1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

"Ymmarratko kaikki?" Nämä ulkomaalaislääkärit hoitavat heikkisiä ja korhosia Kainuussa

Suomessa työskentelee yli 1400 ulkomaalaistaustaista lääkäriä. Kävimme katsomassa, kuinka espanjalaisen ja pakistanilaisen lääkärin työt sujuvat lääkäripulasta kärsivässä Kainuussa.

Kotimaan uutiset
Raul Valiente espanjalainen lääkäri Suomussalmella
Raul Valiente on iloinen, sillä hän on saanut viimein naisystävänsä Suomeen. He asuvat yhdessä Suomussalmella.Julia Sieppi / Yle

KajaaniRomero, Sang, Zukova. Suomussalmen terveysasemalla lääkärien ovien pielissä näkee melkeinpä enemmän vierasperäisiä kuin suomalaisia nimiä. Paikka on sairaalaksi viihtyisä – aulassa tuoksuu pulla ja kiiltäväpintaisista tiiliseinistä näkee, että rakennus on vastikään remontoitu.

Käytävän perällä on huone 24, jonka ovikyltissä lukee Raul Valiente. Ovensuuhun ilmaantuu tummapiirteinen mies, joka esittelee itsensä sujuvasti suomen kielellä. Espanjalaissyntyinen Valiente on tullut Suomeen vain 13 kuukautta sitten, joten olen varautunut juttelemaan myös englanniksi. Keskustelun helppous kuitenkin yllättää.

– Täällä ei ole hirveästi tekemistä, joten kielen opiskeluun on ollut paljon aikaa, mies naurahtaa vaatimattomasti.

Hän ei tee ällistyttävän nopeasti omaksutusta kielitaidostaan numeroa. Ensimmäiset opitut sanat "kiitos", "joo" ja "ihana" ovat laajentuneet vikkelästi lääkärin jargoniaan asti. Apuja ei juuri ollut, sillä Valiente on käynyt Suomussalmella suomen kielen kurssilla vain kerran viikossa. Itsenäisen pänttäämisen tukena ovat olleet lähinnä radio ja television lastenohjelmat. Suomussalmen terveysasemalla Valiente aloitti puolisen vuotta sitten. Aluksi hän seurasi kuukausien ajan suomalaisen lääkärin työskentelyä perehtyen suomalaisiin käytäntöihin ja lisää kielitaitoa haalien.

Espanjassa kaikki ovat ystäviäsi ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Täällä on vaikeampaa.

Raul Valiente

Nyt talvisena päivänä Valiente ottaa potilaita vastaan jo itsenäisesti. Se on pienelle terveyskeskukselle merkittävää, sillä lääkärien houkutteleminen syrjäiseen 8000 asukkaan kuntaan ei ole itsestäänselvyys.

Suomessa julkista terveydenhuoltoa vaivaa vuosittain satojen lääkärien vaje ja nimenomaan Kainuussa tilanne on ajoittain äitynyt tukalaksi. Noin 600 uutta lääkäriä valmistuu lääketieteellisestä vuosittain, mutta he eivät jakaudu tasaisesti kaikkiin Suomen kolkkiin. Syitä on monia: pienillä tai syrjäisillä paikkakunnilla mahdollisen puolison työllistyminen on haastavampaa, ja osaa houkuttelevat yksityispuolen palkat ja joustavammat työajat. Suuressa sairaalassa myös samaa työtä tekeviä työkavereita on enemmän.

Raul Valiente viihtyy vapaa-ajallaan metsässä
Raul viihtyy vapaa-ajallaan kainuulaisessa metsässä.Raul Valiente

Suomussalmella lääkäripulan kanssa painittiin muutama vuosi sitten toden teolla, kun lääkäreitä ei yksinkertaisesti saatu taloon tarpeeksi. Nyt tilanne on kuitenkin kohentunut ja nykyisellä henkilöstöllä pärjätään hyvin – ainakin silloin, kun kukaan ei ole sairaslomalla. Terveyskeskuksessa työskentelee Valienten lisäksi myös neljä muuta ulkomaalaistaustaista lääkäriä Espanjasta, Venäjältä ja Virosta.

