Näkökulma: Tätä maailma tarvitsi

Eilen Pariisissa syntynyt maailmanlaajuinen ilmastosopimus osoittaa, että maailma pystyy yhtymään globaaleja uhkakuvia vastaan. Se lienee syynä ylipursuavaan iloon, arvelee Pariisista ulkomaantoimittaja Jaana Kanninen.

ilmasto
Jaana Kanninen
Jaana KanninenJyrki Valkama / Yle

PariisiUusi ilmastosopimus ei pyyhi pois ilmaston lämpenemisen luomia ongelmia. Se ei riitä estämään ilmaston lämpenemistä tulevaisuudessakin. Eikä se takaa, etteivät myrskyt, tulvat ja kuivuusaallot uhkaisi kansakuntien tulevaisuutta.

Siksi olikin hämmentävää katsella niitä pursuavia tunteenilmaisuja, joita puheenjohtajan, Ranskan ulkoministeri Laurent Fabiuksen nuijankopautus pöytään synnytti lähes kahdensadan eri maan edustajan keskuudessa.

Siinä halattiin puolin ja toisin ylitse kansallisuus-, sukupuoli- ja uskonnollisten rajojen. Eikä halauksille ollut tulla loppua. Ilo paistoi jokaisen kasvoilla.

Tällaista tunnetta tarvitaan erityisesti juuri nyt

Takana oli tietysti kahden viikon kuluttava neuvottelurupeama valvottuine öineen. Ja sitä ennen vuosikausien diplomatia, joka huipentui pariinkymmeneen sivuun ikävää kapulakielistä tekstiä. Ehkä tiivis ja pitkäaikainen yhteistyö selittää osaltaan tunteenpurkausten määrän.

Mutta luulen, että kyse on muustakin.

*Ilmastonmuutos jakaa maailman maat *niin vahvasti, ettei uskoisi yhteisymmärryksen löytymisen olevan mahdollista. Yhdelle öljy- ja hiiliteollisuus on talouden perusta. Toiselle hiilidioksidipitoisuuden kasvaminen ilmakehässä merkitsee uhkaa koko olemassaololle.

Mutta niin vain löytyi kompromissi, jonka koko maailma oli valmis hyväksymään. Löytyi kompromissi, jota on kehuttu lähes ällöttävyyteen asti. Syntynyttä ilmastosopimusta eivät ole moittineet edes radikaaleimmat ympäristöjärjestöt.

Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius on saanut loputtomia kehuja toiminnastaan kokouksen puheenjohtajana. Häntä kuvaillaan intuitiiviseksi kuuntelijaksi, joka ottaa huomioon ja osaa luoda uusia neuvotteluasetelmia rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.

Varmasti luottamusta häntä kohtaan lisäsi se hirvittävä terroristi-isku, joka Pariisia kohtasi vain kaksi viikkoa ennen ilmastokokouksen alkua. Se toimi kammottavana muistutuksena siitä, millaisia globaaleja vihollisia ihmiskunnalla tänä päivänä on.

Niinpä päättäväisyys liittyä yhteen ilmastonmuutoksen torjumiseksi muodostui ennen näkemättömäksi ponnistukseksi yhteistä vihollista vastaan.

Tällaista tunnetta tarvitaan erityisesti juuri nyt.