, mitä tapahtui 70-luvun sarjakuvabuumiin kohdalla.

– Aiheiden käsittelyn rohkeudessa Viivi ja Wagner on ollut pioneeri, ja sen jälkeen onkin ollut luontevaa ryhtyä lukemaan Fingerporin roisia huumoria.

Arktinen banaani.
Jussi Mankkinen / Yle

Fingerporin suosio oli yllätys

Arktinen Banaani julkaisi ensimmäisen Fingerpori-albumin vuonna 2008, ja nyt sarjaa on myyty noin 450 000 kappaletta. Luvusta kertoo jotakin se, että 2 000 kappaleen myyntimäärää julkaisuvuoden aikana voi pitää Suomessa sarjakuvalle hyvänä saavutuksena.

– Alun perin ajauduin Arktiselle Banaanille suoraan sanottuna siksi, että olin kaljoitellut näiden tyyppien kanssa jo useamman vuoden ajan. Oli siis luontevaa ryhtyä heidän kanssaan yhteistyöhön, Fingerporia piirtävä Pertti Jarla muistelee.

– Alkuinnostustahan siinä oli paljon mukana, mutta minulla ei ollut odotuksia sen suhteen, että se myisi. Olin positiivisesti yllättynyt, että albumi lähti niin hyvin liikkeelle.

Jarlan mukaan jälkiviisaasti voisi todeta, että Fingerporille oli tilausta.

– Sarjassa oli ja on perusvitsailua, mitä ei ehkä niin paljoa suomalaisissa stripeissä tuolloin ollut – siis sellaista, että oli selkeästi vitsi jokaisessa stripissä. Vitsit taas olivat melko helposti ymmärrettäviä, ja niissä viljeltiin paljon perisuomalaisia juttuja kuten kansalais- ja talvisotaa. Ehkä tästä näkökulmasta katsottuna on loogista, että Fingerporista tuli varsin suosittu sarjakuva.

Pertti Jarla.
Pertti JarlaJussi Mankkinen / Yle

Vaatekaupan Jeesus(telija)

Kenellekään ei liene yllätys, että toisinaan Fingerporin kaksimielinen ja rankahkokin huumori on aiheuttanut pahennusta. Esimerkiksi vapaan juutalaisen saippua ja Jeesus vaatekaupassa saivat aikaan vihaisen palauteaallon.

– Vapaan juutalaisen saippuasta en ole vieläkään varma, oliko sen julkaiseminen hyvä idea, joten ehkä se oli hyvä idea. Nuo ovat olleet sellaisia tapauksia, joissa kyseenalaisuus on syönyt huumoria ja vienyt huomiota itse jutulta vähän liikaakin, Jarla sanoo

– Toisaalta on ollut yllätys, että esimerkiksi sanomalehdissä tuntuu olevan tällä hetkellä töissä meikäläisen ikäpolvea, joka pitää sensuuria pahana asiana. Kovin kevein perustein ei strippiä jätetä julkaisematta.

Jarlan mukaan poliittinen korrektius ei ole Suomessa ongelma, mutta toisinaan hän joutuu pohdiskelemaan huumoriaan tällaisestakin näkökulmasta.

– Kaikkien ihmisyyksien pitäisi kuitenkin olla mukana tässä maailmassa, ketään ei saisi sulkea pois. Ei oikein voi teeskennellä, ettei joitakin ihmisryhmiä olisi olemassa, ja mielestäni siksi vaikkapa romaneja tai pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä voi ihan hyvin olla mukana Fingerporissa. Kunhan se vitsi ei ole sellaista ylhäältä alaspäin katsomista tai kohteen potkimista.

Arktinen banaani.
Marko Raassina: KalevalaJussi Mankkinen / Yle

Rajalliset julkaisukanavat

Sekä Jarlan että Pasosen mukaan kotimaisella sarjakuvalla menee tällä hetkellä suhteellisen hyvin, vaikka muutamia kipupisteitäkin löytyy.

– Luulen, että yksi suomalaisen sarjakuvan vahvuuksista on se, että sarjakuvaharrastus on suhteellisen laajalle levinnyttä ja melko ammattimaista. Useaan kaupunkiin on perustettu sarjakuvakeskuksia. Alan harrastajille löytyy aktiivista toimintaa, ja tämä kaikki kumuloi innostusta tehdä sarjakuvaa, Harto Pasonen sanoo.

– Kaikelta viihteeltä ja uutistarjonnaltakin odotetaan entistä konkreettisempaa linkkiä nykyhetkeen, joten myös sarjakuvan täytyy liikkua nopeammin ajassa. Yksi menestystekijä on se, että sarjakuva pystyy myös ottamaan nopeasti kantaa ympäröiviin tapahtumiin.

Hänen mielestään kotimaisen sarjakuvan suurin heikkous liittyy rajallisiin julkaisukanaviin.

– Säännöllisten julkaisukanavien puuttuminen on keskeisin rajoittava tekijä. Sarjakuvalehtiä on vähän, ja strippimuodon ulkopuolella pidempiä sarjakuvia julkaisevat aikakauslehdet. Käytännössä kyse on kuitenkin sivun tai parin sarjakuvasta. Näitäkin mahdollisuuksia on nykyisin aika vähän. Jatkuvajuonisia sarjakuvia taas pystytään tekemään vain apurahajärjestelmän turvin.

Arktinen banaani.
Kari A. Sihvonen: Hiihtoa KryptastaJussi Mankkinen / Yle

Ongelmia maailmanvalloituksessa

Suomalaista sarjakuvaa tunnetaan ja arvostetaan ulkomaillakin, mutta maailmanvalloituksessa on ollut ainakin yksi suuri ongelma.

– Suomessa suosituksi muodostunut sarjakuvan muoto on strippi, ja sanomalehdissä ilmestyviä sarjakuvia julkaistaan aika harvoissa maissa. Muualla maailmassa ne eivät ole tulleet samalla tavalla suosituiksi kuten Suomessa. Strippimuodon tuntemattomuus on yksi selkeä syy, miksi kotimainen sarjakuva tai nämä suosituimmat sarjat eivät ole vielä tehneet kansainvälisesti laajaa läpumurtoa, Harto Pasonen analysoi.

– Toisaalta ulkomailla todetaan usein, että kuinka ihmeessä niin paljon lahjakkaita sarjakuvantekijöitä voi tulla niin pienestä maasta.

Jarlan mielestä taas on hyvä, että taiteellista inspiraatiota imetään enemmän länsinaapurimme suunnalta.

– On mielestäni parempi, että suomalaiset sarjakuvantekijät ovat saaneet vaikutteensa pikemminkin Ruotsista kuin jostakin ranskalais-belgialaisesta pottunokkatyylistä. Ehkä jonkun Asterixin plagioiminen ei ole kauhean kiinnostava tai hyvä idea

Arktinen banaani.
Kahvitauko: Pertti Jarla, Vesa Anttonen, Harto Pasonen, Kimmo Mustonen.Jussi Mankkinen / Yle

Sarjakuvallisia trendejä

Viime aikoina kotimaisessa sarjakuvassa on havaittavissa muutamia trendejä, joista blogisarjakuva on yksi. Toinen on aihepiirin laventaminen.

– Pyritään kiinnittymään niihin aiheisiin, jotka ovat yleisestikin kiinnostavia, kuten kansanperinne ja sota. Ei tehdä fiktiota fiktion ilosta, vaan halutaan pohjustaa se johonkin konkreettiseen tapahtumaan, joka on selvästi osoittautunut yleisön piirissä kiinnostavaksi. Tämä on ehkä se uusi suunta, mihin sarjakuva on menossa – pyritään tavoittamaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita itse aiheesta eivätkä välttämättä niinkään sarjakuvailmaisusta.

Arktinen banaani.
Jussi Mankkinen / Yle

Viime aikona Arktinen Banaani on ryhtynyt kustantamaan muutakin kuin sarjakuvaa. Mutta mistä ihmeestä nimi Arktinen Banaani oikein juontaa?

– Arktinen Banaani -nimi on sarjakuvantekijä Timo Mäkelän keksintöä. Se oli aikoinaan ehdolla tekemäni Alpha-lehden nimeksi, mutta tuolloin sarjakuvaharrastus oli vielä niin vakavaa puuhaa, ettei sellainen nimi tullut kysymykseenkään. Kun Alpha-lehden taru loppui muutaman vuoden päästä, olivat nämä illuusiot karisseet jo sen verran, että voitiin suhtautua asiaan vähän humoristisemmin. Arktinen Banaani oli hyvä nimi ottaa käyttöön kustannustoiminnalle.