Henkilökuva: "Ehkä mulla on ADHD omalla tavallaan" – Santtu-Matias Rouvali rauhoittuu, kun musiikki on hänen näpeissään

Harva kapellimestari kiikuttaa intendentille verisen veitsen. Santtu-Matias Rouvali on hajamielisyyksissään tehnyt niin. Tampere Filharmonian ylikapellimestari ravistelee sinfoniaorksterin jäykkiä rakenteita.

Kotimaa
Santtu-Matias Rouvali
Marja Väänänen / Yle

Käytössä kärsinyt partituuri lävähtää porraskäytävän lattialle. Kookkaan nuottivihon päälle tippuu vielä tahtipuikko. Kello on pari minuuttia vaille kymmenen.

– Mä käyn äkkiä tupakalla, mutta sitä ei saa kirjoittaa. Olen luvannut lopettaa, Santtu-Matias Rouvali huikkaa.

Tasan kello kymmenen kolmekymppinen kapellimestari hölkkää Tampere-talon ison salin lavalle, kun muusikot ovat jo virittäneet soittimensa. Ennen työpäivän alkua Rouvali on ehtinyt pohtia, miten orkesteria olisi syytä tänään harjoittaa. Hän on aamuihminen.

Harjoitus alkaa katkonaisesti. Ihannetilanteessa kapellimestarin ei tarvitsisi puhua, vaan käsien, eleiden ja ilmeiden pitäisi riittää. Mutta edellisenä päivänä Tampere Filharmonian soittajat olivat menneet aliarvioimaan Jean Sibeliuksen kuudennen sinfonian. Rouvali lopetti harjoitukset siihen paikkaan, koska vähimmäisvaatimus on, että soittajat osaavat oman stemmansa. Vasta sitten voidaan tehdä musiikkia.

Santtu-Matias Rouvali
Rouvalin mielestä paras tulos saadaan, kun töitä tehdään hyvässä hengessä.Marja Väänänen / Yle

Pari vuotta sitten elokuussa Santtu-Matias Rouvali kurvasi myöhässä Tampere-talon pihaan. Vakituinen pesti ylikapellimestarina oli alkamassa.

Sitten mä nyljin ne siinä parkkipaikalla.

Tuolloin aamu oli tavallistakin parempi. Rouvali oli lähtenyt viideltä Nurmijärven kodistaan kyyhkymetsälle.

– Usein käyn maanantaina tai tiistaina ennen treenejä metsästämässä. Silloin mä en muistanut katsoa kelloa.

Saalista oli tullut. Rouvalin oli pistettävä linnut repussa takakonttiin ja lähdettävä ajamaan töihin.

Harjoitusten loppupuolella häntä huoletti, sillä kyyhkyset olivat jo kuudetta tuntia nylkemättä. Se alkaa olla takaraja, jos ei halua lihojen pilaantuvan. Parhaassa tapauksessa linnut nyljetään heti saalistuksen jälkeen. Ei auttanut kuin lainata veitsi ruokalan keittiöstä.

– En mä keksinyt muuta. Sitten mä nyljin ne siinä parkkipaikalla, Rouvali kertoo.

Intendentti Helena Hiilivirta, joka palkattiin konkariksi nuoren Rouvalin rinnalle, muistaa tapauksen ikuisesti. Kun lihat oli saatu pelastettua, Rouvali päätti jostain syystä palauttaa pitkän, verisen veitsen intendentille, jonka tehtäväksi jäi viedä se keittiöön. Ensivaikutelmaa ihmeteltäväksi.

– En mä näitä juttuja tahallani tee. Kaikki täällä nykyään tietävät, että tuollaista sattuu. Ovat nuo kyllä ulkomailla vähän ihmetelleet, että oho, tämä ja tuo menivät nyt noin, Rouvali hymyilee.

Santtu-Matias Rouvali on ikäpolvensa lupaus siitä, että suomalaiskapellimestarit tunnetaan maailmalla tulevaisuudessakin. Tänä vuonna hän on käynyt johtamassa ainakin Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Englannissa. Maestro on nähty muun muassa Esa-Pekka Salosen Lontoon Philharmonia Orchestran edessä. Rouvalin eduksi voi laskea musikaalisuuden lisäksi sen, että hänet kyllä muistetaan.

Santtu-Matias
Ylikapellimestari tekee töitä jatkuvasti, myös vapaa-ajallaan.Marja Väänänen / Yle

Marraskuisen keskiviikkoharjoituksen ensimmäisellä tauolla Rouvali antaa luvan seurata häntä, kunhan tupakka on palanut.

Sibeliuksen kuudes on tältä päivältä ohi, ja muusikot saivat lopulta kapellimestarin juonen päästä kiinni.

– Se meni tosi hienosti just sen takia, kun eilen vähän ärähdin. Ne eivät olleet uskoneet, että teos on vaikea. Joskus joutuu sanomaan tiukemmalla sävyllä, jotta asia menee perille.

Sitten tulee morkkis.

– Kyllä mä illalla mietin, että sanoinko liian pahasti. Kun nämä tietävät, että jos mut saa suuttumaan, niin sitten on kyllä tapahtunut jotain pahempaa.

Rouvalin tausta lyömäsoittajana näkyy ja kuuluu rytmissä. Musiikki tikkaa kuin kello, mutta se ei yksin riitä orkestereille. Kukaan ei halua soittaa kapellimestarille, joka lyö vain tahtia. Rouvalille on ehdottoman tärkeää, että hänen olemuksensa peilaa musiikkia ja sen tulkintaa.

Tauon jälkeen orkesteri työstää Sebastian Fagerlundin uutta Stonework-teosta.

– Saanko laulaa? Se menee näin, Rouvali toistaa.

Fagerlundin musiikki syttyy, kunhan rytmiin saa groovea.

Santtu ohjaamassa
Rouvalin johtamana musiikki tikkaa kuin kello. Siihen päälle kapellimestari haluaa oman tulkintansa.Marja Väänänen / Yle

Ennen konsertteja Rouvalia stressaavat epäolennaiset asiat. Ovatko kaikki kamat mukana? Siihen on syynsä: kerran hajamielinen kapu unohti kengät, toisella kertaa valkoisen paidan. 166-senttinen taiteilija sai lainapaidan kaapin kokoiselta järjestäjältä.

Hiljattain Rouvali asteli konserttilavalle ja huomasi, että tahtipuikko puuttui. Asiansa osaava järjestäjä onneksi haistoi tilanteen ja tuli ojentamaan työvälineen.

Kun “se on tossa”, pystyt pitämään kontrollin.

– Ehkä mulla on ADHD omalla tavallaan. Ovat ihmetelleet sitä, ettei se näy konserttitilanteissa, Rouvali sanoo ja alkaa johtaa päässään soivaa musiikkia, kuten hänellä on tapana. Mielikuvitussävelet näyttävät tarttuvan hänen sormenpäihinsä.

– Kun “se on tossa”, pystyt pitämään kontrollin. Tiedät mitä teet.

Vuonna 2005 Tampere Filharmonia sai kaupungilta 75-vuotislahjaksi lisää rahaa. Orkesterin vahvuus kasvoi 97 muusikkoon, ja se on nyt ainoa täysimittainen sinfoniaorkesteri pääkaupungin ulkopuolella. Huhutaan, että suuri merkitys oli silloisen ylikapellimestarin Eri Klasin diplomatiataidoilla.

Sen jälkeen orkesteria johtivat John Storgårds ja Hannu Lintu. Koventunut taso huomattiin kaupungin ulkopuolellakin. Kun Rouvali astui puikkoihin, hype kasvoi entisestään. Nuoresta ylikapellimestarista tuli kaupungin mannekiini.

– Kyllä sitä tapahtuu, että jengi kävelee ohi, ja yhtäkkiä ne kääntyvät. Sitten tiedostat, että vittu, toi tunnisti. Joskus se on jopa raskasta.

Santtu-Matias Rouvali
Rouvalin tapana on johtaa kaiken aikaa mielikuvitusmusiikkia.Marja Väänänen / Yle

Samalla voi syntyä kiusallisia tilanteita.

– Hirveä kiire, mutta et voi sanoa, että sori, mutta mun piti vastata tähän puheluun ja sitten mun piti olla jo aloittamassa harjoitusta – ja kaiken lisäksi tekisi mieli juoda vettä. Sitten juot pullosta vettä, kun joku kysyy samalla, että mites koirat.

Nurmijärven maatilallaan Rouvali saa olla rauhassa. Tätä työrupeamaa edelsi kahden viikon loma, jonka aikana kapellimestari teki pihatöitä, lämmitti saunaa ja laittoi ruokaa. Rouvalin lempipuuhaa on näperrellä itse metsästetyille lihoille kastikkeita ja muita lisukkeita. Peuramakkara ja kyyhkynrinta onnistuvat koska tahansa.

Lomalla riitti tavallista enemmän aikaa myös perheelle.

– Mutta jos seurustelee kapellimestarin kanssa, niin on ottanut tietoisen riskin, että elämä on vähän erilaista kuin normaalilla perheellä. Se vaatii pitkäjänteisyyttä.

Sibeliuksen viides on hyvä valinta harjoituksen viimeiseksi kappaleeksi. Suosikkisinfonian lopun fanfaarit kaikuvat juhlavasti, kun Rouvali pistää viimeisetkin voimansa likoon. Hän ei koskaan syö mitään ennen harjoitusten päättymistä, ei edes aamupalaa. Hän sanoo hallitsevansa energiansa.

Hankalasta aamusta huolimatta muusikot lähtevät iltapäivällä tyytyväisinä kotiin. Kapellimestari käy sen sijaan vaihtamassa hiestä läpimärän paidan kuivaan. Sekin kostuu, sillä kroppa käy yhä kierroksilla.

tahtipuikot matkalaukussa
Kapellimestarin matkalaukussa on työvälineet.Marja Väänänen / Yle

Ylikapellimestarille varatun työhuoneen sisustus on askeettinen: pöytä, tuoli, sohva ja nuottiteline. Sohvalla lojuu pieni matkalaukku, jonka sisällä on noin kymmenen tahtipuikkoa, kuulokkeet ja nuotteja.

