Jari Tervo: Jääkärit hakivat turvapaikkaa

Jääkärit kulkivat sata vuotta sitten isänmaan pimeällä maaseudulla hakien turvapaikkaa. Niin aina kulkee joku, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.

Jari Tervo
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Itsenäisyyttä juhlittiin eilen myrskyisissä tunnelmissa, sekä henkisesti että meteorologisesti. Syksy on ollut repivintä aikaa miesmuistiin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Loputtomiin vatuloiva Sipilän hallitus ei uskalla toteuttaa ohjelmaansa. Ammattiyhdistysliike vakuuttaa ymmärtävänsä laman syvyyden. Niin syvä se ei kuitenkaan koskaan ole, että työehtoja voisi heikentää sentin puolikastakaan.

Maahan on saapunut kolmekymmentätuhatta turvapaikanhakijaa. Osalle kansasta tämä on merkki itsenäisyyden menetyksestä, vaikka se piti menettää jo Euroopan unioniin liityttäessä. Kansalaisilla on huolia. Suomalaista hengenelämää edustavien Lidlien paikalle pelätään rakennettavan moskeijoja.

Kärsimys ei tee ihmisestä jaloa. Se tekee hänestä kärsineen. Silti hädänalaisia on autettava.

Jari Tervo

Unionin saatanallistajat menettävät aina malttinsa, kun heiltä kysyy, onko myös Saksa menettänyt itsenäisyytensä. Entä Ranska? Entä Britannia? Entä Puola? Entä Tshekki? Jos nämä muut valtiot ovat säilyttäneet itsenäisyytensä, niin onko tämä valtava EU-koneisto rakennettu vain ja ainoastaan Suomen itsenäisyyden murskaamiseksi? Onko Suomen itsenäisyys niin vakava uhka kaikille muille unionimaille?

Osalle Suomen kansaa irakilaisten tulva maahan merkitsee päättymättömän punavihreän karnevaalin alkamista. Etnistä ruokaa syödään, pop-up-teltoista myydään tiikerikakkua, maailmanmusiikkia kuunnellaan, rastamyssyjä virkataan sateenkaaren väreihin, terveyssandaaleissa sambataan ja poskisuudelmat mäjähtelevät.

Vaikea päättää, kumman kansanosan kuvitelma on kauempana tosielämästä. Ajatellaanpa nyt aluksi vaikka Riihimäkeä. Siellä asuu saman verran väkeä kuin Suomeen on tullut turvapaikanhakijoita tänä vuonna.

Kymmenientuhansien ihmisten joukkoon vääjämättä arpoutuu myös epäkuranttia tavaraa.

Jari Tervo

Onko järkevää ajatella, että kaikki riihimäkeläiset ovat luonteeltaan ja käytökseltään nuhteettomia? Ei tietenkään. Siksipä kukaan ei ajattele niin. Kaikki suomalaiset ovat varmoja siitä, että riihimäkeläisten joukossa vaeltaa aikamoinen määrä paskiaisia. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kymmenientuhansien ihmisten joukkoon vääjämättä arpoutuu myös epäkuranttia tavaraa.

Sama pätee myös turvapaikanhakijoihin. Kärsimys ei tee ihmisestä jaloa. Se tekee hänestä kärsineen. Silti hädänalaisia on autettava.

Minun itsenäisyyspäivääni kuuluu aina lipeäkalaa, valkokastiketta, maustepippuria, herneitä, lanttulaatikkoa, karmeita kolttuja ja ihmettelyä: miten tuokin on taas tuonne kutsuttu.

Samalla huvittelen etsiskelemällä isänmaasta ja sen historiasta ensi silmäyksellä toisiaan vierastavia pareja. Mutta vain ensi silmäyksellä.

Iltakuudelta sytytimme ikkunaan kaksi sinivalkoista kynttilää. Myös Venäjän vallan aikana ikkunakynttilät tunnettiin. Ne sytytettiin keisariperheen merkkipäivien kunniaksi. Kun Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan, kynttilöillä juhlittiin kuningasperhettä.

Muutamana vuotena ennen Suomen itsenäistymistä kansalaiset sytyttivät ikkunoihin kynttilöitä aivan erityisestä syystä. Jääkärit kulkivat etappiteitä pitkin Ruotsin kautta Saksaan sotilasoppiin. Jääkärit halusivat itsenäisen Suomen. Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan ja venäläiset viranomaiset pitivät jääkäreitä maanpettureina. Tämän vuoksi venäläiset vallanpitäjät jahtasivat jääkäreitä.

Kun kansalainen sytytti tuolloin kynttilät ikkunaan, se tarkoitti, että jääkäreillä olisi turvallinen yösija talossa. Jääkärit kulkivat sata vuotta sitten isänmaan pimeällä maaseudulla hakien turvapaikkaa. Niin aina kulkee joku.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija