Joulusilakkaa troolataan pimeällä merellä – kalastaja ei juuri kotona käy

Merellä on pimeää ja märkää joulukuussa. Saaristomeren silakkatroolarit ovat silti liikkeellä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Syksyn kalastuskausi on ollut pettymys, silakkaparvet kadoksissa ja tuuli pitänyt aluksia rannassa. Troolarin kippari Seppo Partasta harmittaa. Nyt kuitenkin toive saaliiden kohenemisesta on virinnyt.

Kotimaa
kaksi troolaria Saaristomerellä

Tuuli heilauttaa autoa Kaitaisten sillalla Kustavin Ströömiä ylittäessä. Ennuste lupaa viidentoista sekuntimetrin lounaistuulta, mikä tarkoittaa kohtalaisen keinuvaa keliä.

Kurvaan Laupusten tienhaarasta kohti rantaa, tie kapenee ja kaksi kaurista vilahtaa autonvaloissa metsänreunassa. Minuuttia yli aamukuuden ajan pakastamon pihaan. Jossain sen takana laiturissa odottaa 17-metrinen puutroolari.

Kalastusaluksen kippari Seppo Partanen soittaa, kun puran kameroita autosta. Kyllä, löysin perille. Joulukuun aamun pimeys ja kylmä tuuli saa hytisemään lämpimän auton jälkeen, kun kävelen betonilaiturilla kohti troolaria. Meri velloo sen verran, että kapuaminen reelingin yli ei meinaa luonnistua.

Olo kohenee, kun saan mukillisen kahvia käteeni.

Troolari Huovarin koneet ovat käynnistyneet jo puoli kuudelta, joten köydet irti ja kohti Nauvoa. Kustavin Laupusista sinne on parin tunnin matka. Ohjaushytin pyörivä lasi heittää tyrskyävää vettä pois, mutta pimeältä mereltä näkyy vain tuikkivia merimerkkejä jossain kaukana. Mahtaakohan tänään tulla kunnon silakkasaalis?

Pimeällä merellä

Silakkatroolareilla on sesonki päällä. Syksy vain on ollut surkea viime vuoteen verrattuna, ollaan pari kuukautta perässä vuodentakaisesta saalistasosta. Tänä vuonna Saaristomerellä on päästy tositoimiin vasta pari viikkoa sitten. Isot tankkiroolarit kalastavat aavalla Selkämerellä, mutta Huovarin tapaisia pienehköjä troolareita liikkuu lähempänä rannikkoa.

Troolarin komentosillalta
Luotainten näytöltä seurataan kalaparvia.Markku Sandell / Yle

Vastaan tulee pieni rahtialus matkalla pohjoiseen kohti Isokarin majakkaa. Tietokoneen ruudulta pystyy kuitenkin näkemään muut merellä liikkujat, ja merivalvontakeskuksen ohjeita kajahtelee radiosta säännöllisesti. Useampia troolareita suuntaa kohti apajia. Huovarin paritroolauksen kaveri on Rockall, joka lähtee liikkeelle Rymättylän Röölästä.

Rockallin edeltäjä Bärbel makaa Saaristomeren pohjassa. Troolia nostettaessa viime tammikuussa sekallistui ja kaatui nopeasti mastojen rytistessä Huovarin kylkeen. Miehistö pelastui nipin napin.

Troolaus alkaa

Kello yhdeksältä aamu alkaa hiljalleen valjeta. Saaret erottuvat paremmin ja joku lokki kaartaa ohitse. Rockall laskee troolia eli laahusnuottaa Nauvon Innamon saaren liepeillä ja Huovari ajaa sen kyljelle. Troolin toisen sivun vaijerit kiinnitetään Huovariin ja paritroolaus alkaa pitkin mutkittelevia reittejä kohti Iniötä.

