Leimoja, kirjekuoria ja kortteja – Postin historia kiinnostaa keräilijää jopa postimerkkejä enemmän

Uudet postimerkit kiinnostavat entistä harvempaa postimerkkeilijää, kertoo Mikkelin postimerkkeilijöiden varapuheenjohtaja Matti Lehtinen. Vanhat merkit ja etenkin postin historia sen sijaan ovat kasvava kiinnostuksen kohde.

ilmiöt
postileima, vanha kirjekuori
Yle

Mikkeliläinen Matti Lehtinen on keräillyt postimerkkejä 1960-luvulta saakka. Aloittaessaan harrastuksen hänellä ei ollut erityistä suunnitelmaa keräilyyn. Tänä päivänä hänellä on kokonainen kaappi täynnä postimerkkikansioita.

Postimerkkien keräilyn rinnalla yhä suositummaksi on tullut postihistorian keräily. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi postileimojen, postitaksojen ja postireittien tutkimista ja aineiston keräämistä.

– Olkoot kirjekuoria ja kortteja, postin tuottamaa materiaalia. Tämä keräily on lisääntynyt paljon. Näyttelyissä postihistorialuokka on ollut toisinaan isompi kuin perinteinen filatelian luokka, Mikkelin postimerkkeilijöiden varapuheenjohtaja Matti Lehtinen kertoo.

Uudet postimerkit eivät niin kiinnosta

Lehtinen on kerännyt suomalaisia ja ulkomaalaisia postimerkkejä. Uusien postimerkkien keräilyn hän kertoo lopettaneen jo muutama vuosi taaksepäin. Samanlainen ilmiö näkyy hänen mukaansa laajemminkin, etenkin vanhempien postimerkkiharrastajien keskuudessa.

Yhdeksi syyksi hän kertoo, että postimerkkejä käytetään aiempaa vähemmän. Sähköposti ja tekstiviestit ovat korvanneet kirjeet ja kortit. Käyttämättömät postimerkit eivät ole mielenkiintoinen keräilyn kohde, jos niitä on paljon markkinoilla.

– Tänä päivänä julkaistaan hirvittävän paljon uusia merkkejä, eikä niitä kaikkia ehdi ostaa. Suomessa tulee kymmenittäin uusia merkkejä vuodessa.

– Toisekseen leimattuja merkkejä ei saa kovin helposti. Keräilijät havittelevat hyviä ja siistejä leimoja, mutta usein leimakoneet tekevät suttuista jälkeä. Siistejä leimoja ei saa kuin teettämällä postilla ja osassa postipaikoista leimaamiseen suhtaudutaan nihkeästi.

Matti Lehtinen, postimerkkeily
Yle

Postimerkeistä tehdään suurempia painoksia ja merkeissä on vähän variaatiota. Ennen merkkejä painettiin esimerkiksi erilaisille materiaaleille.

– Vanhoissa merkeissä on eri hammasteita ja eri värejä. Uusissa merkeissä ei ole kuin poikkeustapauksissa. Jos niistä löytyy poikkeavuuksia, niin ne ovat kirjapainovirheitä. Vanhat merkit vaihtelevat hammasteidensa ja värien osalta. Nämä poikkeavuudet ovat tarkoituksellisia.

Myös merkkien tarrapohjaisuus on rajoittanut kiinnostusta. Tarramerkit harvemmin lähtevät liottamalla.

Vaikka uudet postimerkit eivät vielä tänä päivänä ole suurimmalle osalle keriäilijöistä kiinnostava kohde, voi esimerkiksi hyväkuntoisella leimalla varustettu merkki ensipäivän kuoressa olla tulevaisuudessa keräilyharvinaisuus.

Kokoelman rakentaminen loputon urakka

Merkkien lisäksi Lehtinen on tutkinut postin historiaa. Kansien väliin on taltioitunut esimerkiksi Mikkelin läänin postitoimipaikkojen paikkakuntaleimoja vuodesta 1812 vuoteen 1917.

Keräilystä on tullut Lehtiselle postin historian tutkimista. Aina löytyy uutta tietoa ja täydellisen kokoelman kerääminen on vain harvoissa tapauksissa mahdollista.

– Kaikista eniten uutta tietoa löytyy maalaiskirjeenkantajien leimoista. Kirjeenkantajat kuljettivat kirjeitä maaseudulla, jossa ei ollut postitoimistoja. Kirjeitä vietiin ja tuotiin. Kantajilla oli oma numeroleimaisin. Leimasimet kuluivat, hävisivät ja särkyivät. Tilalle tehtiin uusia, erilaisia leimasimia. Postin historiakirjat eivät ole tämän osalta läheskään täydelliset ja edelleen löytyy uusia leimamerkkejä.

– Kirjeenkantajien reitit ovat suurin piirtein selvillä, mutta nekin ovat usein epämääräisiä. Niiden tutkiminen on nykypäivänä hirveän hankalaa, koska postin arkistoissa on merkitty reitit talojen ja kylän tarkkuudella.

Keräily siirtynyt verkkoon

Suomi on kysytty postimerkkimaa myös ulkomailla. Lehtinen kertoo, että merkit ovat maailmalla arvostettuja. Suomi on pieni maa ja siksi keräilykohteena haastava sekä mielenkiintoinen kohde.

Ennen postimerkkejä keräillessä ostettiin isoja kasoja käytettyjä kirjeitä ja postimerkkejä. Tänä päivänä merkittävät löydöt ja täydennykset kokoelmiin tehdään verkkohuutokaupoista. Haasteena on, kuinka kerätä isoja ja kattavia kokoelmia hujan hajan maailmalle levittäytyneistä postimerkeistä.

Merkkien hinnat vaihtelevat rajusti. Arvoon vaikuttaa ikä, yleisyys ja tietenkin kysyntä. Karkeaksi nyrkkisäännöksi voi sanoa, että mitä vähemmän merkkejä on saatavilla sen halutumpia ne ovat.

Lehtinen kertoo, että häneltä löytyy postimerkkikokoelmia, jotka kaipaisivat täydennystä. Kovin kalliisiin postimerkkeihin hän ei rahaa laita.

– Yleisesti ottaen on pari kokoelmaa sellaista, joihin tarvitsisi materiaalia lisää. Kalliimmat kohteet ovat sellaisia, että ne saa ihan suosiolla jäädä kokoelmista pois, Lehtinen kertoo ja naurahtaa.