Hyppää sisältöön

Kissako naisellinen lemmikki? Löytökissamiehet romuttavat myyttiä kalenterissa

Hyväntekeväisyyskalenteri purkaa mielikuvaa kissasta naisten lemmikkinä. Kalenteri esittelee kuvin ja tarinoin 12 miestä, jotka ovat ylpeitä löytökissojen omistajia.

Kuva: Juha Åman

Kemiläinen Markus Hintikka on henkeen ja vereen kissaihminen. Hän on itse asiassa sitä mieltä, että kissa jos mikä on tosimiehen lemmikki.

– Ajatusmalli on automaattisesti, että tosimiehellä on dobermanni tai schäfer. Mutta minä koen olevani hyvin miehinen, kun mulla on kissoja, joita mä saatan koettaa kouluttaa, mutta josta ei tuu yhtään mitään, Hintikka nauraa.

Hintikkaa kiehtoo kissan kaksijakoinen luonne: se on toisaalta sosiaalinen ja ystävällinen, mutta osaa olla myös "kertakaikkisen pirullinen". Hintikan ja hänen vaimonsa kotoa kissoja löytyy neljä – enemmänkin olisi, ellei vaimo olisi järjen äänenä.

– Minä ottaisin kaikki karvaiset kulkurit katon alle, jos se vain olisi mahdollista, mies myöntää.

Hintikka on yksi kahdestatoista merilappilaisesta miehestä, jotka esiintyvät Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitujen kissojensa kanssa vuoden 2016 seinäkalenterissa.

"Minulla ja Hugolla on viha-rakkaussuhde. En ole eläissäni nähnyt niin hellyyttävää ja persoonallista olentoa ja samalla niin ilmeetöntä ja pirullista ruokavarasta. Elämä ilman Hugoa olisi harvinaisen tylsää", kertoo kalenterissa esiintyvä Sami. Kuva: Elina Korpi

Kalenterilla rahaa löytöeläimille

Hyväntekeväisyyden ohella tarkoituksena on romuttaa myyttiä kissasta naisellisena lemmikkinä. Ja sen se tekeekin – vieläpä tyylikkäästi.

Kalenterin tuotto käytetään lyhentämättömänä eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa olevien eläinten hyväksi. Esillä ovat löytökissat, joita edelleen päätyy kohtuuttoman paljon eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin kautta Suomen.

Kuvien takaa löytyy kaksi torniolaista ammattilaistason valokuvaajaa, Juha Åman ja Elina Korpi. Heille kalenterin kuvaaminen oli hyväntekeväisyysurakka, joka nieli lukemattomia tunteja. Eivätkä kissat aina päästäneet kuvaajia helpolla.

– Itse päähenkilö kissa ei ollut niin yhteistyökykyinen kuin mitä halusin. Sitä ei voi etukäteen suunnitella, pitää mennä heidän ehtojensa mukaan, kuvailee Åman kuvausurakkaansa.

Eläinystäväksi tunnustautuva Åman laskee jääneensä silti kalenteria tehdessä plussan puolelle – hyvän mielen ja kuvaajana kehittymisen kannalta.

– Kokemuksena oli tosi mahtava. Kuvaustilanteet pyrittiin tekemään niin, että se olisi enemmänkin olemista niiden ihmisten ja lemmikkien kanssa, Åman kertoo.