Huonoja huveja ja sinkkuja verotettiin ennen erikseen – olisiko vanhoista veroista nyt apua?

Suomi luopui 70-luvulla vanhanpiian verosta, jollaista naimattomilla katsottiin olevan varaa maksaa. Kauempana historiassa, Ruotsin vallan ajalla, veroa kannettiin erilaisista luksustuotteista. Pohdimme jutussamme leikkimielisesti, voisiko ammoisia veroja ottaa uudelleen käyttöön nykyaikana.

Kotimaa

Suomi kuntoon, sanoo keskustavetoinen hallitus, ja on sitä varten mukana yhteiskuntasopimassa palkkojen jäädytyksestä ja työaikojen pidentämisestä. Taloustieteilijät ovat tarjonneet työläisten kahlitsemisen vaihtoehdoksi veronkorotusta: alvin nostoa.

Hallitusohjelmassa (siirryt toiseen palveluun)on selkeä kirjaus, että kokonaisveroaste ei vaalikaudella nouse. Mutta entäpä jos jonkinlaisissa verokeinoissa olisi kuitenkin ratkaisu?

Pääministeri Juha Sipilä on puheissaan ammentanut inspiraatiota historiasta, sotien jälkeen köyhyydestä nousseesta Suomesta. Entä jos katsoisi vielä hieman taaemmaksi menneisyyteen? Sieltä löytyisi monenmoista veroa nykypäivään palautettavaksi – sellaisia, jotka eivät osuisi vapaa-ajan määrään vaan vapaanviettotapoihin.

Huonot huvit, kovat verot

1950-luvulla suomalaiset maksoivat pääsylipuista huviveroa käydessään elokuvissa ja tansseissa. Erikoisesti verokanta vaihteli elokuvan laadusta riippuen. "Hyvällä" elokuvalla oli helläkätisempi verotus, mutta huonolaatuisella elokuvalla ankarampi; esimerkiksi alastonkohtaukset korottivat elokuvan huviveroa. Huono ulkomainen elokuva ansaitsi kovimmillaan peräti 50 prosentin veron, huono kotimainen pääsi 30 prosentilla.

Tuodaanpa vero nykyaikaan ja arki-illan lippuhintoihin. Jos siis olisi käynyt katsomassa syksyllä – elokuvalehti Episodin mukaan (siirryt toiseen palveluun) yhden tähden arvoisen – lastenelokuva Hevisauruksen, sitä olisi voinut verottaa 11 euron päälle vielä 3,30 euroa. Suomalaisleffan pääsylippu maksaisi siten 14,30 euroa.

Isompi synti olisi katsoa amerikkalainen supermallitarina Zoolander 2Episodi-lehdeltä niin ikään (siirryt toiseen palveluun) yhden tähden murska-arvostelu. Elokuvan pääsylippuun muodostuisi 5,50 euroa huviveroa eli loppuhinnaksi tulisi jo 16,50 euroa.

Tanssit puolestaan katsottiin vanhastaan ankarasti verotettavaksi huvittelumuodoksi. Sodan jälkeen 40-luvun loppupuolella tanssien huvivero nostettiin korkeimmilleen 50 prosenttiin, mutta verovapaasti sai tanssia enintään puolitoista tuntia. Tänä päivänä tanssin vero tarkoittaisi keskuskaupunkien vilkkaissa yökerhoissa yleisten 10 euron pääsymaksujen lennähtämistä 15 euroon.

Kokonaan tanssin huviverosta luovuttiin vuonna 1981 ja elokuvissa vasta 1993.

Wanhat verot -piirros
Stina Tuominen

Mikä olisi aikamme pönkkähame tai taskukello?

Paljon huviveroja vanhempaa perua ovat ylellisyysverot jo Ruotsin vallan ajalta. 1700-luvun lopun lähteisiin on kirjattu killinki- ja taalerimääräisiä veroja erilaisista luksuksena pidetyistä arvotavaroista. Rahan arvo toki heitteli, mutta numismaattiset asiantuntijat luonnehtivat taaleria erittäin ostovoimaiseksi hopearahaksi, ehkä euroissa satasen veroiseksi. Taaleri jakautui 48 killinkiin. Esimerkiksi rengin päiväpalkka saattoi olla 13 killinkiä.

