Evira: Talvivaaran päästöistä ei rajoituksia kalansyöntiin

Talvivaaran alavesistä pyydettyjen kalojen raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä lukuun ottamatta elohopeaa, jonka arvot ovat vähän koholla. Erikoistutkijan mukaan kalojen syöntiin ei ole tulossa rajoituksia.

Talvivaara
Filerointi vaati terävän veitsen.
Petri Vironen / Yle

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Luonnonvarakeskus Luke ovat jatkaneet tutkimuksia Talvivaaran nikkelikaivoksen jätevesien vaikutuksista kaivosalueen alapuolisiin vesistöihin. Touko–kesäkuussa tehdyn tutkimuksen perusteella raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä elohopeaa lukuun ottamatta. Arvot ovat paikoin alle lainsäädännöllisten enimmäismäärien.

Näytekalat pyydettiin Oulujoen vesistöalueella Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vertailujärvinä olivat Teerijärvi, Kiantajärvi ja Kivesjärvi. Vuoksen vesistöalueella kalastus keskitettiin Kivijärvelle ja Laakajärvelle. Vertailujärvenä Vuoksen alueella oli Ukonjärvi.

Jo edellisen kalastuskierroksen näytteiden keskimääräiset raskasmetallipitoisuudet eivät poikenneet merkittävästi niistä pitoisuuksista, jotka löydettiin kaloista, jotka oli pyydetty vertailujärvistä eli Talvivaaran kaivosvesien vaikutusalueen ulkopuolelta.

– Yllätyksiä ei tullut vastaan, kun vertaa aikaisempiin kalastuskierroksiin. Aikalailla samansuuntaisia tulokset ovat, elohopeapitoisuudet olivat korkeita, mutta ne ovat olleet suhteellisen korkeita koko ajan, kertoo erikoistutkija Eija-Riitta Venäläinen Eviran kemian ja toksikologian tutkimusyksiköstä.

– Mitatut kadmium- ja lyijypitoisuudet ovat pieniä ja alle lainsäädännöllisten enimmäismäärien. Mangaanipitoisuudet ovat pienentyneet seurannan aikana. Uraanin ja alumiinin pitoisuudet olivat lähes kauttaaltaan alle menetelmän määritysrajan kuten aiemmilla kierroksilla. Muiden alkuaineiden suhteen ei ole merkittäviä muutoksia, Venäläinen sanoo.

Petokalojen elohopeapitoisuudet usein korkeita

Touko–kesäkuun tutkimuskierroksella mitatut ahvenen elohopeapitoisuudet olivat Talvivaaran kuormitusalueella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yli sallitun lainsäädännöllisen enimmäismäärän ja korkeammat kuin kolmella vertailujärvellä. Raja-arvon ylityksiä oli etenkin kooltaan yli 100 gramman ahvenissa.

Aikalailla samansuuntaisia tulokset ovat, elohopeapitoisuudet olivat korkeita, mutta ne ovat olleet suhteellisen korkeita koko ajan.

Eija-Riitta Venäläinen

Myös lähimpänä kaivosta olevien järvien, Kalliojärven ja Kolmisopen, haukien elohopeapitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia. Sen sijaan särjen ja siian elohopeapitoisuudet jäivät alle sallittujen enimmäismäärien.

Venäläisen mukaan kalojen syöntiin ei ole tulossa rajoituksia elohopeapitoisuuksien takia.

– Tärkeintä on se, että syö vaihdellen eri kalalaatuja, jolloin sen pitäisi olla turvallista. Järvestä pyydettyä haukea voi syödä 1–2 kertaa kuukaudessa. Odottaville tai imettäville äideille suositellaan, että he eivät söisi haukea laisinkaan.

Tärkeintä on se, että syö vaihdellen eri kalalaatuja, silloin sen pitäisi olla turvallista.

Eija-Riitta Venäläinen

Venäläinen muistuttaa, että Suomen sisäjärvet ovat yleensä humuspitoisia, ja siksi sisävesien petokalojen kuten isokokoisten ahventen, haukien, kuhien ja mateiden elohopeapitoisuudet ovat korkeita.

Kalastuskierroksella kerättiin touko–kesäkuussa yhteensä 183 kalaa, joiden lihasnäytteet tutkittiin. Vuoksen vesistöalueella kalastus keskitettiin Kivijärvelle ja Laakajärvelle, ja vertailujärvenä oli Ukonjärvi.

Oulujoen vesistöalueella näytteet kerättiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Vertailujärvinä olivat Teerijärvi, Kiantajärvi ja Kivesjärvi.