Valientelle pesti on hänen lääkärin uransa ensimmäinen. Vaikka työskentelyolosuhteet ovat aivan erilaiset kuin Espanjassa, ei miehen otteista näy sen enempää kokemattomuutta kuin muidenkaan vastavalmistuneiden lääkäreiden.

Valiente silmäilee vielä hetkisen päivän sairastapauksia tietokoneelta. Sitten on aika siirtyä ovensuuhun ja huikata käytävään tutulla lääkärityylillä: "Heikkinen". Potilas on suomussalmelaisia, Elias Heikkinen, jonka vaivana on pitkään kipuillut ranne.

– Täällä Kainuussa kaikki ovat Heikkisiä, Juntusia tai Moilasia, Valiente nauraa.

Kainuulaisuuden lyhyt oppimäärä on siis sisäistetty jo melko hyvin.

Potilaaksi tullut Heikkinen on sinnitellyt kotona rannekipunsa kanssa syyskuusta asti, mutta on nyt sonnustautunut villapaitaan ja lähtenyt viimein näyttämään kättä lääkärille.

Raul Valiente tutkii Elias Heikkisen rannetta
Vivahteikkaasta suomen kielestään huolimatta lääkäri Raul Valiente pärjää kainuulaisten asiakkaidensa kanssa hyvin. Elias Heikkinen saa rannevaivaan tulehduslääkekuurin.

“Miksi ei?”

Valiente lähti Espanjasta epävarmuuden vuoksi. Vaikka kotikaupungissa Zaragozassa on viisi sairaalaa ja kymmeniä terveyskeskuksia, on monille yleislääkäreille tarjolla vain pätkätöitä: pari päivää yhdessä kaupungissa ja muutama toisessa.

– Kun ystäväni soittavat Espanjasta, he ovat ihmeissään, kun kerron että olen töissä täällä samalla paikkakunnalla maanantaista perjantaihin.

Niinpä Valiente etsi heti valmistuttuaan työtä muualta Euroopasta. Hän löysi avoimia työpaikkoja kaukana pohjoisessa, Suomen Kainuussa. Töitä hakiessaan tuore lääkäri ei tarkalleen tiennyt mihin päin seutua päätyisi. Eikä sillä juurikaan ollut merkitystä.

Valiente kuulee paikallisilta paljon ihmettelyjä siitä, miten ja miksi hän on päätynyt pieneen Suomussalmen kuntaan. Kysyjille hänellä on jo vakiovastaus: "Miksi ei?"

Vaikka monelle suomalaiselle nuorelle aikuiselle muutto pienelle paikkakunnalle olisi kauhistus, vaikuttaa Valiente aidosti viihtyvän Kainuussa. Yksi tärkeä syy selviää nopeasti: tyttöystävä Vanesa on muuttanut kesällä Suomussalmelle. Nyt he asuvat omakotitalossa ja pari kolaa jo tottuneesti pihaa ja virittelee iltaisin tulia puuhellaan. Vanesa on sairaanhoitaja ja käy päivittäin suomen kielen kurssilla, jotta voisi tulevaisuudessa työllistyä hoitoalalle.

Yksi asia kaihertaa hieman miehen mieltä. Vanesan ensimmäinen talvi Suomessa on alkanut. Mitä jos pimeys ja kylmyys on liikaa ja tyttöystävä ei viihdykään Suomessa? Mitä jos tämä haluaakin lähteä takaisin Espanjaan?

Se ei olisi tavatonta, sillä monet espanjalaiset sairaanhoitajat ovat pettyneet Suomen oloihin ja vaihtaneet maisemaa. Muutama vuosi sitten Vaasasta lähti määräaikaisesta sopimuksesta huolimatta viisi espanjalaista sairaanhoitajaa. Syitä olivat muun muassa kylmyys ja kielivaikeudet.

Kaikille ei ulkomaalainen lääkäri kelpaa

Vaikka Valienten kielitaito on hänen Suomessa viettämäänsä aikaan nähden erinomainen, täydellistä hänen suomensa ei ole. Suurin osa potilaista on kuitenkin ymmärtäväisiä ja he puhuvat hitaammin ja selkeämmin. Valientelle on tärkeää kysellä paljon ja varmistaa, että potilas on varmasti ymmärtänyt oikein.

– Suhtautuminen riippuu potilaasta, mutta suuria ongelmia ei ole ollut. Ikäihmiset ovat aina mukavia, hän toteaa.

On kuitenkin myös potilaita, jotka vaativat nimenomaan suomalaisen lääkärin. Kerran Valiente soitti potilaalleen, joka totesi tylysti ykskantaan, ettei halua keskustella miehen kanssa lainkaan ja vaati suomalaista lääkäriä.

– Totesin, että jos et halua, niin joo, saat toisen lääkärin. Minä en ymmärrä vielä paljoa huonoja sanoja, Valiente toteaa tarkoittaen, ettei kiistely suomen kielellä vielä oikein onnistu.

Hän vitsailee, että suomeksi riitelemiseen tarvitsisi oman kurssinsa. Kuluneen vuoden aikana vastaavanlaisia tilanteita on ollut viitisen kertaa. Ne eivät tunnu Valientea vaivaavan, sillä hän uskoo epäluulojen liittyvän vain hänen kielitaitoonsa.

– Ymmärrän sen hyvin. Minä en voi selittää kaikkia asioita samoin kun suomalainen lääkäri, vaan pyrin kertomaan karkean ajatuksen. Jos minä olisin todella sairas Espanjassa, toimisin ehkä samoin.

Pakistanin kalavedet vaihtuivat Kajaaniin

 

Shah Wiqar
Wiqar Shah kotimaansa Pakistanin maisemissa.Shah Wiqar

Samaan aikaan maakunnan eteläosassa Kajaanissa potilaita ottaa pian vastaan toinen valkotakkinen – pakistanilaissyntyinen Wiqar Shah. On maanantaiaamu ja Kainuun keskussairaalan Kirurgian poliklinikan odotusaulassa lehtivalikoimaan tutustuu jo kourallinen väkeä. Pitkien välimatkojen vuoksi moni joutunut heräämään jo varhain ehtiäkseen erikoislääkärin tutkittavaksi.

Shahilla on jo laajempaa perspektiiviä suomalaisuuteen, sillä mies muutti Englannista Suomeen 80-luvun lopulla. Kajaanissa hän elänyt kahdeksan vuotta. Shah jutustelee hoitajien kanssa, selailee kalenteriaan ja käynnistää tietokoneohjelmia. Miehen mietteet ovat samantyyppisiä kuin monilla muillakin kollegoilla.

- Työssäni on nykyään aivan liikaa tietotekniikkaa. Välillä tuntuu, että hoidan enemmän tietokoneita kuin potilaita, naurahtaa ortopedi työpöytänsä ääressä.

Muutamia kylän ukkoja tuli mun makuuhuoneeseen asti kysymään, että oletko sä vielä nukkumassa

Wiqar Shah

Ennen työrupeaman alkua Shah ehtii vilauttaa puhelimestaan upeita valokuvia kotimaastaan Pakistanista. Monessa Shah poseeraa luonnonkauniissa paikoissa: kukkaniityillä tai kalan kanssa järven edustalla jylhät vuoristot taustallaan. Myös Suomessa Shah viettää vapaa-aikaansa kuten moni muukin kainuulaismies: kalastaen ja metsissä liikkuen.

Pian on aika ottaa aamun ensimmäinen potilas vastaan. Hän on sotkamolainen 64-vuotias Urpo Karppinen, jolla on polvileikkaus seuraavalla viikolla. Nyt kysellään vointia ja tutkitaan, miten polvi liikkuu. Perinteinen, eleetön suomalainen ei ortopedin juttusilla turhia jaarittele.

Wiqar Shah
Wiqar Shahin ja Urpo Karppisen kommunikaatio sujuu asiallisesti, vaikka yhteinen äidinkieli puuttuu.

Suomalainen potilas luottaa lääkäriinsä

Suomessa työskentelee yli 1400 ulkomaalaistaustaista lääkäriä. Yleisimmin lääkäreitä tulee Venäjältä, Virosta ja Ruotsista. Euroopan ulkopuolelta tulokkaita on eniten Aasiasta. Ylivoimainen enemmistö on kuitenkin eurooppalaisia.

Shah on tullut kauempaa – yli 5000 kilometrin päästä Dera Ismail Khanin kaupungista. Mies opiskeli lääkäriksi synnyinmaassaan, mutta muutti pian valmistumisensa jälkeen Englantiin hakemaan lisäkoulutusta. Aina lääkärin ammatti ei ole ollut Shahin haaveena: nuorena hän halusi lentäjäksi, mutta isä halusi pojasta itsepintaisesti lääkärin. Ammatinvalinta ei ole silti kaduttanut.

– Olen pitänyt lääkärin työstä. Kyllä minä lopulta olen parempi lääkärinä kuin lentäjänä.

Paljon erimaalaisia ihmisiä hoitaneelle Shahille potilaan kansalaisuus on yhdentekevää. Hän kuitenkin myöntää, että suomalainen potilas on erilainen, kuin vaikkapa Pakistanissa lääkärin pakeille tulevat ihmiset. Suomalaiset tuntevat terveysasiat paremmin.

– Siellä ihmiset odottavat pitkään, jopa vuosikausia, kotona vaivojensa kanssa. Esimerkiksi tuoreen murtuman näkeminen on harvinaista Pakistanissa, kertoo Shah.

Suomalaisille on tyypillistä tutkia vaivojaan jo etukäteen netissä. Monet tietävät jo ennen lääkärille tuloaan, millaisen proteesin he haluavat tai minkälaisia komplikaatioita leikkauksesta voi tulla. Se hymyilyttää Shahia, mutta sitten hän toteaa vakavammin, että suomalaisten korkea koulutustaso helpottaa hänen työtään paljon.

Shah nostaa esiin myös suomalaisten korkean luottamuksen lääkäreihin ja lääketieteeseen.

– Se on hieno asia ja silloin potilaan hoitaminen on paljon helpompaa. On tärkeää, että potilaasta tuntuu, että häntä ymmärretään, ja että tajuan hänen vaivansa ja pystyn auttamaan.

Kylänväkeä makuuhuoneessa

Shahin potilaana ollut Karppinen sujauttaa ohjeet ja lääkereseptit punaiseen kansioon ja poistuu se kainalossaan sairaalan käytäville. Shah istahtaa alas. Kirurgian poliklinikka on yksi sairaalan kiireisimmistä osastoista ja aamun edetessä odotusaulaan on valunut lisää väkeä. Moni on tullut lääkärin vastaanotolle ennen tulevaa leikkausta.

Tunnelma on odottava ja pidättäynyt: ihmiset ovat syventyneet aikakauslehtiin tai älypuhelimiensa viihdevilinään. Puheensorinaa ei juuri kuule.

Suomalaisia kuvaillaan usein jäykiksi ja hiljaisiksi, ainakin aluksi. Sen on myös Shah saanut tuta etenkin itäisessä Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, asuessaan. Suomalaiset eivät ole Shahin mielestä helppoja: voi mennä vuosia, ennenkuin vaikkapa naapuri sanoo päivää.

Päinvastaisia kokemuksiakin on. Aiemmin Shah asui Lieksassa noin 200 asukkaan kylässä, missä kotiovia ei lukittu ja kaikki tunsivat toisensa. Se oli Shahille luontevaa ja kotoisaa – samankaltaista kuin elämä Pakistanissa.

