Kiinassa maailman eksoottisin joulupukkipesti – viinaa peseytymiseen ja koiraa lautaselle

Viinaa tarjotaan juotavaksi, mutta vedestä on pulaa. Joskus viinalla pitää peseytyäkin. Kesällä lämpöasteita on 40 ja talvella saman verran pakkasta. Suomalainen joulupukki toki pärjää näissäkin oloissa – jos pukkia vaihdetaan tarpeeksi usein.

Ulkomaat
Mojen joulukylän suomalainen pukki
Mojen joulukylän sarjassa yhdeksäs suomalainen joulupukki oli helsinkiläinen Anssi HeleniusLiu Kang Le

Kiinan lähes pohjoisin asukas on suomalainen joulupukki. Heilongjiangin maakunnassa Mohen joulukylän supersankari ja turistimagneetti on viimeiset viisi vuotta ollut suomalaismies, joka on vaihdettu tuoreeseen pukkiin puolen vuoden välein.

Asialla on konsulttiyritys China Tekway Oy, joka on tuonut suomalaispukin houkuttelemaan turisteja Kiinan pohjoiskärkeen. Kesällä kävijöitä lappaa pukin mukaan ”pirusti”, mutta syksyllä on päiviä, että pukki saa lampsia pajassa yksikseen.

Järjestyksessä yhdeksäs punanuttu oli 46-vuotias Anssi Helenius, siviilissä helsinkiläinen DJ, jonka pukkipesti Kiinassa on juuri päättynyt.

– Joulupukki on kiinalaisille lähinnä suopea satuolento, jolta toivotaan onnea, ei niinkään lahjoja, Helenius sanoo.

Kiinalaisturistit saivat ihastella ja valokuvata pukkia pajassa, ja välillä Helenius vietiin muualle Kiinaan mainostamaan Heilongjiangin matkailua.

Pukinpajan ja postitalon lisäksi kiinalaisesta joulukylästä löytyy puuveistoksina Lumikki ja seitsemän kääpiötä, joiden yhteys jouluun ei ihan heti valjennut edes pukille.

Mohen pukinpaja
Mohen pukinpajaHenrik Forsgård

– Kiinalaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kääpiöt tuovat onnea, ihan samalla tavalla kuin pukki tuo onnea, Helenius kertoo. Maaginen kosketus pukkiin riittää.

Viinaa helpompi hankkia kuin juomavettä

Välillä Helenius joutui kärvistelemään pukinpajassa ja sen lähellä sijaitsevassa asunnossa kuin Korvatunturilla, kaukana kaikesta tutusta, pahimmillaan 40 asteen helteessä – ilman ilmastointia. Talvella mittari putoaa saman verran miinukselle.

Heleniuksen lähtöaamuna pakkasta oli 34 astetta, mutta Mohessa on mitattu myös Kiinan pakkasennätys, -52 astetta.

Vapaa-ajan vaihtoehdot ovat vähissä.

– Televisiossa on 52 kanavaa, joista kaikista tulee kiinankielistä ohjelmaa. Internet ei toimi, ja sähkötkin olivat kesällä kerran kymmenen päivää poikki, Helenius kertoo.

Sähköttömyys menisi muuten, mutta ilman sähköä ei saa juomavettä. Lähikaupan valikoima oli rajallinen.

– Ostin sellaisen viiden ja puolen litran tonkan, ja kävi ilmi, että se olikin baijiuta (kiinalaista viinaa). Onneksi minulla oli melko juoppo naapuri, ja sain diilattua hänelle yli puolet niin että sain kanisterin käyttööni, Helenius kertoo.

Ilman sähköä ja juoksevaa vettä peseytymisestäkään ei tullut mitään.

– Seuraavana päivänä katkesivat sähköt, ja kanisteriin oli jäänyt vähän baijiuta. Olin täyttänyt sen vedellä. Ajattelin, ettei minulla ole mitään hätää, hoidan aamupesut sillä. Kaadoin sen päälleni ja haisin koko päivän kuin rankkitynnyri, Helenius muistelee.

– Hampaiden pesu kaljalla ei oikein toimi, lähinnä sen vaahtoamisen takia, Helenius veistelee.

Kun pukki karkasi kylille

Pukin elämä oli paitsi yksitoikkoista, myös yksinäistä. Kesällä pajalla tosin työskenteli kymmenen muutakin ihmistä, jotka viljelivät perunaa ja kävivät Venäjän vastaisella rajajoella kalassa.

– Seuraavaan kylään, jossa on tuhat asukasta, on 30 kilometriä matkaa, Helenius kertoo.

Vaikka pukilla oli työajat, pukin piti olla käytettävissä aina kun vieraita ilmaantui. Välillä Helenius sai tarpeekseen tiukasta valvonnasta.

– Ajattelin, että ei tämä näin voi mennä, ettäolen vankina täällä. Pakkasin kassini pariksi päiväksi, Helenius kertoo. Hän liftasi rekkojen kyydissä ihmisten ilmoille.

Anssi Helenius Kiinan muurilla.
Anssi Helenius Kiinan muurilla.Mika Mäkeläinen / Yle

– Kaksi tuntia kerkesin olla karkuteillä kun rupesi puhelin soimaan, kun ne huomasi, että olen hävinnyt, Helenius sanoo.

Yhden yön hän tohti olla poissa, mutta palasi aamulla kiltisti kotiin.

– Hyppäsin taksiin ja hurautin takaisin pajalle. Siitä nousi ihan kauhea meteli. Suomea myöten ne soittelivat minulle, että tämä on turvallisuusjuttu, että en voi yksin kulkea, koska täällä on amurintiikereitä, Helenius kertoo.

Koiraa lautasella, pikkulintuja verkkoihin

Tiikereitä ei tullut vastaan, mutta koiraihmiselle oli pieni järkytys, kun pihapiiristä tuttu koira ilmestyi kerran lautaselle. Myös metsästyksessä oli kansallisia erityispiirteitä. Heleniuksen mukaan syksyllä verkot nostettiin joesta ja ripustettiin puiden väliin – saaliiksi saatiin pikkulintuja.

– Nämä ruokajutut olivat aika mielenkiintoisia. Kaikki mikä on mahdollista syödä, syödään, Helenius sanoo.

– Se on niin mystinen paikka, että huh huijaa.

Helenius päätti Kiinan-turneensa Kiinan muurille Pekingin laidalla. Puolivuotinen komennus kuulemma kannatti, vaikka hommasta maksettiin vain päivärahat.

– En olisi sinne ikinä muuten päätynyt. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä seikkailemaan Pohjois-Kiinaan, Helenius sanoo.

Mikä sitten kiinalaisia vetää maan pohjoiskolkkaan, pukin lisäksi?

– Raitis ilma, revontulet ja pakkasen eksotiikka, Helenius listaa – eli suunnilleen samat herkut kuin Suomen Lapissa.