Rouvali tekee jatkuvasti töitä myös vapaa-ajallaan. Silloin tällöin on ilmoitettava puolisolle, että mies on nyt muutaman tunnin pois pelistä. Sen aikana Rouvali opettelee tulevan ohjelmiston partituureja.

Samaa työtä tekevät maailmantähdet Osmo Vänskästä ja Esa-Pekka Salosesta Sakari Oramoon ja Jukka-Pekka Sarasteeseen. Jopa professorisarjan Jorma Panulalle ja Leif Segerstamille partituuri on kaikki kaikessa.

Monet maestrot ovat johtaneet Rouvalin isää ja äitiä, jotka olivat töissä Lahden kaupunginorkesterissa. Lapsena lyömäsoittaja seurasi kahden pikkuveljensä kanssa vanhempiaan työpaikalle, konsertteihin. Silloin isokokoiset pikkuveljet pitivät huolta pienestä isoveljestään.

Se kiihdytti ja ajo päin.

– Silleen että kato nyt vähän, sulla on niinku eriparikengät.

Nykyään veljiä on yksi. Toinen kuoli auto-onnettomuudessa neljä vuotta sitten, 23-vuotiaana. Basisti oli roudaamassa keikkakamoja bändikaverinsa kanssa.

– Pienellä Fiat Puntolla ajoivat, kun joku äijä päätti tappaa itsensä. Se kiihdytti ja ajo päin.

Rouvali vaikenee hetkeksi. Puntossa ollut kaksikko menehtyi onnettomuudessa, kun taas itsemurhaa yrittänyt jäi henkiin.

– Sen tajuaa heti, että ei jumalauta. Olin ihan sokissa. Mutta nopeasti ajattelin, että noh, vaivunko muka itse johonkin. On pakko vain jatkaa.

– Ja on meitä vielä kaksi.

kolme kapelimestaria
Yle Uutisgrafiikka

Koko maailmaa kiinnostavien suomalaiskapellimestareiden sarjassa Salosen ja kumppaneiden jälkeen ovat vuorossa muun muassa Hannu Lintu, Mikko Franck ja Susanna Mälkki. He kuulevat musiikin niin, että siitä syntyy persoonallista. Vastaavaan pyrkivät myös ensi syksynä Japanin filharmonikkojen ylikapellimestarina aloittava Pietari Inkinen ja suomalaistunut Dima Slobodeniouk, joka aloittaa samaan aikaan Sinfonia Lahdessa.

Edellisiä nuorempi Rouvali sopii mainiosti listan jatkoksi. Hän paljastaa, että Tampereen sopimuksen päättyessä 2019 uutta tuskin kirjoitetaan kotimaan rajojen sisäpuolella.

Kuulo nousi hiljattain puheenaiheeksi, kun kapellimestari Raine Ampuja ryhtyi tutkimaan Anneli Auerin tapaukseen liittyvää hätäpuhelutallennetta. Tuoko hänen tittelinsä nauhan analysointiin lisäarvoa?

Muusikkopiireissä kulkee puolestaan tarina, jonka mukaan Leif Segerstam kuulisi orkesterin läpi jokaisen yksittäisen muusikon soiton.

Rouvali muistuttaa, että fysiikka tulee vastaan kaikille.

– Se on fakta, ettei kukaan voi kaikkea kuulla. Ihmiskorva pystyy parhaimmillaan kuulemaan, oliko se nyt seitsemän asiaa.

Toisaalta kuuloa voi avittaa yhdistelemällä informaatiota, orkesterissa soitinryhmiä, jotka soittavat samaa satsia. Jokainen voi helposti kokeilla, olisiko itsessä ainesta kapellimestariksi.

– Jos neljäkin asiaa pystyy laulamaan samaan aikaan pään sisällä, se on jo paljon.

Santtu-Matias Rouvali
Rouvali ramppaa tupakkahuoneessa varsinkin ennen konsertteja.Marja Väänänen / Yle

Haastattelun jälkeen Rouvalille maistuu tupakka. Lopulta hän antaa siunauksensa asiasta kirjoittamiseen, sillä onhan lopettamispäätös jo tehty.

Kapellimestari astelee Tampere-talon aulan kahviosta takaisin takahuoneisiin ja sieltä alakertaan. Vanhan liiton tupakkakopin haju tarttuu vaatteisiin.

– Tänne ramppaan ennen konsertteja. Kopissa on hyviä ihmisiä: äänimiehiä, teknikkoja, järjestäjiä ja muusikoita.

Rouvali saattaa jatkossakin käydä huoneessa, tupakalla tai ilman. Kyse on taas tulkinnoista.

– Täällä ne syntyvät, hän virnistää.