– Usein kävi niin, että kylän ukkoja tuli kotiini makuuhuoneeseen asti kysymään, että oletko sä vielä nukkumassa tai voitko katsoa lonkkaani. Joskus he toivat mukanaan hirvipaistia. Kun suomalaiset kerran alkavat tulla lähemmäksi, sen jälkeen heistä on vaikea päästä eroon.

Shah on asunut Suomessa vuodesta 1988. Pohjolaan hänet houkutteli rakkaus, joka löytyi laivamatkalla Irlannista Englantiin ja eteni avioliitoksi asti. Nykyään elämäntilanne on toinen, mutta Shah on tottunut suomalaiseen kulttuuriin hyvin. Kajaani tuntuu kodilta. Mies on kokenut hyvin vähän ennakkoluuloja – ikävät tapaukset on laskettavissa yhden käden sormilla.

– Jos tällainen tilanne joskus tulee, ettei joku luota, en minäkään halua hoitaa sellaista potilasta, Shah toteaa.

Kaksi päivää kesää

Raul Valiente osoittaa Suomussalmen taajama -kylttiä
Suomussalmen maisemat poikkeavat Raulin kotimaan vehreydestä.Raul Valiente

Noin 100 kilometrin päässä Suomussalmella päivä etenee verkkaisemmin kuin keskussairaalan polilla, mutta Raul Valientellakin riittää tekemistä. Hän määrää yhdelle Kainuun monista Heikkisistä tulehduskipulääkettä. "Ymmarratko kaikki?", hän kyselee vielä ja toivottaa lopuksi heipat.

Lääkäri silmäilee jo seuraavan potilaan tietoja. Todennäköisesti tämän ongelmat ovat jotain aivan muuta – ja juuri siitä Valiente pitää työssään Suomessa. Espanjassa yleislääkärien työnkuva on paljon suppeampi: he tekevät paljon seurantakontrolleja ja mittaavat verenpaineita ja verensokeria – paljon samantyyppisiä tehtäviä, mitä Suomessa hoitavat sairaanhoitajat. Työ kainuulaisessa terveyskeskuksessa tarjoaa enemmän haasteita ja on näin antoisampaa.

Valiente on positiivisen ja vaatimattoman oloinen persoona. Viime viikolla tuli täyteen 32 vuoden ikä ja sitä juhlistettiin terveyskeskuksen pikkujoulujen yhteydessä. Valiente ja Vanesa olivat suomalaisesta juhlimistyylistä hieman hämillään.

– Espanjassa pikkujoulut kestävät pitkään, tunteja ja tunteja. Mutta täällä kävimme vain teatterissa, syömässä ja sitten mentiin kotiin.

Pariskunta on jo saanut suomalaisia ystäviä, vaikka helppoa se ei ole ollut. Kun espanjalaisten voidaan sanoa asuvan kaduilla, viihtyvät suomalaiset visusti kodeissaan.

– Espanjassa kaikki ovat ystäviäsi ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Täällä on vaikeampaa, mutta kun kerran pääset kaveriporukkaan sisään, se on samanlaista.

Vapaa-ajallaan Raul ja Vanesa kävelevät mielellään metsässä tai lähtevät käymään Kajaanissa. Luonto on molemmille tärkeä. Valiente on yhä Espanjan kansalainen, eikä hän ole vielä miettinyt elämäänsä kovin pitkälle. Aika näyttää, haluaako hän myöhemmin taskuunsa myös leijonapassin. Vaivalla opittu kielitaito sitoo häntä kuitenkin Suomeen.

– Kun olen kielen opiskellut, haluaisin pysyä täällä pitkään. Tilanne voisi olla eri, jos täällä puhuttaisiin englantia.

Valienten kotiutumiseen vaikuttaa varmasti myös rakkaan Vanesan viihtyminen Kainuun maisemissa. Alku on vaikuttanut lupaavalta ja molemmat auttavat toisiaan kielen oppimisessa – pari on muun muassa keksinyt lähetellä toisilleen whatsapp-viestejä suomeksi.

– Vanesa on positiivinen nainen. Hän haluaa rauhallisen elämän. Ja hän ymmärtää Suomea jo paremmin kuin minä, Valiente väittää.

Lähtökohdat kuulostavat kieltämättä hyviltä.

Suomussalmen lumisissa maisemissa kesä tuntuu kaukaiselta muistolta – ja sekin kesti Valienten mielestä vain pari päivää.

– Huonoin asia täällä on pimeys. Kaipaan lämpöä ja aurinkoa. Perhettäni en juuri ikävöi, sillä olen heihin paljon yhteydessä Skypen välityksellä. Oikeastaan jopa enemmän, kuin Espanjassa asuessani.

Lisää lääkäreitä koulutetaan

Hyvästelen Valienten ja koetan selvitän terveyskeskuksen ovilta autolleni liukastumatta. Aamupäivä on harvinaisen kaunis: taivas on kuulas ja pieni pakkanen tuntuu poskissa. Harmi, että Valienten täytyy olla töissä juuri nyt, sillä kun hän pääsee vapaalle, on pimeys jo saartanut maiseman. Päivän pituus on Suomussalmella hädin tuskin neljä tuntia. Valienten kotikaupungissa auringosta saisi nauttia kaksinkertaisen ajan.

Lääkäri on perinteisesti ollut kansainvälinen ammatti. Paremman koulutuksen ja mielekkäämmän työn perässä maailmalle lähtivät myös Shah ja Valiente. Aika näyttää, kotiutuuko myös Valiente Suomeen vuosikymmeniksi. Shahilla Suomen kansalaisuus on ollut jo kauan, eikä tämä haikaile muualle.

Kaukaa tulevat ammattilaiset ovat merkittävä lisä lääkärikuntaan. Vaikka viime vuosina suunta on ollut hyvä, on lääkäreistä yhä vajetta eri puolilla Suomea. Osaajia kaivataan sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, ja erikoissairaanhoidon puolella psykiatrian taitajille olisi suuri kysyntä. Lääkärivajeeseen ollaan reagoimassa lisäämällä lääketieteellisten koulutuspaikkojen määrää. Ensi vuonna opintonsa aloittaa 150 henkilöä enemmän kuin aiemmin ja joukkoa täydentävät myös ulkomailla opiskelevat suomalaiset. Tilanne on siis helpottumassa huomattavasti, mutta aivan heti vaikutukset eivät näy.

Suomen lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halinen on optimistinen. Paikallisista ongelmista huolimatta hän ei puhuisi Suomessa lääkäripulasta, sillä koko maassa vaje on enää viiden prosentin luokkaa. Esimerkiksi vuonna 2006 lukema oli 9 prosenttia. Hän uskoo, että tulevaisuudessa, noin 6-10 vuoden aikajänteellä, tilanne voi kääntyä jopa päinvastaiseksi: lääkärien välinen kilpailu työstä kiristyy.

Tämänhetkistä lääkärivajetta voidaan kuitenkin Halisen mielestä korjata tehokkaimmin ja nopeimmin palkkaamalla osaajia Suomen rajojen ulkopuolelta. Halisen mielestä muualta tulleita ammattilaisia pitäisi tukea entistä enemmän: auttaa heitä kielen opiskelussa ja tarjota lisäkoulutusta.

Tapaamani lääkärit ovat joutuneet sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan pitkälti omin voimin. Valiente opettelee yhä uutta kulttuuria ja kieltä, Shah taas on nähnyt jo lähes kolme vuosikymmentä suomalaista elämänmenoa. Yksi asia yhdistää molempia: kummallakin tuntuu olevan nöyrän optimistinen asenne lääkärin työhön.

Lue seuraavaksi