"Jos mä ja sä haetaan töitä, todennäköisesti sut poimitaan, koska sulla on suomalainen nimi" – neljä tarinaa työllistymisestä

Miten maahanmuuttajat pääsevät kiinni työnsyrjään Suomessa? Muhiadin, Vimaladevi, Hewan ja Dmytro kertovat omat tarinansa.

Kotimaa
Muhis
Muhiadin Mahamud, 22, on ollut kolme vuotta töissä Mannerheimintien Alepassa Helsingissä. Hänen mukaansa harva maahanmuuttaja haluaa elää sosiaalituilla.Yle

Muhiadin Muhamed Mahamud, 22

Somaliasta Suomeen vuonna 2001

"Tulin Suomeen kahdeksanvuotiaana, ja aloitin koulun melkein saman tien. Valmistava kieliopetus oli samassa koulussa suomalaisten kanssa, oltiin samoilla käytävillä ja välitunneilla. Siitä tuli motivaatiota, kun joka päivä näki sen tason mikä pitää saavuttaa. Vuotta myöhemmin menin suomenkieliselle tokaluokalle, ja koulusta sain perustan kaikkeen."

"Nyt olen ollut kolme vuotta töissä Alepassa, ja aion jatkaa kunnes tiedän mitä haluan opiskella. En halua opiskella turhaan, vaan tienata täältä omat rahani. Työllistymisessä on ihan sama mistä olet kotoisin, kunhan puhut suomea hyvin. Se on tosi tärkeää, ja jos tulet 30–40-vuotiaana Suomeen niin joudut opiskelemaan älyttömästi sitä kieltä, jotta pystyt puhumaan kuin kantasuomalainen."

"Jos rehellisiä ollaan, niin kyllä maahanmuuttaja joutuu ponnistelemaan vähän enemmän työpaikkansa eteen. Jos mä ja sä laitetaan samoilla papereilla hakemus sisään, niin todennäköisesti sut poimitaan listalta heti ja sulle soitetaan, koska sulla on suomalainen nimi. Mutta loppujen lopuksi kaikki on kiinni omasta asenteesta. Maahanmuuttajat pitää saada pois omalta mukavuusalueeltaan eli hakeutumaan suomalaisten piireihin ja tekemään tuttavuuksia, jotta kieli kehittyy. Mutta suomalaistenkin pitää olla avoimempia. Ei ketään kaveeraa sellaisen kanssa, jolla on hirveästi ennakkoluuloja ja joka on heti puhaltamassa pelin poikki."

Vimaladevi Gunasekar, 36

Intiasta Suomeen vuonna 2005

"Tulin tänne mieheni perässä vuonna 2005. Olin raskaana, ja sitten jäin kotiin hoitamaan lasta. Pystyin opiskelemaan vain hitaammalla suomen kurssilla. Olin muutaman kuukauden työharjoitteluissa ravintolassa ja päiväkodissa, mutta sitten syntyi toinen lapsi. Pelkäsin, että jos olen taas vuoden kotona, niin en osaa kohta lainkaan suomea. Menin iltakouluun, jota oli mahdollista käydä vain kaksi päivää viikossa, jotta pystyin muina päivinä hoitamaan lapsia."

"Pääsin iltakoulusta ensimmäiseen täysin suomenkieliseen työharjoitteluuni vanhainkotiin laitoshuoltajaksi. Kaikki puhuivat puhekieltä, ja olin ensin pitkään hiljaa. En pystynyt puhumaan asukkaidenkaan kanssa. Ensimmäisen vuoden ajan vaan kuuntelin muita, mutta sitten aloin puhua itsekin. Minulla on hyvä pomo. Kun laitoshuoltajan työssä ei enää ollut minulle mitään uutta, hän antoi minun pitää työni mutta tulla samalla Amieduun oppimaan lisää. Nyt opiskelen hoiva-avustajaksi, ja kolme päivää viikossa teen siihen kuuluvaa työharjoittelua samassa vanhainkodissa. Se on hyvä, sillä töissä suomea oppii parhaiten, ja koulussa voi kysyä asioista joita ei ymmärrä."

"Kieli on edelleen vaikeaa. Meillä kotona puhutaan mieheni ja lasteni kanssa tamilia, mutta 9-vuotias poikamme on koulussa ja puhuu hyvää suomea. Hän aina korjaa minua että äiti, sinä sanoit tämän ja tämän väärin."

Hewan Tesfaye Tola, 20

Etiopiasta Suomeen vuonna 2014

"Suomen kielen valmistava koulutus, jossa olen ollut vuoden, on juuri loppumassa. Siinä meillä on ollut suomea neljänä päivänä viikossa, ja opettaja Leo on ollut tosi mahtava. Olen ollut tyytyväinen opintoihin, ja minut on otettu hyvin vastaan. Ensi viikolla alkavat kotoutumiseen kuuluvat peruskouluopinnot. Jos ne tekee hyvin, niin niistä voi selvitä vuodessa."

"Minusta työllistymisessä ainoa ongelma on suomen kieli, enkä usko että sekään on ongelma. Monta asiaa voi kysyä aluksi vaikka englanniksi. Peruskoulun jälkeen haluaisin tehdä lukion ja ammattikoulun yhdistelmätutkinnon, kuulin mun suomalaiselta ystävältäni, että sellaisia on. Haluaisin ensin hoitajakouluun ja sitten myöhemmin yliopistoon. Haluan tehdä jonkin korkeakoulututkinnon."

Dmytro Zhovtobryukh, 36

Ukrainasta Suomeen vuonna 2000

"Jäin työttömäksi tammikuussa 2013. On vaikea sanoa miksi en saanut sen jälkeen töitä, vaikka hain moniin paikkoihin: analyytikoksi, tutkijaksi, projektinjohtajaksi. Muutama potentiaalinen työnantaja sanoi että olen ylikoulutettu, koska minulla on it-alan tohtorintutkinto. Ehkä työnantaja ajatteli, että minulle pitäisi maksaa paljon. Mutta minusta tuntui myös, että kieli oli tärkeä asia. En puhu täydellistä suomea, ja yksi mahdollinen työnantaja sanoi, että firmassa kaikki työntekijät puhuvat sujuvaa suomen kieltä. Oletin, että kieli oli yksi syy siihen, että minua ei valittu."

"Olin pitkään tutkijana Jyväskylän yliopistolla. Mutta lamassa tutkimusrahaa leikataan ensimmäisenä, emmekä saaneet informaatioteknologian käyttöä Venäjällä tehtävässä bisneksessä tutkivalle projektillemme jatkorahoitusta. Ja yliopistossakin uramahdollisuudet ovat paljon paremmat, jos puhuu sujuvaa suomea."

"Halusin löytää jotain uutta, ja pääsin te-toimiston kautta pelikehittäjän koulutukseen. Olin ainoa ulkomaalainen siinä koulutusryhmässä, ja suuri osa koulutuksesta oli suomeksi. Siitä porukasta muodostui Snowhound-pelikehitystiimini, ja nyt on tehty töitä reilu vuosi yhdessä. Jos joku olisi pari vuotta sitten kysynyt, että uskonko että tällainen yhteistyö suomen kielellä onnistuisi, niin en olisi uskonut."