Nyt kipparilla ja matruusilla on aikaa aamupuurolle ja kahville. Matruusi Jussi Järvinen häärää keittolevyjen äärellä ja hyppää sitten ruoriin. Edetään parin solmun nopeutta, mutta parisataametrisen troolin uintia on tarkkailtava jatkuvasti. Luotaimessa näkyy harvakseltaan kirkkaita täpliä, ne merkkaavat silakkaparvia, joiden perässä tässä ollaan.

Silakkaa kalastusaluksen ruumassa
Viime vuonna silakkaa kalastettiin ennätyksellisesti Markku Sandell / Yle

– Saaliit ovat olleet aivan olemattomia, jos kahteen edelliseen vuoteen vertaa. Vasta viime viikolla alkoi olemaan sellaisia viitteitä, että talvi saattaa jossakin vaiheessa olla tulossa ja silakat parveutuvat tänne saaristoon, Seppo Partanen kertoo.

Silakkatroolari Huovari onkin maannut laiturissa pitkin syksyä kovien tuulien ja kehnon kalantulon takia.

Hiljaiselo Saaristomerellä jäänyt taa

Seppo Partanen on pitkän linjan kalamies. Hän lähti nuorena miehenä Pohjois-Norjaan opiskelemaan kuultuaan siellä olevan yhdelle suomalaiselle paikka varattuna. Partasella on kalastajan työn lisäksi kokemusta kalakaupasta ja jalostamon pyörittämisestä. Muutama vuosi sitten hän palasi jälleen merelle. Ensi kesänä kippari täyttää 63 vuotta, ja sitten pitää taas miettiä. Ei ehkä ihan vielä eläkkeelle.

Aluksen nimi Huovari on peräisin Partasen kotiseudulta Virolahdelta, jonne alus on rekisteröitykin. Huovari on vanha kalastajien tukikohtasaari itäisellä Suomenlahdella lähellä Venäjän rajaa. Huovari on tehty Ruotsissa vuonna 1979.

Meitä on tässä Saaristomerellä kaiken kaikkiaan kymmenen paattia tällä hetkellä.

Seppo Partanen, troolarin kippari

Suomessa silakka on tärkein merialueen kaupallisen kalastuksen saalislaji. Saaristomerelle silakkatroolarit ovat palanneet hiljaisemman vaiheen jälkeen.

– Luvialaiset ovat kalastaneet kymmeniä vuosia tuolla Iniön - Kustavin vesillä, mutta tämä keskinen saaristo oli hiljentynyt oikeastaan kokonaan. Me aloitettiin viitisen vuotta sitten kalastamaan. Nauvon puolella on vähän pidemmät perinteet, mutta sielläkin oli aika hiljaista pitkän aikaa, Partanen taustoittaa.

– Meitä on tässä Saaristomerellä kaiken kaikkiaan kymmenen paattia tällä hetkellä, Partanen laskeskelee.

Seppo Partanen troolari Huovarilla
Kalastaja Seppo Partanen.Markku Sandell / Yle

Saaristomeren troolarit purkavat saaliinsa rannikon pakastamoihin, mutta isommat alukset vievät silakkansa usein myös naapurimaihin: Ruotsiin tai Viroon.

Kun kalastuskausi on menossa, troolareiden miehistöä ei juuri kotona näy. Kippari ja matruusi ovat merellä niin paljon kuin jaksavat. Seppo Partanen sanoo käyvänsä ehkä kerran viikossa kotona pyykkiä pesemässä ja kotiväkeä katsomassa. Kalastuskauden päätyttyä on sitten aikaa olla kotona.

Kuusi tuntia vetoa

Joulukuinen harmaus ei merelläkään jaksa kirkastua kovin paljon. Pilvet matelevat alhaalla ja väliin pirskoo vettä kameran linssiin. Troolarin koneet hurisevat tasaisesti ja alus keikkuu pienessä aallokossa. Pelkäämäni tuuli ei ole noussut kovaksi ja saarten suojassa on tasaista. Radiopuhelimesta kuuluu välillä Rockallin miehistön kommentteja.

