"Hän hymyili ja minä hymyilin vastaan" – sotainvalidi Eino Hautamäen Linnan juhlilla monta hienoa hetkeä

Kun kokkolalainen sotainvalidi Eino Hautamäki sai kutsun Linnan juhliin, vuosien vitsailu juhliin pääsemisestä kummitytär Teija Pokelan kanssa muuttui todeksi. 95-vuotias Eino piti juhlia hienoina, liikuttavina ja tarjoilultaan runsaina - kauniina ja mukavana kokemuksena.

sotainvalidit
Eino Hautamäki istuu keinutuolissa ja vierellä kummitytär Teija Pokela.
Teija Pokela ja Eino Hautamäki Linnan juhlien jälkeen KokkolassaRaila Paavola / Yle

– Se oli oikein kaunis ja mukava, erittäin hieno kokemus, kertoo Eino matkasta.

– Linna oli hieno. Televisiosta katsoen näytti tanssisali isommalta, ja todellisuudessa se oli minun mielestäni paljon pienempi, jatkaa Eino.

Saattaja on tärkeä

Sota-aikana Eino Hautamäki palveli lääkintäaliupseerina JR 50:ssä. Saattajana sotainvalidilla oli kummitytär Teija Pokela.

– Ilman häntä en olisi pärjännyt ollenkaan. Hän tiesi ja osasi hoitaa kaikki asiat. Hänen miehensä Jussi oli viemässä meitä linnaan, ja ilman häntä me ei olisi Teijan kanssa pärjätty. Minulla oli helppo olla.

– Oli siellä kauheasti sakkia ja tungosta, välillä ei päässyt kääntymäänkään. Oltiin sitten sellaisessa paikassa, että päästiinkin kolmantena menemään kättelyyn.

Sotien veteraaneille oli varattu linnassa omat huoneet. Eino sijoitettiin eri huoneeseen, Teija saattajien huoneeseen. Linnan henkilökunnasta käytiin kysymässä pärjäämisestä.

Teija tuli hyppyä, kun luuli, että minulle on tapahtunut jotain.

Sotainvalidi Eino Hautamäki

– En mitenkään, sanoin, miksi se Teija, minun kaverini, vietiin pois? muistelee Eino Hautamäki ihmetelleensä. Silloin Teijaa lähdettiin hakemaan.

– Teija tuli hyppyä, kun luuli, että minulle oli tapahtunut jotain. Sitten me saatiin istua koko aika yhdessä.

Presidenttiparin kohtaaminen hymyilytti

Teijan vieressä istui sata vuotta täyttänyt innokas keskustelija ja Einon vieressä lotta. Veteraanin iltahuuto -lauluesitys oli kokemus kaikille.

– Me seistiin, kuunneltiin ja liikututtiin siitä kauheasti, vakavoituu Eino muistelemaan.

Eino Hautamäki ja Teija Pokela menossa Linnan juhliin 2015 ulkovaatteet päällä.
Eino Hautamäki ja Teija Pokela menossa Linnan juhliin 2015Juhani Pokela

– Se lotta, joka istui minun vieressäni liikuttui myös kovin. Hän oli mielissään siitä, kun presidentti oli kehunut lottapukua illan kauneimmaksi puvuksi. Kahdella oli lottapuku päällä linnassa, laskee Eino.

Presidenttipari kahvitteli samassa huoneessa. Miten meni itse kohtaaminen?

– Mitäs hän, hymyili, ja minä hymyilin vastaan. Nimeni sanoin ja kiitin kutsusta. Hän toivotti hyvää itsenäisyyspäivää, ja rouva myös. Olivat hymysuin siinä, kertoo Eino hautamäki.

Huumoria ja liikuttumista

Puolustusministeri Niinistön tervehtiminen oli myös jäänyt mieleen ja samoin Jaakko Valtasen, entisen puolustusvoimien komentajan.

– Neljän natsan kenraali, muisteli Eino kauluslaattoja. Hän kävi myös tervehtimässä ja sanoi tutun näköiseksi.

Enhän minä ollut ikinä niin ison herran luona siellä päässyt käymäänkään!

Sotainvalidi Eino Hautamäki

– Tottakai sitä on Syvärillä nähty, naureskelin hänelle. Enhän minä ollut ikinä niin ison herran tykönä siellä päässyt käymäänkään!

Kaikkien liikuttavin hetki oli yksi kohtaaminen. Einon sanoin…

– Melkein minullakin tuli vesi silmään, kun se urheilija…

– Pekka Hyysalo, jatkaa Teija. Se vakavasti loukkaantunut freestyle-laskettelija. Hän tuli äitinsä kanssa juttelemaan, koska oli halunnut tavata sotaveteraanin. Siinä juteltiin varmaan kymmenisen minuuttia ja otettiin yhteiskuvakin.

– Molemmilla – Einolla ja Pekalla – olivat peukut pystyssä. Se oli todella koskettava tilanne, kertoo Teija.

Se oli todella koskettava tilanne.

Saattaja Teija Pokela

– Se oli fiksu poika, muistelee Eino. Vieläkö hän oli niin pitkä, ja minä en päässyt pystyyn, niin hän meni siihen polvilleen viereen kuvaa varten.

Innostuksella jaksoi

– Kyllä oli niin mahtava reissu! Ei olisi uskonut! Kaikki pelasi aivan mahtavasti. Tavaraa oli junamatkalla mukana vaikka viikoksi, kertaa kokemuksiaan omalta osaltaan myös kummitytär Teija Pokela. Olisikohan pidempikin olo sotainvalidille maistunut?

– Aivan hyvin. Ei olisi ollut mitään kiirettä lähteä, naureskelee Eino kotituolissaan ja ihmettelee miten unet olivat maistuneet niin hyvin reissun jälkeen, että oli nukkunut reilusti yli kellonympäryksen!

Muistot talteen

Miten hienon reissun muistot saadaan säilymään, on kysymys, jossa Eino luottaa Teijaan.

– Teija on hyvä muistamaan ja tekemään.

– Valokuvia täytyy nyt tehdä ja yhdestä kuvasta tehdään taulu molemmille, paljastaa Teija.