Näkökulma: Pariisin ilmastokokouksesta rohkaisevia viestejä, mutta...

Vaikka ilmastosopimusta ei saatu aikaan määräajassa perjantaina, sillä ole väliä. Vain sisältö merkitsee, arvioi useita ilmastokokouksia seurannut Ylen toimittaja Jaana Kanninen Pariisista.

Kaksi viikkoa kestänyt henkien taistelu lähestyy loppuaan. Vielä torstaina Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius arveli, että maaliin päästään perjantaina. Mutta tänään jo tiedetään, että jatkoajalle menee – jälleen kerran ilmastoneuvottelujen historiassa.

Todennäköisesti viikonloppuna syntyvän uuden ilmastosopimuksen sisältö on jo aika pitkälle hahmottunut. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy siihen, että se tiukentaa tavoitetta rajoittaa ilmaston lämpenemistä.

Tekstiin nimittäin ilmaantui hieman yllättäen maininta siitä, että ilmakehä ei saisi lämmetä yli puoltatoista astetta. Lämpenemisen on "pysyttävä selvästi alle kahden asteen, mutta tavoitellaan puolentoista asteen rajaa”.

Tämä on selvä tiukennus aikaisempaan ja osoittaa, että maailma on nyt tosissaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Aiemmin on sovittu, että turvaraja on kaksi astetta.

Puolitoista astetta ei ole kovin realistinen tavoite, koska maapallon keskilämpötila on jo nyt lämmennyt asteen verran esiteolliseen aikaan verrattuna. Ja lämpeneminen jatkuu vuosikymmeniä, vaikka päästöt lopetettaisiin heti.

Mutta ilmastosopimukseen kirjoitettuna puolitoista astetta on selvä ja kuuluva viesti maailmalle. Se on suunnattu päätöksentekijöille, yrityksille ja sijoittajille.

Viesti kuuluu: Nyt mennään kohti hiiletöntä maailmaa.

**Sopimusluonnos ei kuitenkaan **anna paljon eväitä siihen, miten tavoite toteutetaan. Siinä sanotaan ympäripyöreästi, että hiilidioksidipäästöt pitäisi saada nollaan ”vuosisadan toisen puoliskon aikana”.

Niinpä sopimusluonnos on saanut jo etukäteen ristiriitaisen vastaanoton. Toiset kiittelevät kunnianhimoisista tavoitteista, toiset moittivat löysistä askelmerkeistä tulevaisuutta kohti.

Lisäksi moni keskeinen asia on vielä auki. Ehkä tärkeimpään kysymykseen eli köyhien maiden saamaan tukeen ei ole vielä löytynyt ratkaisua, vaan sitä etsitään kuumeisesti suljettujen ovien takana.

Siitä huolimatta Pariisin neuvottelut ovat olleet rohkaisevaa katseltavaa. Parisataa hyvin erilaista maata on lähestynyt toisiaan pienin askelin.

Perinteisesti ilmastoneuvotteluihin nihkeästi suhtautunut Yhdysvallat on ottanut vahvan roolin Pariisissa. Ranska puheenjohtajamaana on tehnyt merkittävän työn tulkitessaan eri maaryhmien tarpeita ja erilaisia neuvottelukulttuureita. Tiettävästi jopa perusdinosaurus Kiina on antanut joissain asioissa periksi.

Mutta nyt muistankin. Sopimusta ei vielä ole olemassa. On siis paras noudattaa omaa neuvoaan: Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ainakin kolmas yö on vielä valvottava ennen kuin maailmassa on uusi ilmastosopimus.