Huovari ja Rockall vetävät troolia neljällä vaijerilla hieman eri tavoin kuin muut troolarit. Myös troolin alaosaa pystytään säätämään tarvittaessa vaijereiden pituutta muuttamalla. Pari tuntia ennen nostoa vettä on aluksen alla luotaimen mukaan 23 metriä ja käytännössä kalastetaan koko matkalta pinnasta pohjaan.

Seppo Partanen katselee luotaimen näytölle ja radiopuhelimesta pärähtää kommenttia kalaparvista. Rockallista huikataan, että luotaimessa näkyvät pallerot ovat kovin pieniä.

Kaikki yli 10 tonnia on kotiinpäin.

– Troolin alapaula menee nyt pitkin pohjaa. Jos siellä on kaloja, meidän slangilla alapaula pöllyää. Luotaimessakaan ei välttämättä kalaa erota, kun se on niin tiiviisti pohjassa, kippari opastaa.

Saaristomerellä joulukuussa
Joulukuinen meri henkii kylmän harmaana.Markku Sandell / Yle

Lokkiparvi seuraa jo aluksia ja napsii pintaan irronneita silakoita. Muita kaloja ei hitaaseen trooliin juuri ajaudu, ne pystyvät uimaan karkuun.

Haistelen hetken merituulta kannella, kone jyskyttää ja aallokko keinuttaa tasaisesti. Joulukuisen meren kostea koleus tunkee kauluksesta niskaan. Troolin suulla oleva anturi kertoo, paljonko silakkaa ui pyydykseen.

– Kaikki yli 10 tonnia on kotiinpäin. Eilen saimme 25 tonnia, mutta nyt näyttää vähän huonommalta. Se tiedetään puolentoista tunnin päästä, Seppo Partanen arvioi.

Yhden aikaan Huovarilla nautitaan lounas. Paistettuja silakoita ja perunaa, porkkanaa ja sitruunakastiketta. Matruusi Jussi Järvinen kokkailee. Silakkaa syödään tässä paatissa paljon, vaikka muut suomalaiset nirsoilevat.

– Niinhän sitä väitetään, että suosio olisi kovasti vähentynyt. Me syödään melkein joka päivä, en osaa muista sanoa, silakkatroolarin päällikkö virnistää.

Suomalaisille silakka ei oikein enää kelpaa ruokapöytään kuin joulun perinneruokina. Punalihainen kala maistuu paremmin. Aika monen lounaslautasen annoskala vain on norjalaista kasvatuslohta.

Kemiönsaaren Kasnäsissä on aloittelemassa kalajauhotehdas, jossa silakoista tehdään kirjolohien rehua. Ilman turkistarhausta ja vientiä suomalaista silakkaa tuskin kannattaisi kalastaa.

Nosto jännittää

Huovari ja Rockall ovat päässeet Iniön vesille, Perkalan saaren vanha lentomajakka nousee horisontista kuin tehtaanpiippu. Tuuli on leppeä joulukuun keliksi ja aurinko yrittää pilkistää. Taivaalle repeilee punareunaisia pilviä.

Troolari Rockall Iniössä
Aurinko laskee ennen neljää.Markku Sandell / Yle

Troolin nosto alkaa kolmen maissa. Rockall ajaa kyljelle ja Huovarin vetovaijerit irroitetaan. Lokkiparvi sakenee sitä mukaa, kun troolin perä alkaa nousta pintaan.

Seppo Partanen avaa ajohytin ikkunan ja tähystää, troolin perässä välkkyy tonnikaupalla silakkaa, mutta kuinka paljon?

Vinssit vonkuvat. Ensimmäinen nosto.

Matruusi Jussi Järvinen on vetänyt sadevaatteet ja paukkuliivit päälle. Keulakannella lentää vettä troolipussin noustessa ylös. Kerrallaan troolin perästä tyhjennetään ruumaan tonnin verran silakoita. Hopeakylkisiä kaloja virtaa koskena alas Huovariin, Jussi Järvinen palmikoi nostopussin alaosaa kiinni kiihtyvällä tahdilla.

Silakkatroolin nostoa
Silakkaa nousee tonni kerrallaan.Markku Sandell / Yle

Kymmenennen tyhjennyksen jälkeen Partanen töräyttää sumutorvea. Vielä velloo kalaa troolissa, nosto jatkuu. Yhteistyö Rockallin miehistön kanssa sujuu rutiinilla, matruusin pieni kädenheilautus kertoo, että seuraavan tyhjennysnoston voi aloittaa. Rockallin perässä Aivo käyttää vinssejä.

Kannelle loiskahtelee silakoita, mutta suurin osa valuu kaukaloita myöten ruumaan. Kippari Partanen käy arvioimassa saalista, aika pientä kalaa on paljon. Saaristomeri luovuttaa tällä kertaa parikymmentä tonnia silakkaa.

Kohti satamaa

Meri näyttää yhtäkkiä kauniilta, harmaus vaihtuu hetkeksi siniseksi. Vaaleat lokit kaartelevat vielä troolareiden jäljillä. Rockall pyörähtää kauemmas ja Huovari kääntää keulansa kohti Laupusten kalasatamaa.

Troolari Rockall
Troolari Rockall suuntaa satamaan.Markku Sandell / Yle

Tunnin matkalla rantaan pimeys peittää meren ja muiden kalastusalusten valot vilkkuvat edessä. Niidenkin paritroolaus on päättymään päin. Huovari ohittaa läheltä. Kippari kyselee muilta päivän saaliista ja ilmoittelee rantaan mitä on tulossa.

– Aika pientä oli, vähän pettymys sen suhteen. Odotettiin kyllä, että olisi ollut isompiakin silakoita. Näistä ei joulukaloiksi kunnolla ole. Päätyvät Valko-Venäjälle tai Ukrainaan, mutta ei meidän joulupöytiin vielä. Huomenna mennään etsimään isompia toisesta paikasta, summailee Seppo Partanen päivän antia.

silakkaa virtaa kalastusaluksen ruumaan
Päivän saalis: 20 tonnia silakkaa.Markku Sandell / Yle

Joululoma on lyhyt

Iltakuuden maissa Huovari ja Rockall kiinnittyvät valonheittimien tuikkeessa Laupusten laituriin ja lastin tyhjennys imuputkella alkaa. Matruusi Jussi Järvinen istuu kansiluukun reunalla ja päästää vettä alas ruumaan silakoiden joukkoon, jotta imu toimisi. Parinkymmenen tonnin lastin purkaminen vie pari tuntia. Ilta ehtii pitkälle ennen kuin hommat saadaan tehtyä ja miehistö voi kömpiä yöpuulle laivan skanssiin.

Joulu katkaisee kalastussesongin vain hetkeksi.

Troolarin kippari Seppo Partanen
Seppo Partanen valvoo troolin tyhjennystä.Markku Sandell / Yle

– Ajatus olisi olla täällä ainakin 22. päivään. Sitten mentäisiin kotiin ja todennäköisesti toisena joulupäivänä takaisin kalaan. Uudenvuoden aattona taas kotiin, ynnäilee Partanen, jolla nimensä mukaan leukaa koristaa parin päivän sänki.

Näille kavereille on turha puhua työajan pidennyksestä tai pekkaspäivistä. Seuraavana aamuna herätys on puoli kuusi ja siitä eteenpäin alkavat työt. Sesonki jatkuu jäiden tuloon asti, jos niitä nyt enää tuleekaan.

Köröttelen Kustavista yhtä pimeässä kuin tulinkin. Kotiin päästyä tuntuu vieläkin kevyt aaltojen huojunta. Kai siihen tottuu.