Hopeisesta taskukellosta saattoi joutua maksamaan ylellisyysveroa kaksi killinkiä, kultaisesta neljä. Taskukelloja ei vuosituhannellamme enää juuri käytetä, mutta aikaraudan virkaa hoitaa tavallisimmin kunkin taskusta löytyvä älypuhelin. 2–4 killingin ylellisyysvero vastaisi nykyeuroissa hyvin karkeasti alle kymmentä euroa.

Kelloja tuntuvammin Ruotsi-Suomi veloitti pönkkähameesta. Tämä korea vaatekappale oli laissa säädetty vain ylhäisten naisten pukineeksi, mutta käytännössä oli hankala erotella yksiselitteisesti, onko joku nainen alhainen vai ylhäinen. Ratkaisuksi pönkkähametta verotettiin niin kalliisti, että vain varakkaimmilla oli maksukykyä. Yhden taalerin pönkkähamevero vastaisi siis nykyeuroissa karkeasti satasta.

Laki ei taida enää taata eliitille yksinoikeutta vannehameeseen tai muuhunkaan vaatteeseen. Otettakoon kannettavaksi naisten statussymboliksi nykypäivästä vaikkapa merkkilaukku. Yhden taalerin lisällä 1 000 euron tuntumassa liikkuva Mulberryn käsilaukku kallistuisi siis ylellisyysverotettuna vielä kymmenisen prosenttia.

Vanhoista lähteistä löytyy samansuuruinen taalerin vero peruukeille. Sellainen nostaisi helsinkiläisellä kampaajalla 300 euron hiustenpidennyksien hinnan karkeasti 400 euroon.

24-vuotias – verolle pantava vanhapiika?

Vakavasti ottaen, huvi- ja ylellisyysverojen vaikutusarviointi valtiontalouteen voisi olla vähintään yhtä hataraa kuin pakkolakeihin liittymät laskelmat ovat olleet taloustieteilijöiden mukaan. Näin roimat hinnankorotukset olisivat omiaan laskemaan kysyntää eli elokuvasalit ja tanssiravintolat lähinnä tyhjenisivät. Ehkä onneen olisi jokin toinen verotie?

1930-luvulta 70-luvulle Suomessa katsottiin, että lapsettomilla ja etenkin naimattomilla oli varaa maksaa enemmän veroja kuin lapsiperheen vanhemmilla. Niin sanottu vanhanpiian tai vanhanpojan vero koski 24 vuotta täyttäneitä naimattomia naisia ja miehiä, joihin sovellettiin progressiivisen verotuksen ankarinta kantaa. Vero oli 3–6 prosenttia ansioista tulotasosta riippuen.

Yksinelo ei ollut noina vuosikymmeninä tavatonta, mutta kuitenkin paljon harvinaisempaa kuin tänään: noin 40 prosenttia (siirryt toiseen palveluun) asuntokunnistamme on nykyisin yhden hengen talouksia.

Wanhat verot -piirros
Stina Tuominen / Yle

Jos Sipilän hallitus päättäisi palauttaa sinkkuveron, sille riittäisi enemmän tai vähemmän maksukykyisiä kansalaisia. Vuonna 2014 yhden hengen talouksissa asui Tilastokeskuksen mukaan 1 098 023 suomalaista. He ansaitsivat yhteenlaskettua ansiotuloa keskimäärin 24 019 euroa.

Tehdään heistä suurpiirteinen rinnastus takavuosikymmenien vanhoihinpiikoihin, vaikka viime vuoden tilasto sisältääkin perinteisesti ymmärretyn sinkkuenemmistön lisäksi myös alle 24-vuotiaita omilleen muuttaneita, eronneita vuorovanhempia sekä leskiä.

Jos tähän porukkaan sovelletaan jokaisen kohdalla kaikkein alinta, kolmen prosentin sinkkuveroa, yksin asuvat suomalaiset maksaisivat tuloistaan keskimäärin 720 euroa vuodessa enemmän valtion kassaan. Siis pyöreästi 800 miljoonaa euroa verotuloa Suomi Oy:lle.

Viime vuonna Suomi keräsi suunnilleen yhtä paljon tupakkaveroa (siirryt toiseen palveluun).

Lähteenä on käytetty Helsingin yliopiston finanssioikeuden professorin Esko Linnakankaan Historiallista verokirjaa (siirryt toiseen palveluun). Juttuun on lisäksi haastateltu Turun museokeskuksen intendentti Petteri Järvi ja Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta.