Sananen – Kaikki joulukortista

Mikä on tuo pahvinen taivaankappale, joka on sitkeästi reaalimaailmasta irrallaan? Tarjoaa kuvaa nuokkuvista hangista ja iloisista ihmisistä, vailla käsitystä ilmastonmuutoksesta ja kaikesta pahasta. Sehän on joulukortti! Se kädessä ollaan selittämättömän äärellä.

joulukortit
Mikko tutustuu lähemmin Igoriin.
Arvo Vuorela / Yle

Seuraavat puolitoista viikkoa ovat ratkaisevat. Tuleeko joulukortteja? Pahvisia taivaankappaleita. Lämpimien tunteiden printtimediaa. Mitä huokoisempi askartelupaperi, sitä enemmän se on imenyt sisäänsä tunnetta ja luovuttaa sitä nyt uuteen huoneistoon, kuin haikean raukeuden ilmalämpöpumppu.

Joulukortteja ei voi ymmärtää mitenkään. Me lähetämme niitä vuosittain 50 miljoonaa kappaletta. Miksi?

Moni ihminen ei jaksa käydä enää missään. Joulukortti on harmiton ratkaisu sille, joka haluaa antaa itsestään jonkun elonmerkin. Joulukortti tarkoittaa: olen olemassa. Määränpäässä saatetaan oikeastikin sanailla, että elääkö se Levosen Hessu vieläkin. Kortti on tullut Varkaudesta. Sitä nuuhkuttamalla on haistavinaan kuopalle väkisinmaatun tummanvihreän nahkasohvan ja maksalaatikon ja Valdemarin yhdistelmän.

Mutta miksi merkinantaja lähettää kortin, jonka kuvassa joulupukki istuu poron kanssa liiterin katolla. Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta, T: Hessu. Kaikki ovat hämillään. Jos kortissa olisi Hessu itse kokovartalokuvassa kalansuomukuvioisissa alushousuissa, mielenkiinto heräisi. Takana lukisi: kolmas ero takana, arkuntekokurssi edessä, välivuosi menossa. Sellaisen kortin äärelle hiljentyisi vielä Joulun jälkeenkin.

Kolmas ero takana, arkuntekokurssi edessä, välivuosi menossa.

Erityisesti tämä tekstipuoli tökkii. Jos on taas Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta, viesti ei välity. Jos Joulusta tietää jo, että siitä tulee keskiverto, aika kiusallinen ja lopulta itkuntuoksuisesti armahtava, ei se siitä hyväksi toivotuksella muutu. Onnea taas tarvitaan aina, mutta onnellisuus ei ole mikään pysyvä olotila. Toivottaisi joku edes touhukasta uutta vuotta.

Lopuissa kymmenessä kortissa lukee: Hauskaa Joulua! Toivottajana voisi olla Kolehmaisen perheen lisäksi hallitus, niin pakolta haiskahtaa. Keski-ikäisen miehen ”hauska” Joulu on sen näköinen, että sen kuvaaminen pitäisi ehdottomasti kieltää, ainakin tekijänoikeuslailla. Hauskuus on erittäin raskasta. Silloin ollaan usein räjähtämäisillään itkuun.

Lastenkuvakortit omista lapsista. En tiedä naisista, mutta niitä selaillessa hengitys ohenee. Kun pöydällä on yhdeksän perheen lapset tonttulakit päässä, yksilöitä ei enää erota. Illan hämystä riippuen ohikiitävän vihlovan hetken tuntuu kuin olisi Hoplopin sesonkityöntekijä. Kenellä on kauneimmat lapset? Kai ne pitää pisteyttää, ei tässä muuten mitään järkeä ole.

Itseaskarrellut vai kymmenen sentin laarista otetut? Periaatteessa mitä halvemmat sen paremmat, kun miettii huomista loppusijoituspaikkaa, mutta hieman tuhruinen askartelukortti välittää tunnetta. Jos näkee, että liima on turskahtanut, saksi haukannut holtittomasti, voi myös kuulla voimasanat ja lähestyneen itkupotkuraivarin. Jos löytyy vielä läikkä punaviiniä, niin hyvä.

Suurin osa suomalaisista pitää vain mielessään listaa niistä, jotka lähettivät joulukortin. Se lista on kuitenkin armoton. Litmaset eivät ole lähettäneet nyt kolmeen Jouluun, vaikka niiden Pertistä tuli projektipäällikkö.

Ilmastonmuutoksen pitäisi ehdottomasti näkyä joulukorteissa.

Kosto on suloinen. Valmiin pakan ostaneet huomaavat aina, että neljä pöydälle viimeisenä jäänyttä joulukorttia ovat sietämättömän rumia. Kenelle? Litmasille tuo, jossa on umpeen hiihdetty latu ja paljon poronpaskaa. Alle vain isän nimi, kuivana. Laitetaan vielä tuo beigeksi haalistunut pukkikortti, jossa on joku aggressiivisen oloinen toivotus saksaksi, Heinosen perheelle. Niillä ei ole arvot ihan kohdillaan, ehkä tuntevat piston.

Ainakin joulukortin pitäisi muistuttaa, että Joulunakin elämme reaalimaailmassa. Kaupan kortit ovat täynnä nuokkuvia hankia ja hiihtäviä huuruveikkoja – ja nyt on ilmastonmuutos! Ilmastonmuutoksen pitäisi ehdottomasti näkyä joulukorteissa. Se olisi vastuullista ja herättäisi.

Ehkä jo ensi Joulun korteissa jäänmurtaja Vesivesseli loiskuttaa kannella lämmintä vettä turistin naanleivälle. Tontut heittelevät toisessa kortissa frisbeegolfia ja pukki siirtää kassejaan tasapainoskootterilla. Muori on paljussa ja säätää videotykillä ammuttua kuvaa Helena Takalon hiihdosta. Porot on luista päätellen syöty – elikkä, eettistä Joulua!

_Maallikkosaarnaaja Maasola _